Lähetyskentältä
Lisäapua
Kirjoittaja asuu Iowassa Yhdysvalloissa.
Saatat lähetystyössäsi tavata tutkijoita, jotka tarvitsevat jonkun vierelleen – jonkun joka on halukas sukeltamaan tapahtumien virtaan heidän kanssaan.
Valokuva laitesukeltajasta Getty Images
Laskeuduin omaa tahtiani. Puolitoista metriä… Tunsin merivirran työntävän minua. Nyt kolme metriä. Yhtäkkiä tuli pimeä. Tunsin hengitykseni kiihtyvän. Tämä jääkylmä, samea valtameri ei ollut ollenkaan samanlainen kuin se allas, jossa olimme harjoitelleet. Peloissani ja ahtaan paikan kammoa tuntien syöksähdin veden pintaan.
”Mitä tapahtui?” opettajan avustaja kysyi minulta. Kyyneleet kihosivat silmiini maskin sisällä. Minulla oli meneillään laitesukelluskoe ja minun pitäisi sukeltaa yhdeksän metrin syvyyteen – yksi niistä taidoista, jotka vaadittiin kokeen läpäisemiseksi. Avustaja näki paniikkini ja vakuutti minulle, että pärjäisin. Hän kannusti, mutta ei painostanut. Yhdessä vaiheessa hän sanoi minulle: ”Ei sinun tarvitse tehdä tätä.” Silloin tajusin, että halusin tehdä sen.
Käsitin, että vaikka tämä oli minulle vaikeaa, halusin suorittaa sen. Halusin saada laitesukelluskortin. Niinpä taltutin pelkoni ja suoritin jäljellä olevat taitovaatimukset ryhmän kanssa läpäistäkseni kokeen. Se oli vaikeaa, mutta saatuani hieman kannustusta pystyin siihen.
Kuukausia myöhemmin palvellessani lähetyssaarnaajana Perussa sain muistutuksen vaikeasta laitesukelluskokemuksestani, kun kutsuin ihmisiä vahvistamaan uskoaan ja muuttamaan elämänsä. Yksi perhe, jonka luona toverini ja minä vierailimme aivan erityisen mielellämme, olivat Rumayt. Carina ja Enrique sekä heidän kaksi teini-ikäistä tytärtään Karen ja Nicole toivottivat meidät usein tervetulleiksi, ja opimme pian rakastamaan heitä. Varsin pian Carina, Karen ja Nicole ottivat evankeliumin vastaan ja liittyivät kirkkoon.
Enrique tarvitsi kuitenkin hieman lisäapua. Meidän sanomamme erosi siitä, mihin hänet oli kasvatettu, joten kesti jonkin aikaa ansaita hänen luottamuksensa. Enriquella oli useita eri huolenaiheita. Se osa, joka häntä eniten vaivasi evankeliumissa, oli Mormonin kirja. Hän ei ollut koskaan kuullut tästä kirjasta ja hänen oli vaikea lukea ja ymmärtää sitä. Sen outous sai Enriquen tuntemaan olonsa epävarmaksi.
Siinä vaiheessa Enrique oli kuin minä uidessani takaisin veden pintaan: kaikki muut näyttivät sukeltavan syvälle helposti, kun taas minä jähmetyin pelosta. Enrique muistutti minua myös siinä suhteessa, että hän tarvitsi onnistumiseen vain jonkin verran lisäapua.
Tätä apua hän sai monella eri tavalla. Lähetyssaarnaajat auttoivat häntä löytämään vastauksia hänen huolenaiheisiinsa ja tuntemaan Henkeä. Hänellä oli myös seurakunnan jäseniä, jotka ystävystyivät häneen ja opettivat hänelle hänen tehtäväänsä isänä. Kaikkein suurimpana apuna oli kuitenkin Enriquen oma perhe.
Jo ennen kuin Rumayt menivät kasteelle, he loivat tavan pitää perherukouksia ja tutkia pyhiä kirjoituksia. He hankkivat Enriquelle pyhät kirjoitukset, joissa on isompi teksti, sekä pyhien kirjoitusten ääniversion, jotta hän voisi helpommin tutkia Mormonin kirjaa. Nämä yksinkertaiset ponnistelut auttoivat Enriquea valtavasti. Missään vaiheessa kukaan ei painostanut häntä. He vain tukivat häntä. Teoillaan he kertoivat hänelle: ”Tiedämme, että pystyt tähän.”
Tämän avun ansiosta Enrique löysi omakohtaisesti Mormonin kirjan voiman. Eräänä päivänä hän ilmoitti, että hän oli kuunnellut koko kirjan ja että hän tiesi sen olevan Jumalan sanaa. Suunnilleen neljä kuukautta vaimonsa ja tyttäriensä kasteen jälkeen myös Enrique otti saman askeleen ja meni kasteelle.
Enrique sanoo olevansa kiitollinen saamastaan avusta ja kärsivällisyydestä, joiden ansiosta hän pystyi pääsemään sinne, missä hän on tänään. Lähetyssaarnaajana tunsin itseni siunatuksi, kun sain nähdä tämän perheen esimerkin rakkaudesta, kun he auttoivat perheen aviomiestä ja isää voittamaan epäilyksensä. Olin myös kiitollinen siitä, että minulla oli ollut se haasteellinen laitesukelluskokemus, jonka ansiosta pystyin vähäisessä määrin samastumaan siihen, miltä Enriquesta tuntui ja miltä muista tutkijoista saattaa tuntua kääntymysprosessin aikana.
Kun lähetystyössäsi kutsut ihmisiä tekemään parannuksen ja muuttumaan, muista, että toisinaan ihmiset tarvitsevat onnistumiseen vain hieman lisäkannustusta. He saattavat tarvita sitä, että joku luotettava ja kokenut heidän rinnallaan sanoo: ”Kaikki järjestyy. Tiedän, että sinä selviydyt siitä. Minä todella uskon sinuun.” He saattavat toivoa, että sinä olet se henkilö, joka on halukas sukeltamaan tapahtumien virtaan heidän kanssaan, auttamaan heitä oppimaan uusia tapoja ja taitoja sekä auttamaan heitä saavuttamaan tavoitteensa, mikä viime kädessä tarkoittaa Herran hyväksyntää.