Elämme nopeatempoisessa maailmassa
Presidentti Dieter F. Uchtdorf
toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Lokakuun 2010 yleiskonferenssissa pidetystä puheesta.
Jos teidän on vaikeaa tuntea riemua elämän ja sen kiireisen tahdin ja monien paineiden vuoksi, niin ehkäpä nyt on hyvä aika keskittyä uudelleen siihen, millä on eniten merkitystä.
Valokuva lentokoneesta © 06 photo/dollar Photo Club; valokuvakuvitus David Stoker
Oletteko koskaan olleet lentokoneessa ja kokeneet turbulenssin? Yleisin turbulenssin aiheuttaja on äkillinen muutos ilmavirtauksissa, mikä saa lentokoneen heilahtelemaan, muuttamaan suuntaa ja kallistumaan. Vaikka koneet on rakennettu kestämään paljon kovempaa turbulenssia kuin mihin normaalilla lennolla voi joutua, se voi silti olla matkustajista huolestuttavaa.
Mitä luulette lentäjien tekevän, kun he joutuvat turbulenssiin? Harjoitteleva lentäjä saattaa ajatella, että nopeuden lisääminen on hyvä strategia, koska se vie turbulenssin läpi nopeammin. Mutta se voi olla väärä ratkaisu. Ammattilentäjät ymmärtävät, että turbulenssin läpi voi lentää optimaalisella nopeudella, joka minimoi turbulenssin kielteiset vaikutukset. Useimmiten se tarkoittaa nopeuden vähentämistä. Sama periaate soveltuu myös tiessä oleviin hidasteisiin.
Siksi hyvä neuvo epäsuotuisissa olosuhteissa on hidastaa vähän, vakauttaa kurssi ja keskittyä olennaisiin asioihin.
Nykyajan elämän tahti
Yksi nykyajan elämän piirteistä näyttää olevan, että liikumme alati kiihtyvää vauhtia turbulenssista tai vastuksista huolimatta.
Olkaamme rehellisiä. On aika helppoa olla kiireinen. Me kaikki pystymme keksimään listan tehtäviä, jotka valtaavat aikataulumme. Jotkut saattavat jopa ajatella, että heidän arvonsa riippuu heidän tehtävälistansa pituudesta.
Viisaat vastustavat kiusausta tempautua jokapäiväisen elämän kuumeiseen kiireeseen. He noudattavat neuvoa: ”Elämässä on kyse muustakin kuin sen nopeuttamisesta.”1 Lyhyesti sanottuna he keskittyvät niihin asioihin, joilla on eniten merkitystä.
Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Meidän on jätettävä väliin joitakin hyviä asioita voidaksemme valita toisia, jotka ovat parempia tai parhaita, koska ne kehittävät uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen ja vahvistavat perheitämme.”2
Parhaiden asioiden tavoitteleminen johtaa eittämättä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin perusperiaatteisiin – yksinkertaisiin ja kauniisiin totuuksiin, jotka meille on ilmoittanut rakastava, iankaikkinen ja kaikkitietävä taivaallinen Isä.
Kuinka voin saada selville, mikä on kaikkein tärkeintä?
Uskon, että useimmat meistä ymmärtävät vaistomaisesti, kuinka tärkeitä perusasiat ovat. Joskus me vain joudumme sivuraiteille, koska on niin monia asioita, jotka tuntuvat houkuttelevammilta.
Painetusta sanasta, laajasta tiedotusvälinetarjonnasta, elektronisista välineistä ja laitteista – joista kaikista on hyötyä, jos käytämme niitä oikein – voi tulla vahingollisia häiriötekijöitä tai sydämettömiä eristäytymiskammioita.
Silti keskellä äänten ja valintojen paljoutta seisoo nöyrä Galilean mies kädet ojennettuina, odottamassa. Hänen sanomansa on yksinkertainen: ”Tule – – ja seuraa minua” (Luuk. 18:22). Eikä Hän puhu voimakkaan megafonin avulla vaan hiljaisella, vienolla äänellä (ks. 1. Kun. 19:12). Evankeliumin perussanoman on niin helppo hukkua tietotulvaan, joka kohtaa meitä joka puolelta.
Pyhät kirjoitukset ja elävien profeettojen puhuttu sana tähdentävät evankeliumin perusperiaatteita ja -oppeja. Syy, miksi palaamme näihin perusperiaatteisiin, puhtaisiin oppeihin, on siinä, että ne ovat väylä syvällisen merkityksellisiin totuuksiin.
Perusasiat: neljä tärkeintä suhdetta
Kun käännymme taivaallisen Isämme puoleen ja etsimme Hänen viisauttaan asioista, joilla on eniten merkitystä, opimme yhä uudelleen neljän tärkeimmän suhteen merkityksen: suhteen Jumalaamme, perheeseemme, lähimmäisiimme ja itseemme. Kun arvioimme omaa elämäämme auliilla mielellä, näemme, missä olemme harhautuneet pois muita paremmalta tieltä. Ymmärryksemme silmät avautuvat, ja me oivallamme, mitä meidän pitää tehdä puhdistaaksemme sydämemme ja keskittääksemme elämämme uudelleen perusasioihin.
