Ui kuin merihevonen
”[Pyhä Henki] osoittaa teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä” (2. Nefi 32:5).
Robin tuijotti uima-allasta. Hän yritti olla ajattelematta, kuinka pitkälle hänen piti uida. Hän halusi vain ansaita suoritusmerkin. Seepferdchen (merihevonen) -suoritusmerkki osoittaisi kaikille Saksassa, että hän osasi uida ihan itse.
Minä pystyn tähän! Robin ajatteli. Hän veti syvään henkeä ja hyppäsi altaaseen.
LOISKIS!
Kylmä vesi tuntui hyvältä sellaisena helteisenä päivänä.
Ui metri kerrallaan, isä oli sanonut hänelle. Älä ajattele heti kaikkia niitä 25:tä metriä.
Robin piti päänsä alhaalla. Hän liikutti käsiään ja jalkojaan siten kuin oli kuukausien ajan harjoitellut. Aina muutaman sekunnin välein hän nosti päänsä saadakseen ilmaa.
Potku. Veto. Potku. Veto.
Äkkiä uimaopettaja puhalsi pilliin. Robin nosti yllättyneenä katseensa.
”Hienosti tehty”, opettaja sanoi.
Hän oli tehnyt sen!
Robin nauroi ja teki muutaman kuperkeikan veden alla juhliakseen saavutustaan. Hän oli merihevonen!
Kotiin tultuaan Robin kiiruhti etsimään isää.
”Isä, katso!”
Robinin isä laski vasaran kädestään. Heti kun isä näki seepferdchen-suoritusmerkin, hän hymyili leveästi.
”Ja ensimmäisellä yrittämällä?” Isä halasi Robinia lujasti. ”Miten haluat juhlia sitä?”
Robin mietti hetken. ”Haluaisin tosi mielelläni lähteä uimaan sinun kanssa. Haluan näyttää sinulle, mitä osaan.”
Isän hymy leveni entisestään. ”No se olisi juhlaa meille molemmille. Mennään heti kun minulla on vähän aikaa.”
Robin tuuletti innoissaan. Hän saattoi tuskin odottaa, että saisi uimamerkin ommeltuna uimasortseihinsa ja pääsisi isän kanssa uimaan.
Kului muutamia päiviä. Robin kyseli uimaan menosta, mutta aina tuli jokin este. Isä vaikutti aina kiireiseltä.
Yhtenä aamuna Robin polvistui rukoilemaan vuoteensa ääreen. Rukouksen lopussa hän lisäsi vielä yhden asian.
”Annathan isälle vähän lisää aikaa, jotta me voidaan mennä uimaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.”
Kun Robin avasi silmänsä, hän kuuli isän koputtavan oveen.
”Lähdetään altaalle. Haluan nähdä sinut tositoimissa!”
Robinin leuka loksahti. ”Isä! Et kyllä usko tätä. Minä rukoilin justiinsa, että sinä saisit lisää aikaa, että me voitaisiin lähteä.”
Isä risti käsivartensa ja nojasi ovenpieleen. ”Eikö olekin mielenkiintoista? Minä nimittäin kuulin juuri hiljaisen, selkeän viestin Pyhältä Hengeltä, että minun pitää viedä sinut uimaan. Kuulostaa siltä, että meidän on parasta lähteä!”
Heillä oli aivan loistava retki. Robin näytti isälle, että hän pystyy uimaan 25 metriä yhteen menoon. Se teki isään vaikutuksen. Ja Robiniin tekivät vaikutuksen isän kuperkeikat veden alla. Isä pystyi tekemään niitä viisi peräkkäin!
”Olen tosi iloinen, että taivaallinen Isä antoi sinulle tänään vähän ylimääräistä aikaa”, Robin sanoi.
”Itse asiassa luulen”, isä sanoi, ”että annoin vain itseni olla liian kiireinen. Pyhä Henki taisi muistuttaa minua siitä, että meidän pitää järjestää aikaa toisillemme, vai mitä? Lupaan tehdä oman osani.”
Robin hymyili. ”Niin minäkin!”
Isän silmät siristyivät hymyyn. ”Vielä yksi asia. Olenko ikinä kertonut sinulle, etten ole koskaan hävinnyt roiskutuskisaa?”
Robin virnisti takaisin. ”Päivä ei ole vielä ohi!”
Kuvitus Mark Robison