”Haluan mennä kotiin”
Kuvitus Allen Garns
Kun mieheni ja minä söimme lounasta paikallisessa voileipäpuodissa, sisään käveli mies, joka vaikutti epäsiistiltä, eksyneeltä ja hämmentyneeltä. Kun hän käveli kohti pöytäämme, yllätyin siitä, ettei hän pyytänyt rahaa. Hän kysyi vain ohjeita Flagstaffiin Arizonassa. Mieheni ja minä neuvoimme hänelle suunnan. Hän kiitti meitä ja lähti.
Lounaan jälkeen lähdimme ajamaan kotia kohti. Pian näimme saman miehen kävelevän kohti huoltoasemaa. Sain voimakkaan tunteen, että minun tulisi auttaa häntä, ja pyysin miestäni ajamaan huoltoasemalle. Etsin miehen ja esittäydyin. Hänellä oli surulliset, väsyneet silmät. Kova elämä näkyi uurtaneen syvät juovat hänen kasvoihinsa.
Kysyin, kuinka hän aikoi päästä Flagstaffiin. Hän sanoi aikovansa kävellä. Tiesin, että se olisi mahdotonta, koska Flagstaffiin oli matkaa lähes 200 kilometriä. Annoin hänelle vähän rahaa ja sanoin hänelle, että hän voisi mennä läheiseen pikaruokaravintolaan ja ostaa ruokaa ja että palaisin viemään hänet linja-autoasemalle ja ostaisin hänelle lipun Flagstaffiin.
Palasin autollemme ja kerroin miehelleni, mitä oli tapahtunut. Mieheni terveysongelmien vuoksi soitin eräälle ystävälle ja pyysin häntä tulemaan kanssani. Hän lupasi tulla. Kokosimme hieman tarvikkeita, ruokaa ja vettä. Sitten ajoimme ravintolalle ja noudimme miehen.
Kun suuntasimme linja-autoasemalle, tämä miesparka alkoi toistaa: ”Haluan mennä kotiin.” Kysyin, oliko hänen kotinsa Flagstaffissa. Se ei ollut, mutta hänen tyttärensä, jonka kanssa hän ei ollut puhunut useaan vuoteen, asui siellä. Hän selitti, että hän oli vapautunut vankilasta kaksi viikkoa aiemmin. Hänet ja eräs toinen vapautettu vanki oli jätetty linja-autoasemalle, ja heille kummallekin oli annettu bussilippu. Se toinen vanki oli varastanut hänen lippunsa ja ne vähät rahat, jotka hänellä oli. Hän oli harhaillut kaduilla siitä asti. Kukaan ei halunnut auttaa häntä.
”Haluan mennä kotiin”, hän sanoi taas.
Me saavuimme linja-autoasemalle. Minä ostin hänelle lipun ja annoin vähän rahaa ja tarvikkeet, jotka olimme koonneet. Hän kiitti meitä ja istuutui. Kun ajoimme pois, tämän miehen sanat kaikuivat mielessäni: ”Haluan mennä kotiin.”
Emmekö me kaikki halua sitä? Me kaikki olemme poissa rakastavasta kodista, jonka jätimme tullessamme maan päälle. Me kaikki voimme kadottaa suuntamme, joten Jeesus Kristus näytti meille polun, jota seurata, ja maksoi sovitusuhrillaan äärimmäisen hinnan synneistämme. Aivan kuten tämä mies ei pystynyt palaamaan kotiin omin avuin, mekään emme pysty palaamaan taivaalliseen kotiimme ilman Vapahtajaamme.