Kestävyyttä ja tasapainoilua
Vanhin Michael John U. Teh
seitsemänkymmenen koorumista
Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksen hartaustilaisuudessa 9. kesäkuuta 2015 pidetystä puheesta ”These Are Your Days” [Tämä on teidän aikaanne]. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa web.byui.edu/devotionalsandspeeches.
Todistan, että voimme ”nauttia loppuun asti”, kun noudatamme Pyhän Hengen innoitusta, valitsemme pahan sijaan hyvän ja pidämme vastuulliset tehtävämme tasapainossa.
Puhuin hiljattain lasteni, veljen- ja sisarentyttärieni sekä erään nuoren ystävän kanssa saadakseni käsityksen niistä kysymyksistä, haasteista, turhautumisista ja onnistumisista, joita nuoret aikuiset kohtaavat nykyään. Olen pohtinut minulle kerrottuja asioita ja rukoillut niistä ja olen tiivistänyt ne muutamaan kohtaan, jotka nyt esitän toivoen, että ne voivat osaltaan vastata joihinkin niistä kysymyksistä ja haasteista.
Kuuntele Pyhää Henkeä
Vaikka joistakuista teistä saattaakin ajoittain tuntua aivan muulta, niin julistan, että taivaallinen Isämme tosiaan vastaa rukouksiimme Hänen omalla tavallaan. Miettikää seuraavia pyhien kirjoitusten kohtia:
”Sillä jokainen pyytävä saa, ja etsijä löytää, ja sille, joka kolkuttaa, avataan” (3. Nefi 14:8).
”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.” (Jaak. 1:5.)
”Niin, katso, minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka tulee sinun yllesi ja joka asuu sinun sydämessäsi” (OL 8:2).
Kuinka sitten saamme vastauksia ja ilmoitusta? Kuinka tiedämme, että kyse on Pyhästä Hengestä eikä vain omista ajatuksistamme? Kerron omasta elämästäni kaksi kokemusta, joista on tullut kaavoja.
Kun sisar Teh ja minä olimme seurustelleet jonkin aikaa, kävi aivan selväksi, että halusin viettää hänen kanssaan iankaikkisuuden. Luonnollisesti aloin rukoilla ja paastota tästä asiasta vilpittömästi. En sen seurauksena kokenut minkäänlaista muutosta tuntemuksissani. En tuntenut palavaa tunnetta rinnassani. Tunsin kuitenkin yhä hyvää tunnetta päätöksestäni, joten jatkoin sinnikkäästi. Sisar Teh sai saman vastauksen, ja nyt olemme tässä. Sen kokemuksen jälkeen olen päätynyt moniin tekemiini päätöksiin samalla tavalla (ks. OL 6:22–23).
Verratkaa tätä niihin kokemuksiin, joita minulla on nykyään kahdentoista apostolin koorumilta saamissani erityisissä tehtävissä kutsua uusi vaarnanjohtaja. Kun suhtaudun tähän tehtävään rukouksen ja paaston hengessä, minua on siunattu selkeillä vaikutelmilla, jotka auttavat minua tietämään, kenet tulee kutsua. Vaikutelmat tulevat toisinaan ennen puhuttelusarjaa, toisinaan sen aikana tai toisinaan sen jälkeen. Tunnen aina palavaa tunnetta rinnassani. Olen sittemmin tunnistanut sen tavaksi, jolla Pyhä Henki opastaa minua sellaisissa tehtävissä.
Miksi Pyhä Henki kommunikoi kanssani eri tavoilla? En tiedä. Tärkeää on se, että olen oppinut tunnistamaan nämä kaavat tapoina, joilla minä saan henkilökohtaista ilmoitusta. Saan lohtua ja varmuutta seuraavasta kehotuksesta: ”Ole nöyrä, niin Herra, sinun Jumalasi, johdattaa sinua kädestä ja antaa sinulle vastauksen rukouksiisi” (OL 112:10).
Valitse pahan sijaan hyvä
Joidenkin mielestä käy yhä vaikeammaksi erottaa oikea väärästä. Harmaata aluetta tuntuu olevan entistä enemmän. Monet nykyajan vääristä mutta suosituista käsityksistä vaikuttavat järkeviltä, kun niitä tarkastelee yksinomaan kapean linssin läpi. Mutta vanha roska uudessa paketissa ja luovilla mainoksilla koristeltuna on yhä roskaa.
Oikean ja väärän erottamisen ei tarvitse olla monimutkaista. Jo ennen kuin saamme Pyhän Hengen lahjan, meitä on siunattu Kristuksen valolla:
”Sillä katso, Kristuksen Henki on annettu jokaiselle ihmiselle, jotta hän voi erottaa hyvän pahasta; ja nyt, minä osoitan teille, kuinka on arvosteltava; sillä kaikki, mikä kutsuu tekemään hyvää ja saa uskomaan Kristukseen, on lähetetty Kristuksen voiman ja lahjan kautta; sen vuoksi te voitte tietää täysin varmasti, että se on Jumalasta.
Mutta mikä tahansa saa ihmiset tekemään pahaa ja olemaan uskomatta Kristukseen ja kieltämään hänet ja olemaan palvelematta Jumalaa, silloin te voitte tietää täysin varmasti, että se on Perkeleestä, sillä tällä tavalla Perkele toimii, sillä hän ei kehota ketään tekemään hyvää.” (Moroni 7:16–17.)
