Stevenin ensimmäinen tulevan isän päivä
Kirjoittaja asuu Queenslandissa Australiassa.
Steven rullasi solmiotaan leukansa alle, kun toiset Alkeisyhdistyksen lapset harjoittelivat uutta laulua. Ehei, hän ei taatusti laulaisi tätä laulua.
Isämme kotona johtaa meidän perhettä – –
Steven katseli ulos ikkunasta ja ylös kattoon. Hän pyöriskeli tuolissaan niin, että hän melkein tanssi. Hän ei voisi laulaa, vaikka haluaisi. Pala hänen kurkussaan tuntui suurelta ja epämukavalta. Toiset Alkeisyhdistyksen lapset lauloivat edelleen opetellen uusia sanoja rivi kerrallaan.
Viisauden valon avulla kaikessa, mikä on oikein;
Minun isäni on hyvä minulle (”Fathers”, Children’s Songbook, s. 209).
Steven tunsi kosketuksen käsivarrellaan. Hänen äitinsä, joka oli hiljaa katsellut Alkeisyhdistyksen ovelta, otti häntä hellästi käsivarresta. Äiti vei hänet käytävälle. Päästessään pois Alkeisyhdistyksen ystäviensä luota Steven ei voinut estää kyyneleitään. Äiti otti hänet tiukkaan, lämpimään halaukseen.
”On ihan OK olla surullinen”, äiti sanoi taputtaen hänen selkäänsä hellästi. ”Tiedän, että sen laulun kuuleminen ja laulaminen on vaikeaa.”
Steven nyökkäsi ja pyyhki sitten silmiään. ”En halua laulaa isänpäivänä, koska minulla ei ole isää.” Stevenin silmiä poltteli, ja hän puri huultaan. ”En halua enää kutsua häntä isäksi. En ole nähnyt häntä pitkään aikaan, eikä hän edes halua olla minun isäni.”
Steven yritti todella kovasti olla itkemättä, mutta hän kuuli yhä toisten laulavan. Tuo laulu sattui hänen sisimpäänsä. Aivan niin kuin silloin kun isä kirjoitti, että hän oli uuden vaimonsa kanssa päättänyt, ettei hän enää tapaisi Steveniä eikä tämän veljeä.
Äiti kietoi hänet taas halaukseen, ja Steven antoi kyynelten imeytyä hänen paitaansa. ”Puhun Alkeisyhdistyksen johtajan kanssa. Sinun ei tarvitse laulaa, jos et halua. Mutta kuule, minulla on ajatus.” Äiti katsoi häntä suoraan silmiin. ”Tänä vuonna emme vietäkään isänpäivää – me vietämme tulevan isän päivää!” Äiti hymyili, ja Steven tuijotti häntä.
”Höh? Me vietetään mitä?”
”Tulevan isän päivää – me juhlimme sitä, kuinka hienoja isiä sinä ja veljesi olette jonakin päivänä. Meillä on lahjoja ja kakkua ja teidän lempilimsaa!”
Äiti suukotti hänen otsaansa ja yritti sitten suoristaa hänen rutistunutta solmiotaan. ”Steven, sinusta tulee loistava isä – tiedän sen jo nyt. Siitä syystä, että jo nyt ajattelet asioita, joita aiot tehdä omien lastesi kanssa, ja suunnittelet sitä, millainen isä sinusta tulee.”
Mitä enemmän Steven ajatteli asiaa, sitä leveämmin hän hymyili. Hän halasi äitiä ja palasi Alkeisyhdistykseen tuntien olonsa paljon paremmaksi.
Kaksi viikkoa myöhemmin Steven seisoi peilin edessä ja suoristi upean, uuden rusettinsa. Äiti oli antanut sen hänelle sinä aamuna hänen kaikkien aikojen ensimmäisenä tulevan isän päivänään! Steven otti pyhät kirjoituksensa ja meni ulko-ovelle lähteäkseen kirkkoon.
Hän hymyili äidilleen.
”Hyvää isänpäivää, äiti.”
Äiti hymyili iloisesti. ”Hyvää tulevan isän päivää, Steven.”
Kuvitus Alyssa Tallent