Palvelutyötä sukututkimuksen avulla

Se, että auttaa muita heidän sukunsa tutkimisessa, on voimallinen tapa tehdä palvelutyötä. Kun yhdistät muita heidän omiin esivanhempiinsa suvun kertomusten ja tietojen avulla, päädyt täyttämään heidän sydämessään tyhjiä kohtia, joiden olemassaolosta he eivät aina edes tienneet (ks. Mal. 3:23–24).

Olipa kyseessä koko ikänsä kirkossa ollut jäsen tai joku, joka ei ole koskaan kuullut Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista, niin kaikilla Jumalan lapsilla on kaipaus tietää juuristaan.

Syvän ja kestävän vaikutuksen tekemiseen ei usein kulu kovinkaan kauan aikaa, kuten seuraavat kertomukset osoittavat.

Sukututkimusta yhdeksässä kilometrissä

Ollessani äskettäin lennolla kotiin istuin Steven vieressä, joka kertoi minulle hieman omasta tarinastaan. Hän oli valmistunut lukiosta, pestautunut Yhdysvaltain armeijaan viestintäasiantuntijaksi 18-vuotiaana ja alkoi pian työskennellä Valkoisessa talossa antaen viestinnällistä tukea Yhdysvaltain presidentille. Ikävuosinaan 18–26 hän oli palvellut kahta Yhdysvaltain presidenttiä. Hänen kertomuksensa olivat kiehtovia!

”Steve”, sanoin, ”sinun on kirjoitettava nämä kertomukset muistiin jälkeläisiäsi varten! Heidän pitää kuulla nämä kertomukset sinulta ja sinun näkökulmastasi.” Hän oli samaa mieltä.

Sitten Henki kehotti minua kysymään häneltä, mitä hän tiesi omista esivanhemmistaan. Steve tiesi paljon äitinsä suvusta, kuten kertomuksen siitä, kuinka hänen sukulaisensa olivat kerran olleet päivällisellä Abraham Lincolnin kanssa, kun tämä oli ollut vuoden 1860 Yhdysvaltain presidentinvaalien kampanjamatkalla maaseudulla.

Isänsä suvusta hänellä oli kuitenkin hyvin vähän tietoa. Hän halusi todella tietää enemmän. Otin esiin matkapuhelimeni ja avasin FamilySearch-sovelluksen. ”Steve, voimme etsiä sukuasi nyt heti!”

Yhdistin puhelimeni lennon wifi-järjestelmään. Laskin puhelimeni edessäni olevalle tarjotinpöydälle, jotta voisimme molemmat nähdä. Haimme tietoja Family Tree -sovelluksesta. Muutamassa minuutissa me kumpikin katsoimme hänen isoisänsä isän ja isoisänsä äidin vihkitodistusta.

”Siinä he ovat!” hän sanoi. ”Muistan nyt isoisäni äidin sukunimen!”

Innostus valtasi meidät molemmat. Seuraavien 45 minuutin aikana aloimme kirjata tietoja hänen vähemmän tunnetuista esivanhemmistaan. Hän pyysi minua lupaamaan, että Coloradossa jatkaisimme tutkimista yhdessä. Vaihdoimme yhteystietoja koneen laskeutuessa.

Siinä me lensimme yhdeksän kilometrin korkeudessa ja etsimme laitteelta, joka oli vain kämmeneni kokoinen, miestä ja naista, jotka vihittiin sata vuotta sitten ja jotka olivat olleet kadoksissa häneltä ja hänen perheeltään. Uskomatonta! Mutta me löysimme heidät. Perheen sukupolvet yhdistyivät. Kertomuksia muistettiin. Tunsin kiitollisuutta tekniikasta ja näistä välineistä. Se oli melkoinen ihme.

