Sivu toisensa jälkeen kertoo, että me uskomme
Kun luokkatoverini sanoi, etteivät mormonit usko Kristukseen, päätin lukea Mormonin kirjan aivan uudella tavalla.
”Mormonit eivät ole kristittyjä.”
Tämä yhden lukiokaverini väittämä yllätti minut.
”Totta kai olemme”, sanoin.
”Miksi te sitten luette Mormonin kirjaa?” hän kysyi ja käveli pois jättämättä minulle tilaisuutta vastata.
Mietin hänen kysymystään paljon. Vastaus on tietenkin, että mormonit ovat kristittyjä ja Mormonin kirja on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Luemme sitä Raamatun rinnalla oppiaksemme vielä lisää Vapahtajasta.
Olin lukenut Mormonin kirjan aiemmin. Tiesin, että se on totta. Mutta luokkakaverini kysymyksen vuoksi tunsin innoitusta tutkia sitä uudella tavalla panemalla merkille, kuinka usein siinä mainitaan Jeesus Kristus. Niin tehdessäni hämmästyin.
Olin tuskin avannut kirjan, kun luin nimisivulta, että Mormonin kirja on kirjoitettu lukijoiden ”saamiseksi vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus on Kristus, iankaikkinen Jumala, joka ilmoittaa itsensä kaikille kansoille”.
Mormonin kirjan johdannosta luin: ”Kruunaava Mormonin kirjaan muistiin merkitty tapahtuma on Herran Jeesuksen Kristuksen henkilökohtainen palvelutyö nefiläisten keskuudessa pian hänen ylösnousemuksensa jälkeen.” Siinä sanotaan, että ne, jotka saavat todistuksen Pyhältä Hengeltä, että aikakirja on totta, ”tulevat myös tuntemaan saman voiman avulla, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja”.
Käänsin esiin ”Kolmen silminnäkijän todistuksen”, jossa sanotaan, että enkeli näytti heille levyt, joista Mormonin kirja on käännetty, ja että ”me tiedämme, että Isän Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta me näimme ja todistamme, että tämä on totta”.
Seuraavaksi kohdassa ”Profeetta Joseph Smithin todistus” kerrotaan enkeli Moronin käynnistä ja siitä, että hän sanoi Mormonin kirjan sisältävän ikuisen evankeliumin täyteyden ”sellaisena kuin Vapahtaja antoi sen muinaisille asukkaille” Amerikassa.
Mormonin kirjan käännyttävä voima, Ben Sowards
En ollut edes päässyt Ensimmäiseen Nefin kirjaan ja olin jo löytänyt paljon!
Etsintäni jatkui. Ensimmäisestä Nefin kirjasta sain tietää, että Lehi tiesi Messiaan tulemisesta (ks. 1. Nefi 1:19). Luin hänen profetioitaan Lunastajasta, ”joka ottaa pois maailman synnit” (1. Nefi 10:10; ks. jakeet 4–10). Luin Nefin kuvauksen Jeesuksen Kristuksen syntymästä, Hänen palvelutyöstään, kuolemastaan, ylösnousemuksestaan ja tulevasta käynnistään muinaisessa Amerikassa (ks. 1. Nefi 10–12).
Luin profetioita siitä, että Mormonin kirja vahvistaisi Raamatun totuudet, että ”Jumalan Karitsa on iankaikkisen Isän Poika ja maailman Vapahtaja ja että kaikkien ihmisten on tultava hänen luoksensa” (1. Nefi 13:40). Ja luin Nefin todistuksen siitä, että ”kaikki kansakunnat, suvut, kielet ja kansat saavat olla turvassa Israelin Pyhässä, jos ne tekevät parannuksen” (1. Nefi 22:28).
Luettuani yhden päivän ajan olin sivulla 53. Olin lukenut vasta yhden kirjan Mormonin kirjasta, mutta miten voimallisen todistuksen olinkaan jo saanut!
Tätä seuranneina viikkoina löysin sivu toisensa jälkeen todistuksia Jeesuksesta Kristuksesta, näkyjä, joissa Hän ilmestyi profeetoille, ja yksityiskohtaisen kuvauksen Hänen palvelutyöstään muinaisen Amerikan asukkaiden keskuudessa. Päätin lukemiseni Moronin voimalliseen todistukseen Jeesuksesta Kristuksesta (ks. Moroni 9), hänen esittämäänsä haasteeseen kysyä ”Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, [eikö Mormonin kirja] ole totta” (Moroni 10:4, kursivointi lisätty), ja viimeisellä sivulla hänen lempeään mutta vakuuttavaan kutsuunsa tulla Kristuksen luokse (ks. Moroni 10:30, 32).
Huomasin, että Mormonin kirja kiisti täysin luokkatoverini väittämän. Jos kristitty on henkilö, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, niin Mormonin kirjassa sivu toisensa jälkeen kerrotaan: ”Me uskomme!”
Jonkin ajan kuluttua näin jälleen ystäväni. Kerroin hänelle kokemuksestani ja kutsuin häntä lukemaan Mormonin kirjan. Hän kieltäytyi kohteliaasti, mutta sanoi olevansa iloinen siitä, että hyväksyn Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseni. Ja keskustelumme jälkeen luulen hänen ymmärtäneen paremmin, mitä tarkoitan sanoessani: ”Totta kai olemme kristittyjä.”