Nuorille aikuisille
Näkökulma synkkiin ja ilottomiin hetkiin
Valokuva Getty Images
Meillä kaikilla on synkkiä ja ilottomia päiviä, jolloin meistä tuntuu, ettei mikään suju. Noina hetkinä saatamme kysyä itseltämme: ”Miksi minä? Miksi nyt? Kuinka kestän tämän?” Onneksi meitä ei ole jätetty yksin. Me voimme luottaa rakastavan taivaallisen Isämme johdatukseen.
Kun olin nuorempi, tapanani oli valittaa kohtaamistani vastoinkäymisistä ja kyseenalaistaa ne – kunnes tapahtui jotakin, mikä vaikutti elämääni ainiaaksi: jouduin onnettomuuteen, jossa ikävä kyllä menetin vasemman käteni sormet. Niin vaikeaa kuin sitä olikin kestää, tuo koetus opetti minua luottamaan taivaalliseen Isään. Ja kaikesta huolimatta opin olemaan myönteinen ja kiitollinen ja olemaan koskaan luovuttamatta. Jokin minussa muuttui täysin, ja tunsin, kuinka taivaallinen Isä osoittaa rakkauttaan meille ja johdattaa meitä läpi kaikkien vaikeiden asioiden, joita koemme elämässä. Voit lukea tarinani tämän numeron vain sähköisenä julkaistavasta versiosta.
Artikkelissaan sivulla 44 Julieta muistuttaa meille myös, että me voimme olla onnellisia puhdistavan tulen keskelläkin ja katsoa tulevaisuuteen uskoen. Vain sähköisenä julkaistavissa artikkeleissa Lydia kehottaa meitä etsimään tarkoituksen koettelemuksissamme. Koettelemusten tarkoituksena on auttaa meitä tulemaan taivaallisen Isämme kaltaisiksi. Ja sivulla 48 Brixton todistaa, että vaikka Vapahtaja voikin parantaa haavamme, myös mielenterveyden haasteet, niin toisinaan on välttämätöntä – ja aivan ehdottomasti sopivaa – pyytää apua muilta.
Tiedän koko sydämestäni, että jokainen vaikeus – jokainen synkkä ja iloton vaihe elämässämme – voi johtaa pyhään tarkoitukseen ja että tuo tarkoitus on jalostaa meitä ja muuttaa meitä niin, että jonakin päivänä me voimme lopulta tulla täydellisiksi niin kuin taivaallinen Isämme.
Rakkain terveisin
Jennifer