Jonathan Petty, Colorado, USA

Uusi perhe ympärillä

Kuvitus Joshua Dennis; taustakuvat ja matkapuhelin Getty Images

Maria oli ollut vähemmän aktiivinen yli 20 vuotta. Muutama kuukausi sitten vietimme pari tuntia hänen kanssaan kotonamme tutkimassa hänen sukuaan väestönlaskentaa koskevien ja muiden asiakirjojen avulla. Yhdessä vaiheessa hän puhkesi kyyneliin ja huudahti: ”Olen saanut tietää suvustani enemmän kahdessa tunnissa kuin olen tiennyt koko elämäni aikana!”

Yhteisen aikamme päätteeksi esittelimme hänelle Family Tree -sovelluksesta ominaisuuden Sukulaisia ympärilläni. Kävi ilmi, että mieheni ja minä olemme kumpikin etäisesti sukua Marialle. Hän puhkesi taas kyyneliin sanoen, että hän oli luullut olevansa yksin. Hän ei lainkaan tiennyt, että hänellä oli sukua sillä seudulla. Muutamaa viikkoa myöhemmin Marialla oli tapaaminen piispamme kanssa. Nyt hän tekee työtä päästäkseen temppeliin, ja hän on tavannut monia ”uusia” sukulaisia seurakunnassamme!

Carol Riner Everett, Pohjois-Carolina, USA

Resepti palvelutyöhön

Sekä Ashleylla, palvelutyöpiiriini kuuluvalla sisarella, että minulla on isoäitiemme keittokirja. Hänen keittokirjansa on peräisin hänen isoäitinsä äidiltä, ja oman kirjani kokosin, kun perin isoäiti Greenwoodin reseptilaatikon hänen kuoltuaan.

Ashley ja minä valitsimme kumpikin keittokirjoistamme reseptin ja kokoonnuimme yhtenä iltana töiden jälkeen kokeilemaan niitä yhdessä. Hän valitsi kakkureseptin, joten teimme sen ensin ja panimme uuniin. Minä valitsin ”pinkin sipsidipin” – tärkeimmän dippauskastikkeen jokaisessa Greenwoodin suvun juhlassa. Ashleyn tytär Alice auttoi meitä ruoan koemaistelussa. Sitten, koska Ashley ei halunnut lastensa syövän koko kakkua, hän leikkasi siitä palaset ja vei ne sisarille, jotka ovat hänen palvelutyöpiirissään.

Eniten pidin meidän resepti-illassamme siitä, että kun leivoimme ja kokkasimme, me puhuimme kaikista normaaleista palvelutyöaiheista – hänen vaikeuksistaan ja minun vaikeuksistani. Mutta me puhuimme myös isoäideistämme ja äideistämme, mikä sai meidät molemmat liikuttumaan.

Jenifer Greenwood, Utah, USA

Erityisiä tapoja auttaa

Sukututkimus voi avata mahdollisuuksia palvelutyötilaisuuksiin, kun vaikuttaa siltä, ettei mikään muu auta. Tässä on muutamia ideoita, joita voisit kokeilla.

Auta heitä lataamaan suvun valokuvia FamilySearch-sivustolle.
Auta heitä tallentamaan ja lataamaan äänitteitä suvun kertomuksista – etenkin niistä, jotka sopivat valokuviin.
Luo viuhkakaavio tai muu tulostettava sukututkimusasiakirja, jonka voit antaa lahjaksi.
Opeta keinoja, joilla he voivat tallentaa omaa historiaansa pitämällä päiväkirjaa tavalla, josta he nauttivat. Äänittämällä päiväkirjaa? Pitämällä valokuvapäiväkirjaa? Tekemällä vlogia? Niille, jotka eivät halua kirjoittaa tavanomaista päiväkirjaa, on monia vaihtoehtoja.
Menkää yhdessä temppeliin tekemään toimituksia esivanhempien puolesta. Tai tarjoudu tekemään toimituksia heidän sukulaistensa puolesta, jos heillä on tehtävänä enemmän kuin he pystyvät tekemään itse.
Kokoontukaa yhteen kertomaan suvun perinteistä.
Osallistukaa yhdessä sukututkimusluokkaan.