Rauhaa vainon aikana

Beka F., Montana, USA

Kuvitus Ben Simonsen

Suoristauduin istuimellani, kun kuulin seuraavan puhujan aiheen: miksi mormonikirkko on väärä ja miksi mormonit ovat tekopyhiä vihanlietsojia. Puheen aikana tunsin, kuinka kasvojani kuumotti, ja järkytys ja petetyksi tuleminen painoivat rinnassani. Kuinka omat, rakkaat ystäväni, jotka tiesivät minun olevan myöhempien aikojen pyhä, saattoivatkaan käyttää noita herjaavia sanoja koko englannin kielen luokkani edessä?

Kun kello soi, puheen pitäjä ja jotkut muut ystävistäni tulivat luokseni. Hengen palaessa sisimmässäni kerroin heille, että se, mitä puheessa sanottiin, oli väärin ja ettei kirkko vihaa ihmisiä, jotka eivät elä meidän uskonkäsitystemme mukaan. He pommittivat minua vuorostaan väärillä väittämillä ja syytöksillä. Tunsin olevani yksin. Ajattelin: ”Kuinka reilua on, että kun elän sen mukaan, minkä tiedän olevan totta, minua vainotaan?”

Kun tulin sinä päivänä koulusta kotiin, näin sähköpostiviestin isoäidiltäni. Viestissään hän kehotti minua lukemaan kohdan Matt. 5:11–14. Kyynelsilmin luin: ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä. – – Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.”

Pyhä Henki täytti sydämeni lukiessani nuo sanat. Tiedän, että vaino vahvistaa todistustamme, ja tiedän, että taivaan siunaukset ovat hyvinkin sen tuskan arvoisia, jota koemme täällä maan päällä. Vapahtaja teki mahdolliseksi sen, että voimme löytää rauhaa, kun meitä vainotaan sen vuoksi, että elämme Hänen evankeliuminsa mukaan. Olen todella kiitollinen siitä.