Meidän palstamme
Elävän profeetan sanojen kosketus
Kuvitus J. Beth Jepson
Kun olin 15-vuotias, huomasin ruokakaupan edessä kaksi lähetyssaarnaajaa. Toinen heistä kutsui minut kirkkoon. En ollut kovinkaan kiinnostunut, joten sanoin heille: ”Ehkä joskus”, ja kävelin tieheni.
Seuraavana päivänä tätini soitti ja kutsui äitini luokseen kuulemaan erityistä sanomaa. Äitini ja minä menimme tätini luokse, ja näimme siellä hänen kodissaan samat lähetyssaarnaajat, jotka olin nähnyt edellisenä päivänä! Äitini kiinnostui heidän sanomastaan, ja minäkin aloin kuunnella. Kuitenkin kun lähetyssaarnaajat kysyivät minulta, uskoinko elävään profeettaan, vastasin päättäväisenä ei. Toinen vanhimmista piteli kuvaa Thomas S. Monsonista ja todisti, että presidentti Monson oli profeetta. He kutsuivat minut seuraavana päivänä yleiskonferenssiin, niin että voisin päättää itse. Uteliaana suostuin menemään.
Seuraavana päivänä saavuimme kappeliin juuri kun alkurukous oli päättymässä. Kun kävelin saliin, näin presidentti Monsonin tulevan kuvaruutuun. Hän hymyili ja sanoi: ”Rakkaat veljeni ja sisareni, tervehdin teitä…”
Heti kun presidentti Monson avasi suunsa, minut valtasi voimakas tunne, joka vahvisti hänen olevan Jumalan profeetta. Konferenssin päätyttyä kerroin lähetyssaarnaajille: ”Haluan mennä kasteelle.” Olen sittemmin palvellut itse lähetystyössä ja olen opettanut monille muille palautetun evankeliumin ihmeellisiä totuuksia.
Tiedän, että Jumala on siunannut meitä kutsumalla jälleen profeettoja. Jumala rakastaa meitä ja puhuu meille nykyajan profeettojen välityksellä.
Maicon B., São Paulo, Brasilia
Minä en häpeä
Kun opiskelin sisäoppilaitoksessa, asuin asuntolassa muiden oppilaiden kanssa. Yritin parhaani mukaan elää evankeliumin periaatteiden mukaan rukoilemalla ja tutkimalla pyhiä kirjoituksia usein.
Yhtenä päivänä eräs luokkatoveri huomasi minun tutkivan vuoteellani Mormonin kirjaa. Hän alkoi vihaisena luetella kaikkia niitä tapoja, joilla hän piti kirkkoani vääränä. Sitten hän kertoi kaikille muille asuntolassa ”oudoista” uskonkäsityksistäni. Jotkut luokkatoverit alkoivat pilkata minua ja uskontoani. Toiset vain välttelivät minua. Lopulta piilotin Mormonin kirjani erään vaatelaatikkoni alle ja tutkin vain Raamattua, jotta luokkatoverini lakkaisivat kiusaamasta minua.
Jatkoin Raamatun tutkimista, kunnes tulin kohtaan Room. 1:16, jossa julistetaan: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat.” Tajusin, että piilottamalla Mormonin kirjan osoitin luokkatovereilleni, että häpesin uskonkäsityksiäni. Hain Mormonin kirjani ja pyysin taivaalliselta Isältä anteeksiantoa. Sitten menin toverieni luo ja lausuin todistukseni palautetusta evankeliumista. Useimmat heistä lakkasivat halventamasta minua, ja heistä tuli jälleen ystäviäni.
Tiedän, että Jumala ymmärtää, mitä koettelemuksia kohtaamme. Kun puolustamme uskonkäsityksiämme ja osoitamme, että emme häpeä Kristuksen evankeliumia, Hän antaa meille voimaansa, suojeluaan ja ohjaustaan.
Pamela O., Abuja, Nigeria
Palvelua viittomalla
Kun olin puolivuotias, ensimmäinen viittomani oli ”maito” ja useita viikkoja myöhemmin sanoin ääneen ”panda”. Pystyn kuulemaan, ja silti ensiksi oppimani kieli on ollut amerikkalainen viittomakieli. Äitini palveli lähetystyössä amerikkalaisella viittomakielellä ja jatkoi sitten viittomakielen opiskelua koulussa, ja hän halusi minunkin oppivan sen.
Viittomakieli on ollut uskomattomana siunauksena elämässäni. Sen avulla olen pystynyt ymmärtämään ja oppimaan paljon enemmän kuin olisin pystynyt ilman sitä. Se tuo ihmisiä yhteen. Minusta on ihanaa, kun voin opettaa ihmisille, mitä tiedän, niin kahdenkeskisissä tilanteissa kuin pitämällä esityksiä koulussa ja kirkossa. On myös todella hauskaa katsoa yleiskonferenssia ja muita kirkon videoita viittomakielellä äitini kanssa.
Viittomakieli on ollut elämässäni uskomaton todistuksen vahvistaja. Voin oppia tuntemaan useampia Jumalan lapsia kuin olisin voinut ilman sitä, ja se on myös suurenmoinen väline muiden palvelemisessa. Olen kiitollinen tästä siunauksesta elämässäni ja niistä mahtavista ihmisistä, joita olen voinut tavata ja joilta olen voinut oppia.
Israel H., Oregon, USA