Nuorille
Iankaikkisesti yhdistetty perheeseeni
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Kun minut adoptoitiin kolmevuotiaana, biologinen äitini antoi luvan lopulliseen adoptioon vain jos vanhempani antaisivat minun saada kirkon toimitukset vasta 12 vuotta täytettyäni. Hänen mielestään minun täytyi olla tarpeeksi vanha tehdäkseni valinnan itse, mutta oli todella vaikeaa joutua odottamaan.
Niin, oli vaikeaa nähdä, kun monet ystävistäni kastettiin, kun he täyttivät kahdeksan vuotta. Mutta oli vielä vaikeampaa tietää, ettei minua voitu sinetöidä adoptiovanhempiini ja viiteen vanhempaan sisarukseeni, ennen kuin olisin 12-vuotias. Pelkäsin, että minulle tapahtuisi jotakin eikä minua voitaisikaan sinetöidä heihin.
12-vuotispäiväni lähestyessä aloimme suunnitella kastetilaisuuttani ja sinetöimistäni perheeseen. Vanhempani antoivat minun valita, missä temppelissä meidät sinetöitäisiin. Olin aina pitänyt San Diegon temppeliä kaikkein kauneimpana, joten koko perheeni päätti ajaa Kaliforniaan sinetöimistä varten.
Maltoin tuskin odottaa, että vanhemmistani, sisaruksistani ja minusta tulisi iankaikkinen perhe. Sinetöimisen aikana tunsin Hengen niin voimakkaana, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Nyt kun minut on vihdoinkin sinetöity perheeseeni, levottomuuden sijaan tunnen lohtua ja rauhaa tietäessäni, että minut on nyt iankaikkisesti yhdistetty heihin.