Viisi asiaa, joita hyvä kuuntelija tekee

Todellinen kuunteleminen auttaa sinua tietämään, kuinka täyttää muiden hengellisiä ja ajallisia tarpeita kuten Vapahtaja tekisi.

Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Kenties vielä tärkeämpää kuin puhua on kuunnella. – – Jos kuuntelemme rakastavasti, meidän ei tarvitse miettiä mitä sanoa. Sen [antaa] meille Henki.”¹

Kuunteleminen on taito, jonka voimme oppia. Kuunteleminen osoittaa rakkauttamme muita kohtaan, auttaa meitä luomaan vahvoja ihmissuhteita ja kutsuu Hengen läsnäolon siunaamaan meitä erottamisen lahjalla, joka auttaa meitä ymmärtämään muiden tarpeita.² Tässä on viisi tapaa, joilla voimme parantaa kuuntelemisen taitoamme.

1. Anna ihmisille aikaa

Monet ihmiset tarvitsevat aikaa ajatustensa kokoamiseen ennen kuin he puhuvat. Anna heille aikaa miettiä sekä ennen kuin he sanovat jotakin että sen jälkeen (ks. Jaak. 1:19). Vaikka he olisivatkin lopettaneet puhumisen, se ei tarkoita, ettei heillä olisi enää mitään sanottavaa. Älä pelkää hiljaisuutta (ks. Job 2:11–3:1 ja Alma 18:14–16).

2. Kiinnitä huomiota siihen, mitä sanotaan

Me ajattelemme nopeammin kuin muut puhuvat. Vastusta kiusausta päätyä johtopäätöksiin tai miettiä edeltä käsin, mitä aiot sanoa, kun he lopettavat puhumisen (ks. Sananl. 18:13). Kuuntele sen sijaan pyrkien ymmärtämään. Osaat vastata paremmin, koska vastauksen pohjana on suurempi ymmärrys.

3. Selvennä

Älä pelkää esittää kysymyksiä, jotka selventävät jotakin, mitä et ymmärtänyt (ks. Mark. 9:32). Selventäminen vähentää väärinymmärtämistä ja osoittaa, että olet kiinnostunut siitä, mitä sanotaan.

4. Ilmaise asia toisin

Kerro omin sanoin, mitä kuulit ja miltä käsityksesi mukaan toisesta tuntuu. Tämä auttaa häntä tietämään, onko häntä ymmärretty oikein, ja antaa hänelle tilaisuuden selventää.

5. Löydä yhteistä maaperää

Et ehkä ole samaa mieltä kaikesta, mitä on sanottu, mutta ole samaa mieltä siitä, mistä voit, ilman että se antaa väärää kuvaa omista tuntemuksistasi. Sopuisuus voi vähentää ahdistuneisuutta ja puolustuskannalla olemista (ks. Matt. 5:25).

Presidentti Russell M. Nelson on opettanut, että meidän tulee oppia kuuntelemaan ja kuunnella oppiaksemme toisiltamme.³ Kun kuuntelet pyrkien oppimaan muista ihmisistä, sinun on helpompi ymmärtää heidän tarpeitaan ja kuulla Hengen kuiskauksia siitä, kuinka voit huolehtia lähipiirissäsi olevista kuten Vapahtaja tekisi.

Kuunteleminen on rakastamista

Vanhin Hollandin esittämä kertomus havainnollistaa kuuntelemisen voimaa:

”Ystäväni Troy Russell ajoi avopakettiautonsa hitaasti ulos autotallistaan. – – Hän tunsi takarenkaansa kierähtävän töyssyn yli. – – Hän nousi autosta ja huomasi samassa rakkaan 9-vuotiaan poikansa Austenin makaavan maassa kasvot vasten asfalttia. – – Austen oli poissa.

Troy ei pystynyt nukkumaan eikä saamaan rauhaa. Hän oli lohduton. – – Mutta tuohon murheen kuiluun ilmaantui – – John Manning – –.

En rehellisesti sanottuna tiedä, millaisella aikataululla John ja hänen nuori toverinsa kävivät Russellien luona – –. Sen sijaan tiedän, että viime keväänä veli Manning kumartui nostamaan Troy Russellin ylös tuosta ajotien tragediasta aivan kuin olisi ollut itse nostamassa pientä Austenia. Juuri siten kuin – – veljen evankeliumissa pitäisikin tehdä, John yksinkertaisesti otti vastuulleen pappeuden huolenpidon ja hoivan Troy Russellista. Hän aloitti sanomalla: ’Troy, Austen haluaa sinut takaisin jaloillesi – myös koripallokentälle – joten olen täällä joka aamu klo 5.15. Ole valmiina. – –’

’Minä en halunnut lähteä’, Troy kertoi minulle myöhemmin, ’koska olin aina ottanut Austenin mukaani – –. Mutta John oli ehdoton, joten minä lähdin. Siitä ensimmäisestä päivästä alkaen me puhuimme – tai pikemminkin minä puhuin ja John kuunteli. – – Alkuun se oli vaikeaa, mutta ajan myötä ymmärsin, että olin löytänyt voimani [John Manningin] muodossa, – – joka rakasti minua ja kuunteli minua, kunnes aurinko taas viimein nousi elämässäni.’”⁴