Palvelemme kirkossa
Missä meitä tarvittiin
Kirjoittajat asuvat nykyään Massachusettsissa Yhdysvalloissa.
Hengen kehotus muuttaa Brooklyniin New Yorkissa johti meitä palvelemaan ja saamaan siunauksia, joita emme olisi koskaan osanneet kuvitella.
Valokuva Eyin perheestä
Vuonna 2013 asuimme Manhattanilla New Yorkissa Yhdysvalloissa. Rakastimme seurakuntaamme. Koska odotimme ensimmäistä lastamme, aloimme etsiä seurakunnan alueelta isompaa asuntoa. Löysimme yhden, joka vaikutti täydelliseltä, mutta se ei tuntunut oikealta.
Sinä keväänä Laurasta alkoi tuntua, että kenties meidän pitäisi muuttaa Brooklyniin. Wil ei ollut niin varma. Emme tienneet mitään Brooklynista, ja Wil halusi asua lähellä sijoitustoimintaan erikoistunutta pankkia, jossa hän oli töissä, jotta pitkien työpäivien vastapainoksi päivittäinen työmatka olisi lyhyt. Päätimme rukoilla asiasta ja kuunnella vastausta yleiskonferenssin aikana.
Kun katselimme puheita kannettavalta tietokoneelta yksiössämme, vanhin Stanley G. Ellis seitsemänkymmenen koorumista kertoi kokemuksen, joka hänellä oli ollut vaarnan johtokunnan jäsenenä. Hän sanoi, että perheet, jotka olivat muuttamassa hänen vaarnaansa Texasissa Yhdysvalloissa, kysyivät usein, mikä seurakunta olisi paras. Vain kerran 16 vuoden aikana eräs perhe kysyi, mikä seurakunta tarvitsisi apua.1
Hänen kertomuksensa kosketti meitä. Se oli vastaus rukouksiimme. Niinpä sen sijaan, että olisimme jääneet rakkaaseen seurakuntaamme, johon olimme kotiutuneet ja jossa oli suurenmoinen lastenhuone ja Alkeisyhdistys, me suhtauduimme vanhin Ellisin neuvoon vakavasti ja rukoilimme, mihin meidän tulisi muuttaa.
Siihen aikaan palvelimme toimitustyöntekijöinä Manhattanin temppelissä New Yorkissa. Yksi työntekijöistä tunsi New York Cityn hyvin. Hän ehdotti kahta seurakuntaa, joissa hän ajatteli meidän voivan olla avuksi – kumpikin Brooklynissa.
Ensimmäinen seurakunta oli liian kaukana Wilin työpaikasta. Toinen oli lähempänä, ja kun vierailimme seurakunnan sakramenttikokouksessa, tunsimme löytäneemme oikean paikan. Monet jäsenistä olivat haitilaisia siirtolaisia. Koska Wil on Gabonista ja puhuu ranskaa, ajattelimme, että tämä seurakunta olisi meille hyvänä kotina.
Merkittäviä kokemuksia
Muutaman viikon kuluttua löysimme asunnon ja muutimme. Pian Wil kutsuttiin palvelemaan monin merkittävin tavoin. Kielen ymmärtäminen vei jonkin aikaa, mutta hän tunsi, että häntä siunattiin niin että hän oppi nopeasti haitinkreolia tarpeeksi auttaakseen tulkkauksissa jäsenille kokouksissa ja puhutteluissa. Myös Laura sai siunauksen palvella monissa eri tehtävissä, ja pääsimme osallistumaan lähetystyöhön.
Yksi, johon ystävystyimme, oli nuori tutkija nimeltä Normil Romelus, joka oli tullut Haitista saamaan koulutuksen Yhdysvalloissa. Hän kävi kodissamme lähetyssaarnaajien kanssa, ja me autoimme hänen opettamisessaan ranskan ja kreolin kielillä. Kun Normil oli kastettu, tuimme häntä kirkon Pathway-ohjelmassa, missä hän tapasi tulevan vaimonsa. Wil oli kiitollinen saadessaan olla läsnä, kun heidät vihittiin avioliittoon Manhattanin temppelissä.
Tapasimme myös erään uskollisen sisaren, joka tuli Haitista New Yorkiin saamaan syöpähoitoja. Hänen käyntiensä aikana seurakuntaneuvosto teki kaikkensa auttaakseen häntä ja huolehtiakseen, että hänellä oli, mitä hän tarvitsi, kuten kyydit sairaalaan ja takaisin. Meidän siunauksenamme oli tänä aikana palvella häntä ja vierailla hänen luonaan. Toivoimme, että kaikki olisi päättynyt paremmin, mutta hän menehtyi syöpään.
Nämä kaksi kokemusta kuvastavat sitä, mitä seurakunta teki ihmisten hyväksi – auttoi heitä ja kohotti heitä. Olemme kiitollisia näistä ja muista merkittävistä kokemuksista.
Millä on todella merkitystä
Opimme, että kun palvelemme Herraa ja Hänen lapsiaan, Hän huolehtii meistä. Kokemuksemme Brooklynissä auttoivat meitä säilyttämään oikean näkemyksen. Erityisesti ne auttoivat Wiliä piittaamaan vähemmän Wall Streetin suitsutuksesta ja muistamaan, millä on eniten merkitystä. Sijoituspankkitoiminnassa miltei kaikki työskentelevät sunnuntaisin. Wilin piti toisinaan tehdä töitä kotoa käsin, mutta Herra siunasi meitä niin, ettei Wilin tarvinnut koskaan sunnuntaisin mennä toimistolle.
Kun muutimme Brooklyniin, luulimme, että meidän lisäksemme seurakunnassa olisi vain yksi toinen pienten lasten perhe. Mutta kaksi viikkoa muuttomme jälkeen seurakunnan rajoja muutettiin ja seurakuntaan tuli useita muitakin nuoria perheitä.
Aiomme lopulta muuttaa Gaboniin. Tunnemme, että kokemuksemme Brooklynissä ovat osaltaan valmistaneet meitä paremmin palvelemaan kirkkoa ja ihmisiä Afrikassa. Olemme kiitollisia siitä, että noudatimme Hengen kehotusta muuttaa. Herra on siunannut meitä – ja edelleen siunaa meitä – tavoilla, joita emme olisi osanneet koskaan kuvitella.