Kuinka me ”saarnaamme Kristuksesta” omassa kodissamme
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
”Me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa” (2. Nefi 25:26).
Eräänä vuonna pääsiäisen aikaan vaimoni ehdotti, että lukisimme perheen kesken pyhien kirjoitusten kertomuksia Vapahtajan viimeisestä viikosta kuolevaisuudessa. Joka ilta ennen nukkumaan menoa luimme Uutta testamenttia ja näytimme lapsille videopätkän kyseisestä tapahtumasta, ja sen jälkeen keskustelimme sen herättämistä kysymyksistä. Hämmästelin lasten esittämiä kysymyksiä samoin kuin sitä, kuinka hyvä Henki kodissamme vallitsi, kun luimme ja keskustelimme yhdessä.
Viikon päättyessä tunsin syvempää kiitollisuutta ja rakkautta Vapahtajaa kohtaan, koska olin pohtinut paljon Hänen uhriaan ja kaiken sen iankaikkisia seurauksia, mitä Hän kesti meidän tähtemme. Oman mielenliikutukseni myötä tiesin, että vaimoni oli saanut innoitusta, ja huomasin myös lapsissani syvempää ymmärrystä ja rakkautta Vapahtajaa kohtaan. Heillä oli myös suurempi halu käyttäytyä toisiaan kohtaan Kristuksen kaltaisella tavalla.
Siitä lähtien olemme etsineet muitakin tapoja ”puhua Kristuksesta” ja ”saarnata Kristuksesta” enemmän keskusteluissamme ja oppiaiheissamme. Tiedämme, että kun rakennamme Jeesuksen Kristuksen perustukselle, meille luvataan suurta kestävyyttä elämän myrskyissä (ks. Hel. 5:12).
Keskittykää opetuksessanne Vapahtajaan
Olemme huomanneet esimerkiksi sen, että kun otamme Vapahtajan esimerkin ja opetukset mukaan perheen keskusteluihin ja keskinäiseen vuorovaikutukseen, niistä on tullut paljon voimallisempia ja tarkoituksellisempia. Käyttäkäämme Vapahtajan itsensä esittämää vertausta. Hän opetti: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää.” (Joh. 15:5.) Jos sovellamme tätä vertausta opettaessamme, emme opeta evankeliumin periaatteita pelkästään toisistaan riippumattomina ajatuksina vaan Jeesuksen Kristuksen sovituksen lisänä, mitä profeetta Joseph Smith julisti niiden olevankin.1 Tällä tavoin teemme Vapahtajasta opetuksemme keskipisteen, emmekä ainoastaan poimi lehtiä Hänen tosi viinipuustaan.
Jos keskitymme opetuksessamme Häneen, meille luvataan ravintoa, voimaa ja kasvua – myös hedelmää kantavia oksia. Toisin sanoen meidän keskusteluillamme ja oppiaiheillamme on suurempi käännyttävä voima ja kauaskantoisia seurauksia. Yksi tapa, jolla olemme tehneet tätä, on se, että opetamme ensin jonkin evankeliumin periaatteen ja esitämme sitten lapsille kysymyksiä kuten ”Millä tavalla Jeesus noudatti tätä periaatetta tai opetusta?” tai ”Mitä Herra sanoi tai opetti juuri tästä asiasta?”
Esimerkki rukoilemisen opettamisesta
Sanotaanpa esimerkiksi, että opetatte, kuinka tärkeää on rukoilla. Voisitte käyttää kohtaa OL 10:5, jossa meitä opetetaan rukoilemaan alati, tai Nefin neuvoa, että ”paha henki ei opeta ihmistä rukoilemaan vaan opettaa hänelle, ettei hänen pidä rukoilla” (2. Nefi 32:8). Näissä pyhien kirjoitusten kohdissa opetetaan rukouksen oppia voimallisesti. Kun käsittelette niitä, voitte kysyä jotakin sellaista kuin ”Kuinka Vapahtaja rukoili?” tai ”Millaisia Vapahtajan rukoukset olivat?” Jos teillä on pieniä lapsia, voisitte kysyä: ”Minkälaisia ajattelette Vapahtajan omien rukousten olleen?”
Pysähtykää hetkeksi miettimään, kuinka itse vastaisitte tähän kysymykseen mieleenne tulevien pyhien kirjoitusten kohtien perusteella. Minä ajattelen heti Vapahtajan käyntiä Amerikan mantereella, jossa ”hän rukoili Isää, eikä sitä, mitä hän rukoili, voida kirjoittaa – –. Milloinkaan ennen ei silmä ole nähnyt eikä korva kuullut niin suuria ja ihmeellisiä asioita kuin me näimme ja kuulimme Jeesuksen puhuvan Isälle.” (3. Nefi 17:15–16.)
