Siunauksia rohkeasta uskostani

Kristin McElderry, Massachusetts, USA

Menin kasteelle, kun olin 19-vuotias. Monet perheestäni, sukulaisistani ja ystävistäni eivät hyväksyneet päätöstäni liittyä kirkkoon, mutta se ei estänyt minua. Kaksi viikkoa myöhemmin aloitin toisen vuoteni yliopistossa. Kun palasin yliopistolle, uusi uskontoni alkoi jännittää minua.

Aloin kantaa huolta siitä, ettei minulla olisi rohkeutta puolustaa uskontoani. Tunsin olevani yksin. En ollut koskaan tavannut yliopistolla ketään kirkon jäsentä enkä tiennyt, mistä löytää seurakuntakeskusta tai toimiko lähellä edes mitään seurakuntaa. Rukoilin taivaalliselta Isältä rohkeutta. Rukoilin, että saisin varmuutta puolustaa juuri löytämiäni uskonkäsityksiä.

Muutaman päivän kuluttua autoin eräitä ihmisiä muutossa. Tapasin erään nuoren miehen nimeltä Brian, ja meistä tuli ystäviä. Olimme eräänä päivänä kävelemässä yliopistoalueen läpi, kun hän kysyi minulta, mitä suunnitelmia minulla oli sunnuntaille. Kerroin hänelle, että menisin kirkkoon.

”Ai, missä kirkossa sinä käyt?” hän kysyi.

Vaikka tunsin oloni levottomaksi, ryhdistäydyin ja sanoin: ”Minä käyn Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa.”

Olin ylpeä itsestäni! Minua jännitti sekin, kuinka Brian suhtautuisi. Juuri silloin näin lähetyssaarnaajat. Ennen kuin Brian ehti sanoa mitään, sanoin hänelle, että tulisin heti takaisin. Juoksin lähetyssaarnaajien luo. He olivat iloisia tavatessaan minut, ja he antoivat kaikki tarvitsemani tiedot, jotta pääsisin seuraavana päivänä kirkkoon.

Menin takaisin Brianin luo ja selitin, mitä oli tapahtunut. Lisäksi kerroin hänelle hieman kirkosta, ja jatkoimme kävelemistä entiseen tapaan, paitsi että nyt askeleeni olivat keveämmät. Tunsin myös lämpöä ja rauhaa, jota vain Henki voi suoda. Olin kantanut huolta siitä, että olisin yksin enkä tietäisi, miten päästä kirkkoon. Mutta uskon, että niiden lähetyssaarnaajien tulo juuri siihen paikkaan sillä hetkellä oli taivaallisen Isän tapa siunata minua siitä, että ilmaisin rohkeasti uskoni.

Siitä päivästä on yli kymmenen vuotta, enkä ole sen jälkeenkään koskaan pelännyt sanoa: ”Olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen!”