”Pappeuden siunaukset ulotetaan kaikille”, Liahona, kesäkuu 2018
Muistamme vuonna 1978 saatua ilmoitusta
Pappeuden siunaukset ulotetaan kaikille
Jumala rakastaa kaikkia lapsiaan, ja Hän on valmistanut meille jokaiselle keinon palata Hänen luokseen.
Mormonin kirjassa opetetaan, että ”kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia”, mukaan lukien mustat ja valkoiset, orjat ja vapaat, miehet ja naiset (2. Nefi 26:33). Koska Jumala rakastaa meitä kaikkia, Hän on valmistanut meille jokaiselle keinon palata Hänen luokseen (ks. Moos. 5:9; UK 3). Sen vuoksi kautta kirkon historian ihmisiä on kastettu riippumatta heidän rodustaan tai etnisestä taustastaan ja he ovat eläneet uskollisina myöhempien aikojen pyhinä.
1800-luvun puolivälistä alkaen kirkko ei asettanut mustaihoisia afrikkalaista syntyperää olevia miehiä pappeuteen eikä sallinut mustaihoisten miesten tai naisten osallistua temppeliendaumenttiin eikä sinetöimistoimituksiin.1 Vuosien varrella kehiteltiin erilaisia teorioita näiden rajoitusten oikeuttamiseksi. Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on tähdentänyt, että nuo teoriat, joita on esitetty yritettäessä selittää rajoituksia, ovat ”kansantarua”, jota ei saa koskaan ylläpitää: ”Kuinka hyvää tarkoittavia nämä selitykset ovatkin olleet, niin pidän niitä miltei kaikkia puutteellisina ja/tai väärinä. – – Me emme yksinkertaisesti tiedä, miksi tuo käytäntö – – oli olemassa.”2
Monet kirkon profeetat ja presidentit, muun muassa Brigham Young, olivat luvanneet, että koittaisi päivä, jolloin kaikki kelvolliset miehet saisivat pappeuden. Koska kirkon johtajat tiesivät näistä lupauksista ja näkivät mustaihoisten myöhempien aikojen pyhien uskollisuuden, niin 1900-luvun puolivälissä he anoivat ”kauan ja vakavasti – – rukoillen nöyrästi Herralta jumalallista ohjausta”3.
Ilmoitus Jumalalta
Se ohjaus tuli presidentti Spencer W. Kimballille (1895–1985) ”pitkällisen mietiskelyn ja rukouksen jälkeen pyhän temppelin pyhissä huoneissa”. Kesäkuun 1. päivänä 1978 Herra ilmoitti profeetalleen sekä ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenille, että oli ”koittanut kauan luvattu päivä, jolloin jokainen uskollinen, kelvollinen mies kirkossa voi saada pyhän pappeuden ja voiman käyttää sen jumalallista valtuutta sekä nauttia rakkaidensa kanssa jokaisesta siunauksesta, joka siitä koituu, temppelisiunaukset mukaan luettuina”4.
Julkistaessaan tämän ilmoituksen ensimmäinen presidenttikunta lausui: ”Ilmoitamme vakaasti, että Herra on nyt ilmaissut tahtonsa siunatakseen kautta maailman kaikkia lapsiaan.”5
Seuraavassa yleiskonferenssissa ensimmäinen presidenttikunta esitti ilmoituksen kirkon jäsenille, jotka hyväksyivät sen ”Herran sanaksi ja tahdoksi” ja yksimielisesti antoivat tukensa asiakirjan Virallinen julistus 2 liittämiseksi pyhien kirjoitusten kaanoniin.
Ilmoituksen seuraus
Tällä ilmoituksella oli syvällinen vaikutus. Paitsi että Jumala oli ulottanut pappeuden ja temppelin siunaukset koskemaan kaikkia kelvollisia jäseniä etnisestä taustasta riippumatta, niin temppelitoimitukset voitiin suorittaa myös kaikkien niiden puolesta, jotka ovat milloinkaan eläneet.
Ilmoituksen myötä tuli tilaisuuksia laajentaa lähetystyötä, ja jäsenmäärä kasvoi huomattavasti monien kansakuntien, sukujen, kielten ja kansojen keskuudessa.
Kirkon opetuksia
Herran työn jatkaessa leviämistä eri puolilla maailmaa kirkon jäsenet ovat saaneet nauttia entistä suuremman ykseyden aikakaudesta. Kun kirkon jäsenet ovat kasvavassa määrin tekemisissä monista kansallisuuksista ja kulttuureista olevien jäsenten kanssa, kirkon johtajat ovat tähdentäneet, kuinka tärkeää on rakastaa ja vahvistaa toinen toista ja välttää kaikenlaisia ennakkoluuloja ja rasismia.
”Meidän täytyy ottaa Jumalan lapset vastaan myötätuntoisesti ja jättää pois kaikki ennakkoluulot, mukaan lukien rasismi, seksismi ja nationalismi”, presidentti M. Russell Ballard, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on sanonut. ”Sanottakoon, että me todellakin uskomme, että Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin siunaukset ovat jokaista Jumalan lasta varten.”6 Presidentti Russell M. Nelson on opettanut puhuessaan Jumalan iankaikkisesta perheestä: ”Ainoastaan Jumalan todellisen isyyden ymmärtäminen voi saada meidät täysin ymmärtämään ihmisten todellista veljeyttä. Tuo ymmärrys herättää halua rakentaa yhteistyön siltoja syrjinnän muurien sijaan.”7
Kuljemme yhdessä eteenpäin
Vaikka emme tiedäkään kaikkea, niin jokainen meistä voi tietää joitakin asioita. Me voimme tietää, että Jumala rakastaa meitä ja että Hänellä on meille kaikille suunnitelma, niin että voimme olla yhtenäinen, iankaikkinen perhe. Me voimme tietää, että tämä on Herran palautettu kirkko ja että Hän johtaa sitä profeettojensa kautta. Omakohtainen todistus näistä totuuksista voi auttaa meitä, kun kuljemme yhdessä eteenpäin niissä mahdollisuuksissa ja haasteissa, joita kohtaamme polullamme kohti Hänen kaltaisikseen tulemista (ks. Moroni 7:48).