Myöhemmin saamme tietää samasta kertomuksesta, että ihmiset yrittivät ottaa Hänen rukouksistaan mallia omiin rukouksiinsa, eivätkä siksi ”toistelleet monia sanoja, sillä heille annettiin, mitä heidän tuli rukoilla, ja he olivat täynnä halua” (3. Nefi 19:24, kursivointi lisätty). Tässä vaiheessa voisitte pyytää lapsia kertomaan jostakin tilanteesta, jolloin he olivat täynnä halua rukoilla. Voisitte myös kertoa tilanteesta, jolloin teille annettiin ne sanat, jotka teidän tulisi sanoa rukouksessanne. Todistakaa sitten siitä, kuinka erilainen rukous on silloin, kun rukoillaan Vapahtajan opettamalla tavalla.
Ajatelkaa sitä vaikutusta, joka teillä voi olla lapsiinne, jos he toimivat niiden rukouksen periaatteiden mukaan, jotka ovat näissä jakeissa sekä teidän ja heidän itsensä esittämissä todistuksissa. Ajatelkaa, kuinka se voisi parantaa heidän kykyään tuntea ja tunnistaa Hengen läsnäolon, pitää kutsumuksensa kunniassa, antaa pappeuden siunauksia ja aikanaan kasvattaa oman perheensä, jota ohjaa sama Henki, joka ”opettaa ihmistä rukoilemaan” (2. Nefi 32:8).
Jos Vapahtajan esimerkki tai opetukset jätettäisiin pois tästä opetuksesta, meillä voisi silti olla hyvä keskustelu rukouksesta, mutta Hänen esimerkkinsä ja opetustensa mukaan ottaminen antaa enemmän syvyyttä ja voimaa.
Evankeliumiaiheiset taideteokset
Toinen asia, jota olemme pyrkineet tekemään perustaaksemme Kristus-keskeisemmän kodin, on se, että pidämme esillä kuvia Kristuksesta, temppelistä ja muista evankeliumiin liittyvistä aiheista. Niitä on laitettu näkyville paikoille, jotta lapsemme voivat tietää, mikä meille on todella tärkeää.
Joitakin vuosia sitten olimme lastemme kanssa kymmenysselvittelyssä, kun piispa kehotti 10-vuotiasta poikaamme ottamaan pienen kuvan Vapahtajasta ja laittamaan sen kotona sellaiseen paikkaan, jossa se olisi jatkuvana muistutuksena perheemme sitoumuksesta seurata Häntä. Kotiin palattuamme hän laittoi kuvan ulko-oveen, jossa se hänen mukaansa olisi ”parhaiten kaikkien nähtävissä”. Se on ollut suurenmoinen siunaus ja jatkuva muistutus meille kaikille joka päivä – pieni mutta voimallinen kehotus muistaa lupauksemme seurata Jeesusta Kristusta.
Olipa teillä kodissanne tauluja tai kuvia missä tahansa, kannattaa kiinnittää huomiota seinällä oleviin kuviin ja siihen sanomaan, jonka te annatte lapsillenne. Kuvaako kodissanne oleva taide sitä sanomaa, että te olette sitoutuneet seuraamaan Kristusta?
Muita tapoja opettaa Kristuksesta
Myönnän nauraneeni useammin kuin kerran jonkun lapseni kysymykselle siitä, onko Jeesus vahvempi kuin joku sarjakuvasankari. Olen silti huomannut, että lapseni kysymys on aina johtanut suurenmoiseen keskusteluun siitä, mikä tekee Vapahtajan supersankariakin vahvemmaksi. Tällaisten arkisten keskustelujen lisäksi seuraavassa on lisää ehdotuksia, joita voitte harkita tehdäksenne kodistanne Kristus-keskeisemmän.
-
Käyttäkää Mormonin kirjaa opettaessanne lapsillenne Jeesuksen Kristuksen sovitusta koskevia asioita. Sana sovitus tai sovittaa esiintyy Mormonin kirjassa 39 kertaa.
-
Käyttäkää Mormonisanomia-videoita, Raamattu-videoita ja muuta Jeesuksesta Kristuksesta kertovaa kirkon media-aineistoa rikastaaksenne perheillan oppiaiheita ja pyhien kirjoitusten tutkimista.
-
Opetelkaa ja laulakaa yhdessä Vapahtajasta kertovia kirkon lauluja ja keskustelkaa niissä olevista opetuksista ja niiden merkityksestä.
-
Etsikää tapoja tähdentää sitä, että profeetat todistavat voimallisesti Jeesuksesta Kristuksesta.
-
Pyrkikää johdonmukaisesti parantamaan omaa suhdettanne Vapahtajaan.
Olen oppinut huolellisesti tutkimalla ja hartaasti rukoilemalla, että Jeesus Kristus elää ja että Hänen suuri sovituksen lahjansa on todellinen. Se antaa omaan elämäämme ja rakkaidemme elämään tarkoituksen ja päämäärän siinä suurenmoisessa ja loistokkaassa toivossa, että perheemme voi olla ja tulee olemaan meidän omamme koko ikuisuuden. Toivon jokaisen meistä ymmärtävän, kuinka tärkeää on perustaa Kristus-keskeinen koti, ja ”ettei ole mitään muuta keinoa tai tapaa, jolla ihminen voi pelastua, kuin vain Kristuksessa ja Kristuksen kautta” (Alma 38:9).
Taustan kuva Hemera/Thinkstock