2018
Hengellisen opastuksen saaminen Herralta Jeesukselta Kristukselta
Kesäkuu 2018


Hengellisen opastuksen saaminen Herralta Jeesukselta Kristukselta

Oletko joskus ollut jossakin haasteellisessa tilanteessa ja tuntenut tarvitsevasi opastusta Herralta? Hän tuntee sinut ja tuo opastusta ulottuvillesi silloin kun siitä on eniten apua. Me voimme lisätä mahdollisuuksiamme aistia Hänen opastuksensa ja ymmärtää sitä.

Opastusta on ulottuvillamme monella tapaa. Meillä on saatavillamme pyhät kirjoitukset ja elävien profeettojen ja apostolien sanat. Me saamme opastusta muilta johtajilta ja läheisiltämme. Opastusta voi tulla myös unissa, näyissä tai ilmestyksissä, mutta suurimman osan suorasta innoituksesta me saamme hiljaisen, vienon Hengen äänen välityksellä. Herra on sanonut: ”Minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta – –. Nyt, katso, tämä on ilmoituksen henki.”1 Mieleemme tulee ajatuksia ja sydämeemme tunteita. Henki voi viestiä meille ajatusten ja tunteiden välityksellä. Ellemme ole tarkkaavaisia, tämäntyyppinen viestintä voi jäädä meiltä huomaamatta.

Presidentti Boyd K. Packer (1924–2015) on opettanut: ”Henki ei kiinnitä huomiotamme huutamalla tai ravistelemalla meitä kovakouraisesti. Se pikemminkin kuiskaa. Se hyväilee niin lempeästi, että ellemme ole varuillamme, emme ehkä tunne sitä lainkaan. – –

Joskus se painostaa juuri sen verran, että huomaisimme sen. Mutta useimmiten käy niin, että ellemme ota vaarin lempeästä tunteesta, Henki vetäytyy pois ja odottaa, kunnes tulemme etsien ja kuunnellen.”2

Jos Hengeltä saatu innoitus tulee yleensä hiljaisina ajatuksina ja lempeinä tunteina, niin kuinka voimme lisätä kykyämme huomata tämän innoituksen? Jos joku kuiskaisi meille ja meillä olisi vaikeuksia kuulla häntä, me luonnollisesti yrittäisimme vähentää muuta hälinää, joka häiritsee kuiskauksen kuulemista, ja yrittäisimme myös päästä lähemmäksi henkilöä, joka kuiskaa meille.

Elämässämme on asioita, jotka luovat hengellistä ”hälinää” ja voivat häiritä kykyämme ymmärtää tai edes aistia Hengeltä tulevaa innoitusta. Suuri osa nykyään saatavilla olevasta mediatarjonnasta ei kohota meitä ja voi luoda hengellistä hälinää elämäämme. Voimme myös siinä määrin uppoutua sosiaaliseen mediaan ja olla niin keskittyneitä digitaalisiin laitteisiimme, että jäämme ehkä vaille sitä rauhallista aikaa poissa maailman hälinästä, joka auttaa meitä aistimaan Herralta tulevan innoituksen. Synti luo hengellistä hälinää elämäämme. Parannus, asianmukainen lepopäivän viettäminen sekä rauhallisen ajan löytäminen evankeliumin tutkimiseen, pohtimiseen ja rukoilemiseen tuovat meidät lähemmäksi Herraa ja hiljentävät maailman hälinän. Tämä voimistaa kykyämme aistia ja ymmärtää Pyhältä Hengeltä tulevia ajatuksia ja tunteita.

Meidän tulee varoa yrittämästä saada väkisin tai vaatia Herralta opastusta kaikkeen. Presidentti Dallin H. Oaks on opettanut: ”Halu saada Herran johdatusta on vahvuus, mutta sen kumppanina täytyy olla ymmärrys siitä, että taivaallinen Isä jättää monia päätöksiä omaan harkintaamme. Päätösten tekeminen itsenäisesti on yksi niistä kasvun lähteistä, joita meidän on tarkoitus kokea kuolevaisuudessa. – –

Meidän tulee harkita näitä asioita mielessämme käyttäen järkeä, jonka Luojamme on meille antanut. Sitten meidän tulee rukoilla opastusta ja toimia sen mukaan, jos me sitä saamme. Ellemme me saa opastusta, meidän tulee toimia parhaan ymmärryksemme mukaan. Ihmiset, jotka etsivät jatkuvasti ilmoituksen opastusta asioissa, joissa Herra ei ole katsonut hyväksi opastaa meitä, voivat sepitellä vastauksen omasta mielikuvituksestaan tai harhoistaan, tai he voivat jopa saada vastauksen väärän ilmoituksen tietä.”3

Kun elämme elämäämme solmimiemme liittojen mukaan ja etsimme tapoja hiljentää maailmallisen hälinän ympärillämme, me voimme helpommin saada opastusta Herralta silloin kun Hän sitä tarjoaa.

Viitteet

  1. OL 8:2–3.

  2. Boyd K. Packer, ”Herran lamppu”, Valkeus, joulukuu 1988, s. 35; ks. myös Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 96.

  3. Dallin H. Oaks, ”Vahvuutemme voivat kukistaa meidät”, Valkeus, toukokuu 1995, s. 15.