Yksi meidän aikamme suurimpia koetuksia on elävän profeetan hyväksyminen. Useimmat meistä sanovat: ”Ai, se on helppoa! Teen jo niin. Homma hoidettu.”
Mutta on hämmästyttävää huomata, kuinka jotkut ihmiset, jotka oletettavasti tukevat elävää profeettaa, suhtautuvat joihinkin tämän ajan suosittuihin käsityksiin. Kun kohtaamme ikätoverien painostusta, jotkut meistä toimivat tai muodostavat käsityksiä ikään kuin emme tietäisi, että on olemassa elävä profeetta.
Löydä oikea tasapaino
Onko teillä niin paljon tehtävää, että teistä tuntuu kuin teitä kiskottaisiin moneen eri suuntaan? Arvatkaapa mitä? Tilanne vain pahenee. Niinpä kysymys on: Kuinka löytää oikea tasapaino?
Luokaa kiintopisteeksenne meidän henkemme iankaikkinen luonne ja oma identiteettinne Jumalan poikana tai tyttärenä. Kohdistakaa tarmonne tähän totuuteen ja siihen, mitä se merkitsee. Kaikki muu asettuu oikealle paikalleen tai jää pois elämästänne.1 Kaksi pyhien kirjoitusten kohtaa voi toimia ohjaavina periaatteina:
”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä annetaan teille lisäksi” (3. Nefi 13:33).
”Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.
Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 6:20–21.)
Uskokaa tai älkää, olen kerran ollut teidän saappaissanne. Yhdessä vaiheessa elämääni minulla oli kokoaikainen työ, kävin iltaisin koulua ja tein koulun jälkeen osa-aikaista sivutyötä aamun pikkutunneille asti – samalla kun sisar Teh ja minä kasvatimme nuorta perhettämme. Kahden kuukauden aikana muutamana päivänä viikossa ehdin nukkumaan pari tuntia yössä. Kaiken lisäksi palvelin seurakuntamme piispakunnassa.
Se oli yksi elämäni tuloksekkaimmista kausista. En usko, että olen koskaan hyödyntänyt vuorokauden 24:ää tuntia niin tehokkaasti kuin tein sinä aikana.
Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) muistutti meitä siitä, että meillä on vastuu perhettämme, työnantajaamme, Herraa ja itseämme kohtaan.
Kuinka tasapainoilemme niiden vastuiden kanssa? Presidentti Hinckley sanoi: ”En usko, että se on vaikeaa. Olen palvellut monissa tehtävissä tässä kirkossa. Perheessämme on viisi lasta, jotka olivat pieniä ja varttuivat, kun palvelin niissä erilaisissa tehtävissä. – – Me nautimme elämästä. Meillä oli perheiltoja. Me vain teimme, mitä kirkko odotti meidän tekevän.”2
Nauttikaa loppuun asti
Loppuun asti kestäminen ei ole sitä, että suorittaa jotakin evankeliumin tarkistuslistaa ja sitten sanoo: ”Olen hyvässä vaiheessa. Nyt tarvitsee enää vain mennä eteenpäin virran mukana.” Sen sijaan se on sitä, että jatkuvasti oppii ja kasvaa. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on jatkuvaa parannuksentekoa ja muuttumista – se on ennemminkin ylöspäin kipuamista kuin kävelyä puistossa.
Kuningas Benjamin sanoi: ”Katsokaa, että tämä kaikki tehdään viisaasti ja järjestyksessä, sillä ihmistä ei vaadita juoksemaan nopeammin kuin hänellä on voimaa” (Moosia 4:27).
Jotkut myöhempien aikojen pyhät pitävät tätä kohtaa oikeutuksena haluttomuuteensa yrittää lujemmin tai tehdä parhaansa. Ongelma on siinä, että he keskittyvät ainoastaan jakeen alkuosaan.
Tässä on jakeen loppuosa: ”On tarpeen, että hän on uuttera, jotta hän siten voisi voittaa palkinnon; sen tähden kaikki on tehtävä järjestyksessä.” Nämä kaksi puoliskoa yhdessä selventävät, mitä tosiasiassa tarkoittaa se, että tekee kaiken viisaasti ja järjestyksessä.
Eräs nuori urheilijaystävä esitteli minulle ilmiön nimeltä second wind [voimien palautuminen]. Se tarkoittaa uudistuneen tarmokkuuden tunnetta, joka antaa voimaa jatkaa jopa väsyneenä.
Mitä tulee second wind -ilmiöön elämän muilla osa-alueilla, ystäväni sanoo: ”Yliopisto-opiskelijana on todella helppo tulla myöhään illalla kotiin ja puolustella olevansa liian väsynyt pitämään rukousta tai lukemaan pyhiä kirjoituksia tai myöskään käymään säännöllisesti temppelissä. Näiden asioiden tekemättä jättämiselle voi olla monia puolusteluja, varsinkin yliopisto-opiskelijalla. Mutta loppujen lopuksi meidän on löydettävä oma ’second windimme’ ja tehtävä niitä pieniä asioita.”
Kenties loppuun asti kestämisen sijaan voimmekin löytää oman ”second windimme” – hengellisen palautumisen – ja nauttia loppuun asti. Todistan, että voimme tehdä niin, kun noudatamme Pyhän Hengen innoitusta, valitsemme pahan sijaan hyvän ja pidämme vastuulliset tehtävämme tasapainossa.