Ensinnäkin suhteemme Jumalaan on mitä pyhin ja ratkaisevin. Me olemme Hänen henkilapsiaan. Hän on meidän Isämme. Hän haluaa, että olemme onnellisia. Kun etsimme Häntä, kun opimme Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, kun avaamme sydämemme Pyhän Hengen vaikutukselle, elämästämme tulee vakaampaa ja turvallisempaa. Koemme suurempaa rauhaa, iloa ja täyttymystä, kun annamme parastamme elääksemme Jumalan iankaikkisen suunnitelman mukaan ja pidämme Hänen käskynsä.
Me parannamme suhdettamme taivaalliseen Isäämme oppimalla Hänestä, olemalla yhteydessä Häneen, tekemällä parannuksen synneistämme ja seuraamalla aktiivisesti Jeesusta Kristusta, sillä kukaan ei pääse Isän luo muuten kuin Kristuksen kautta (ks. Joh. 14:6). Vahvistaaksemme suhdettamme Jumalaan me tarvitsemme merkityksellistä aikaa Hänen kanssaan kahden kesken. Hiljainen keskittyminen päivittäiseen henkilökohtaiseen rukoukseen ja pyhien kirjoitusten tutkimiseen ja pyrkimys olla aina voimassa olevan temppelisuosituksen haltija – nämä ovat joitakin viisaita asioita, joihin meidän tulee sijoittaa aikaamme ja ponnistuksiamme päästäksemme lähemmäksi taivaallista Isäämme. Ottakaamme vaari Psalmeissa olevasta kehotuksesta: ”Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala.” (Ps. 46:11).
Toinen tärkeä suhteemme on suhde perheeseemme. Koska ”mikään muu menestys ei voi korvata kotona tapahtunutta epäonnistumista”3, meidän on asetettava perheemme tärkeysjärjestyksessä korkealle. Rakennamme syvät ja rakastavat perhesuhteet tekemällä yhdessä yksinkertaisia asioita kuten syömällä päivällistä, pitämällä perheillan ja vain pitämällä hauskaa yhdessä. Perhesuhteissa rakkaus tarkoittaa itse asiassa a-i-k-a-a, aikaa. Se, että vietämme aikaa toistemme kanssa, on avain sopusointuun kotona. Me puhumme toisillemme emmekä toisistamme. Me opimme toisiltamme, ja me arvostamme sekä eroavaisuuksiamme että yhteneväisyyksiämme. Me luomme jumalallisen siteen toisiimme lähestyessämme Jumalaa yhdessä pitämällä perherukouksia, tutkimalla evankeliumia ja käymällä sunnuntaisin kirkossa.
Kolmas tärkeä suhde, joka meillä on, on suhde lähimmäisiimme. Me rakennamme tätä suhdetta yksi henkilö kerrallaan – olemalla herkkävaistoisia muiden tarpeille, palvelemalla heitä ja antamalla ajastamme ja kyvyistämme. Minuun teki syvän vaikutuksen eräs sisar, jota iän ja sairauden tuomat haasteet kuormittivat, mutta joka päätti, että vaikka hän ei voinut tehdä paljon, hän voi kuunnella. Ja niin hän joka viikko tarkkaili ihmisiä, jotka näyttivät ahdistuneilta tai masentuneilta, ja vietti heidän kanssaan aikaa kuuntelemalla. Mikä siunaus hän olikaan hyvin monien ihmisten elämässä.
Neljäs tärkeä suhde on suhde itseemme. Voi tuntua oudolta ajatella, että meillä on suhde itseemme, mutta meillä on. Jotkut ihmiset eivät tule toimeen itsensä kanssa. He arvostelevat ja vähättelevät itseään koko ajan, kunnes alkavat vihata itseään. Saanen ehdottaa, että vähennätte kiirettä ja käytätte vähän enemmän aikaa oppiaksenne tuntemaan itsenne paremmin. Kävelkää luonnossa, katsokaa auringonnousua, nauttikaa Jumalan luomakunnasta, pohtikaa palautetun evankeliumin totuuksia ja ottakaa selville, mitä ne teille henkilökohtaisesti merkitsevät. Oppikaa näkemään itsenne niin kuin taivaallinen Isä näkee teidät – Hänen kallisarvoisena tyttärenään tai poikanaan, jolla on jumalalliset mahdollisuudet.
Voimaa yksinkertaisuudesta
Voima ei tule kiihkeästä toiminnasta vaan siitä, että on asettunut totuuden ja valon lujalle pohjalle. Se tulee siitä, että kiinnitämme huomiomme ja ponnistuksemme Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin perusasioihin. Se tulee siitä, että kiinnitämme huomiota jumalallisiin asioihin, joilla on eniten merkitystä.
Yksinkertaistakaamme elämäämme hieman. Tehkäämme muutoksia, jotka ovat välttämättömiä, jotta voimme keskittää elämämme uudelleen Kristuksen opetuslapseuden yksinkertaiseen, nöyrään ja äärimmäisen kauniiseen polkuun – polkuun, joka johtaa aina kohti merkityksen, ilon ja rauhan elämää.