Me tarvitsimme toisen ihmeen

Daniel Payne, New Mexico, USA

Olimme jo kokeneet yhden ihmeen vaimoni tullessa raskaaksi. Nyt tarvitsimme toisen.

Vaimoni Sarah oli 25. viikolla raskaana, kun hänellä alkoi olla kovia kipuja. Annoin hänelle siunauksen ja lähdin sitten töihin. Olin yhä töissä, kun hän soitti minulle kotoa ja pyysi, että veisin hänet sairaalaan.

”Vauvanne on tulossa maailmaan”, meille kerrottiin saapuessamme. Koska Sarah oli vasta 25. raskausviikolla, paras mahdollisuus siihen, että vauva selviytyisi hengissä, oli hätäsektio.

”Vaimonne ei tarvitse kokea mitään enempiä traumoja”, lääkäri sanoi minulle. ”Hän menettää vauvan joka tapauksessa.”

Sarah ja minä puhuimme ja rukoilimme siitä, mitä lääkäri oli sanonut. Meistä tuntui, että jos oli olemassa pienikin mahdollisuus, että vauvamme jäisi henkiin, meidän piti tarttua tuohon mahdollisuuteen. Lasten saaminen oli osoittautunut meille vaikeaksi. Vanhin poikamme Taylor on adoptoitu. Kun Sarah tuli raskaaksi kaksi vuotta sen jälkeen kun olimme adoptoineet Taylorin, tunsimme sen olevan ihme. Nyt me tarvitsimme toisen ihmeen.

Vähän myöhemmin erikoislääkäri tuli luoksemme ja sanoi: ”Saatamme ehtiä viemään vaimonne lastensairaalaan El Pasoon Texasiin. Siellä on valmiudet hoitaa keskosia ja kriittisesti sairaita vastasyntyneitä. Siellä vauvalla on mahdollisuus selviytyä!”

Ambulanssi lähti ajamaan paikallissairaalastamme Sarah mukanaan ja kiiruhti kohti lastensairaalaa, joka oli 45 minuutin ajomatkan päässä. Seurasin tiiviisti perässä anoen rukouksessa Herraa antamaan meille ihmeen. Lupasin Hänelle, että pysyisin evankeliumin polulla ja yrittäisin olla parempi.

Sairaalassa kerroin vastasyntyneiden teho-osaston lääkärille: ”Tiedämme, että olemme jo saaneet yhden ihmeen, kun vaimoni tuli raskaaksi. Nyt odotamme toista.”

Synnytys meni hyvin, ja vauvamme selvisi hengissä. Kun Shanna oli ollut neljä ja puoli kuukautta vastasyntyneiden teho-osastolla, toimme hänet kotiin. Me olimme saaneet toisen ihmeen. Muutaman vuoden kuluttua saimme jälleen uuden ihmeen – Herra siunasi meitä kaksosilla.

Shannan älykkyysosamäärä on hieman alhainen, ja hän on pyörätuolissa, mutta hän on täynnä iloa, aina myönteinen ja ystävä jokaiselle. Hän kertoo mielellään muille päivästään ja on innoissaan elämästä. Hän saa meidät hymyilemään ja opettaa meitä olemaan onnellisia. Me rakastamme häntä ja olemme kiitollisia hänestä. Shanna on todellinen siunaus.