Tortilloja ja amigoja
Kirjoittajat asuvat Utahissa Yhdysvalloissa.
”Jos haluat ystävän, sinun täytyy näyttää, että välität” (Children’s Songbook, s. 262).
Adriana oli pitkästynyt. Hän halusi leikkiä kaksoissiskonsa Dianan kanssa. Mutta Diana oli lähtenyt äidin kanssa torille ostamaan ruokaa. Adriana huokaisi. Talo tuntui hyvin tyhjältä. Hän toivoi, että olisi lähtenyt heidän mukaansa.
Adriana päätti käydä tervehtimässä naapuriaan Margaritaa. Margaritan lapset olivat jo aikuisia, ja Margarita oli Adrianalle kuin isoäiti. Heillä oli aina oikein hauskaa yhdessä.
Adriana meni ulos. Aurinko porotti kuumasti, kun hän käveli Margaritan talolle. Adriana kurkisti ovesta sisään. ”Margarita, oletko kotona?”
”Sí, olen keittiössä”, Margarita vastasi. Adriana löysi hänet keittiöstä, missä hän istui pöydän ääressä pää painuksissa. Margarita kohotti katseensa, kun Adriana astui keittiöön.
”Hei, Adriana”, Margarita sanoi. Hän hymyili hiukan, mutta hymy näytti surulliselta.
”Onko jokin hätänä?” Adriana kysyi.
Margarita huokaisi. ”Ei mitään sellaista, mistä sinun pitäisi olla huolissasi.”
”Kuinka minä voin auttaa häntä niin, että hänestä tuntuu paremmalta?” Adriana mietti. Margarita vaikutti aina iloiselta, kun he tekivät yhdessä ruokaa. ”Voinko auttaa sinua tekemään tortilloja?”
”Minä tein niitä juuri”, Margarita sanoi. Hän nosti kankaista lautasliinaa näyttääkseen pinon tortilloja.
”Voinko sitten auttaa sinua syömään tortilloja?” Adriana kysyi virnistäen.
Margarita nauroi. ”Tietenkin. Annahan, kun lämmitän ensin niille vähän papuja.”
Adriana seisoi Margaritan vieressä lieden ääressä ja hämmensi mustaa papumuhennosta kattilassa. Kun papumuhennos oli valmista, hän kantoi sen pöytään. Margarita toi tortillat ja juuston.
Adriana otti lämpimän tortillan ja levitti sen päälle papumuhennosta. Sitten hän ripotteli päälle juustoa. Se näytti herkulliselta! Adriana malttoi tuskin odottaa ensimmäistä haukkausta. Mutta ensin hän halusi tehdä yhden asian.
”Voisinko minä pitää rukouksen?” Adriana kysyi Margaritalta.
”Totta kai!”
Adriana sulki silmänsä ja pani kätensä ristiin. ”Taivaallinen Isä, me kiitämme Sinua tästä ruoasta. Siunaathan sen meille terveydeksi ja voimaksi. Ja autathan Margaritaa kaikessa, mitä hän tarvitsee. Olen iloinen siitä, että hän on minun ystäväni. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.”
Adriana avasi silmänsä. Margarita hymyili leveästi – ja tällä kertaa aidosti. Kun he söivät, he juttelivat koulusta ja urheilusta ja kirjoista. Adrianasta oli tosi mukavaa jutella Margaritan kanssa.
Heidän syötyään Adriana halasi Margaritaa lujasti. ”Kiitos välipalasta. Minulla oli oikein hauskaa!”
Margarita vastasi Adrianan halaukseen. ”Kiitos sinulle, Adriana. Minä tarvitsin tänään ystävää.”
Adriana hymyili säteilevästi. ”Olen iloinen siitä, että me ollaan amigoja.”
”Minäkin olen iloinen siitä, että me olemme ystäviä”, Margarita sanoi. ”Mitä jos veisit loput näistä tortilloista kotiin? Olen jo aivan täynnä.”
Adriana hyppeli koko matkan takaisin kotiin. Hänkin oli täynnä – eikä vain tortilloista! Hän oli päästä varpaisiin täynnä ystävyyttä.
Ystävyystortilloja
Näitä helppoja maissitortilloja on mukavaa tehdä ja syödä ystävien kanssa! Muista pyytää aikuisen apua.
4 desilitraa maissijauhoa
3 desilitraa kuumaa vettä
-
Sekoita maissijauhot ja kuuma vesi. Vaivaa taikinaa, kunnes se on pehmeää.
-
Pyörittele taikina pieniksi palloiksi. Pane yksi pallo kahden leivinpaperin väliin.
-
Paina lautasella tai paistinpannulla pallo aivan litteäksi.
-
Paista tortilla paistinpannulla keskilämmöllä. Kun yläpuoli hieman tummenee, käännä tortilla ja paista se toiselta puolelta.
-
Täytä tortilla pavuilla ja juustolla ja nauti!