Lähetysjohtaja John Malcolm Asplund 1930–2018
John Malcolm Asplund kuoli 87 vuoden ikäisenä 28. helmikuuta 2018 Oremissa Utahissa. Häntä muistamaan jäivät vaimo ja heidän kahdeksan lastaan: Curtis, Virginia, Leila, Liisa, Kirsti, John, Nicole ja Ila.
Asplund syntyi 19. maaliskuuta 1930 Raymondin kaupungissa Albertassa Kanadassa Charles Owen Asplundille ja Julia Ellen Russellille. Hän valmistui Albertan yliopistosta vuonna 1953 ja palveli lähetyssaarnaajana Suomessa vuosina 1953–1955. Hän solmi avioliiton Patricia Jean Havensin kanssa Idaho Fallsin temppelissä Idahossa vuonna 1956. Perhe asettui Madisoniin Wisconsinin osavaltioon Yhdysvaltoihin, missä Asplund suoritti tohtorintutkinnon ravitsemustieteessä ja biokemiassa ja palasi sitten Albertan yliopistoon, jossa hän toimi opettajana.
Vuosina 1964–1966 Malcolm ja Patricia Asplund palvelivat Suomen lähetyskentän johdossa. Sen jälkeen he muuttivat Loganiin Utahiin. Sieltä Asplundin akateeminen ura vei hänet Missourin yliopistoon Columbiaan, jossa hän työskenteli 25 vuotta. Eläkkeelle jäätyään hän muutti vaimoineen Salmonin kaupunkiin Idahoon, josta he lähtivät vielä lähetystyöhön Tukholman temppeliin. Sieltä palattuaan he asettuivat Oremiin Utahiin, jossa Patricia edelleen asuu.
Muistotilaisuus pidettiin 3. maaliskuuta 2018 Lakeridgen vaarnakeskuksessa Oremissa Utahissa.
Linkki John Malcolm Asplundin muistokirjoitukseen Deseret News -lehdessä: www.legacy.com/obituaries/deseretnews/obituary.aspx?n=john-malcolm-asplund&pid=188333422. Siellä on myös vieraskirja, johon voi kirjoittaa muistosanoja.
Sisarten konferenssi Hyvinkäällä
Lauantaina 27. toukokuuta 2017 järjestettiin Hyvinkäällä historiallinen koko Suomen sisarten konferenssi. Juhla oli ensimmäinen laatuaan, ja se pidettiin Apuyhdistyksen 175-vuotisen taipaleen kunniaksi. Kantavana teemana konferenssissa oli myös 100-vuotias Suomi.
Konferenssi pidettiin Hyvinkäällä Tapainlinnan koululla, jonne kokoontui yli 370 sisarta ympäri Suomea. Heti sisääntuloaulassa oli upea näyttely naisten asuista vuosisadan alusta aina tähän päivään asti.
Ohjelma alkoi hengellisellä kokouksella, jossa useat sisaret kertoivat kokemuksistaan ja lausuivat todistuksensa palautetusta evankeliumista.
Sisar Ritva Hämäläinen todisti mm. siitä, että Kristuksen palautettu evankeliumi sekä pappeus ovat suurena siunauksena meille jokaiselle.
Sisar Eva Happonen muistutti meitä valon tärkeydestä. Hän kertoi myös kokemuksestaan Intiassa. Siellä paikalliset Apuyhdistyksen sisaret halusivat valmistaa ruokaa orpokotiin, mutta ruoka paloikin pahasti pohjaan ja tuoksui epämiellyttävältä. Sisaret polvistuivat ja pitivät yhdessä rukouksen ja pyysivät, että Herra siunaisi valmistetun ruoan. Sen jälkeen ruoka pakattiin, ja kun astiat orpokodissa avattiin, ruoka tuoksui ja maistui herkulliselta.
Sisar Suvi Hyssälä puhui kokemuksistaan äitiydestä evankeliumin valossa.
Sisar Chanrei Petch todisti, etteivät vaikeudet kestä ikuisesti, vaan että Herran avulla ja ansiosta voimme voittaa haasteet ja elää perheemme kanssa iankaikkisesti.
Sisar Leena Kervinen puhui uskollisuudesta ja kuuliaisuudesta. Ne tuovat meille iloa ja rauhaa, mutta ovat oma valintamme.
Temppelinemäntä Kirsti Syvänen kertoi, kuinka palautettu evankeliumi auttaa meitä ymmärtämään paremmin tämän kuolevaisen elämän ja pelastussuunnitelman tarkoituksen. Jokaisen elämänvaiheen tulisi olla kehitysaste.
Hengellisen kokouksen jälkeen oli väliaika, jolloin sisaret pääsivät nauttimaan virkistävästä tarjoilusta ja toistensa seurasta, vaihtamaan kuulumisia ja pohdiskelemaan hengellisen kokouksen antia. Koulun auditoriossa pyöri video, jossa kaikki Suomen Apuyhdistykset esittäytyivät.
Ruokailun jälkeen tapahtuman kruunasi hieno konsertti. Esiintyjät olivat eri puolilta Suomea. Mukaan mahtui monenlaista, kuten laulua, kauniita instrumentaaliesityksiä pianolla ja viululla, oivaltavia runoja ja henkeäsalpaavaa tanssia.
Konferenssin tunnelmia kuvaa ehkä parhaiten erään sisaren kirjoitus vieraskirjassa:
”Kiitos mahtavasta koko Suomen sisarten konferenssista. Puheet, kukat, koristelu, ihanat laulut ja musiikki olivat kuin hengellinen ja emotionaalinen juhlapöytä, jonka antimista saimme nauttia.”