Mian todistus
Kirjoittaja asuu Missourissa Yhdysvalloissa.
”Tää Pyhä Henki ohjaa, meitä innoittaa. Hän Jumalasta todistaa, Hän auttaa, lohduttaa.” (Lasten laulukirja, s. 56.)
Nukkumaanmenoaika oli jo ohi, mutta Mia ei ollut vuoteessa. Hän istui huoneensa lattialla ja ajatteli jotakin, mitä sisar Duval oli lukenut Alkeisyhdistyksessä: ”Tulee aika, jolloin yksikään mies tai nainen ei voi kestää lainavalon turvin.”1
”Todistus on kuin valo meidän sisällämme”, sisar Duval oli selittänyt. ”Ja jokainen meistä tarvitsee oman valonsa. Sen avulla voimme olla vahvoja, kun elämä on rankkaa ja Saatana kiusaa meitä.”
Mia nojasi päätään vuodettaan vasten. ”Haluan todistuksen evankeliumin totuudesta”, hän ajatteli. Mutta miten todistuksen oikein saa? Hän tiesi, että rukoileminen on osa siitä.
”Minä rukoilen”, hän päätti. Hän rukoilisi eikä lopettaisi ennen kuin tapahtuisi jotakin sellaista, mikä antaisi hänelle tiedon kirkon totuudesta. Hän oli valmis rukoilemaan vaikka aamuun asti!
Hän laskeutui polvilleen. ”Rakas taivaallinen Isä”, hän kuiskasi, ”haluan tietää, onko kirkko totta. Haluan tuntea sen sydämessäni ja olla varma siitä.”
Mia odotti. Hän tunsi ainoastaan sen lempeän tunteen, jonka hän tavallisesti tunsi rukoillessaan. Mitähän hän teki väärin? Missä hänen todistuksensa oli?
Hän arveli olleensa polvillaan jo kauan aikaa, kun hänen huoneensa ovea raotettiin ja hänen isänsä kurkisti sisään.
”Näin ovenraosta valoa”, isä sanoi. ”Valvotko sinä taas lukemassa?” Sitten hän näki kyyneleet Mian kasvoilla. Isä polvistui ja kietoi kätensä hänen ympärilleen. ”Mikä hätänä?”
Mia oli hetken hiljaa. Sitten hän kysyi: ”Isä, kuinka saa todistuksen?”
Isä halasi häntä lujasti. ”Se on hyvä kysymys. Todistuksen haluaminen on yksi ensimmäisistä askeleista.”
Mia tunsi palan kurkussaan alkavan häipyä.
”Todistusta ei tavallisesti saa yhden rukouksen jälkeen. Ja silloinkin kun sinulla on todistus, sinun täytyy tehdä työtä sen eteen.”
”Mutta mistä todistus tulee?” Mia kysyi.
”Todistus tulee Pyhän Hengen kautta”, isä sanoi. ”Oletko koskaan tuntenut lämmintä ja hyvää oloa perheillassa tai kirkossa?”
Mia mietti sitä. ”Minusta tuntui hyvältä, kun annoit minulle erityisen siunauksen ennen kuin koulu alkoi.” Hän mietti vielä. ”Ja minulla on aina lämmin olo, kun kuulen presidentti Monsonin puhuvan yleiskonferenssissa. Ja kun olen kiltti ystävilleni tai kun luen pyhiä kirjoituksia, silloinkin minusta tuntuu hyvältä.”
Isä hymyili. ”Nuo tunteet tulevat siitä, kun Pyhä Henki puhuu sinulle. Hän antaa sinulle noita tunteita, kun teet jotakin, mikä on oikein, tai kun kuulet jotakin sellaista, mikä on totta.”
”Minulla on nyt lämmin ja onnellinen olo”, Mia sanoi. ”Onko se Pyhä Henki?”
Isä halasi häntä taas. ”Kyllä. Hän kertoo sinulle, että asiat, joista me puhuimme, ovat tosia. Ja sillä tavalla todistus saadaan.”
Kun Mia myöhemmin kävi nukkumaan, hän arveli, ettei hänellä ehkä vielä ollut täyttä todistusta, mutta hänellä oli silti tuo hyvä, lämmin tunne siitä, että se, mitä isä kertoi hänelle, oli totta. Hän tiesi, että tämä tunne oli vasta alku.
Mia kääriytyi lämpimään peittoonsa ja sulki silmänsä. Juuri ennen nukahtamistaan hän kuiskasi: ”Kiitos, taivaallinen Isä, että autoit minua saamaan todistuksen. Ja kiitos isästä.”
Kuvitus Brad Teare