Herralla oli muita suunnitelmia meidän varallemme
Kuva Getty Images
Yleensä lähdin kotoa kahdeksalta aamulla ja palasin puoliltaöin oltuani koko päivän työssä ja illan koulussa. Ne lyhyet hetket, jotka aviomieheni Daniel ja minä vietimme yhdessä, me riitelimme. Asiat olivat huonosti. Me olimme eron partaalla.
Yhtenä sunnuntai-iltana riidan jälkeen Daniel sanoi: ”Ehkä meidän pitäisi päästä lähemmäksi Jumalaa.” Seuraavana päivänä, kun Daniel oli kotona hoitamassa poikaamme, lähetyssaarnaajat koputtivat oveemme.
Kun lähetyssaarnaajat alkoivat käydä luonamme, olin eri mieltä kaikesta, mitä he opettivat. Mutta muutaman keskustelun jälkeen aloimme tuntea jotakin. Emme tienneet, mitä se oli, mutta kuvailimme sitä ”taianomaiseksi”, rauhan ja sopusoinnun tunteeksi. Se viipyi jopa senkin jälkeen, kun lähetyssaarnaajat olivat lähteneet. Tajusimme, että me tarvitsimme tuota tunnetta useammin kodissamme.
Lähetyssaarnaajien sanoma perheen tärkeydestä innoitti Danielia ja minua niin, että lähennyimme toisiamme avioliitossamme. Olin toivonut, että opiskeluni johtaisi parempaan asemaan työssäni. Mutta me päätimme keskittyä perheeseemme, viettää enemmän aikaa yhdessä ja hankkia lisää lapsia. Minä lopetin opiskelun, irtisanouduin työstäni ja aloin toimia Danielin sihteerinä hänen tuholaistorjuntayrityksessään.
Vajaan kolmen kuukauden päästä lähetyssaarnaajien ensimmäisestä käynnistä meidät kastettiin ja konfirmoitiin. Elämämme muuttui merkittävästi. Me aloimme elää kymmenysten lain mukaan. Me aloimme rukoilla kotona ja työssä Danielin työntekijöiden kanssa. Me aloimme palvella kirkossa. Danielin yritys kasvoi, ja hänen piti palkata lisää työntekijöitä.
Vuosi kasteestamme menimme temppeliin sinetöitäviksi yhteen. Muutama päivä sinetöimisemme jälkeen huomasin olevani raskaana.
Sunnuntait eivät ole meille helppoja. Daniel lähtee varhain korkean neuvoston kokouksiin. Minun pitää yksin valmistella kolme lastamme kirkkoon. Mutta me pystymme viettämään paljon aikaa yhdessä viikolla. Vaikka siis olemmekin toisinaan erossa sunnuntaina palvellessamme Herraa, tiedämme, että meitä siunataan.
Me olemme saaneet todistuksen siitä, että kun teemme oman osamme, niin Herra voi auttaa meitä ja siunauksia saadaan. Olemme saaneet paljon enemmän kuin olimme ikinä toivoneet omilta suunnitelmiltamme. Herralla oli mielessään meille parempia asioita.