Opin olemaan onnellinen naimattomana

Landon Hawes

Oivalsin, että olin suhtautunut seurusteluun väärällä tavalla.

”Miksi kaikki muut seurustelevat ja pitävät hauskaa?”

”Miksi en ole naimisissa?”

”Mikä minussa on vialla?”

Useimmat nuoret naimattomat aikuiset ovat luultavasti esittäneet itselleen nämä kysymykset ainakin kerran! Haaste iankaikkisen kumppanin etsimisestä voi saada jopa omistautuneimpien myöhempien aikojen pyhien uskon ja toivon hupenemaan. Ja kyllä, myös minun kohdallani, seurustelu on ollut erityisen vaikeaa.

Avioliitto on aina tuntunut minusta suurelta seikkailulta, ja olen odottanut sitä innolla pienestä asti. Mutta lannistuin, kun näytti siltä, ettei seurustelu onnistunutkaan opiskeluvuosinani. Vaikka kävin monilla treffeillä ja minulla oli muutamia vakavia seurustelusuhteita ja tapasin eteviä ja kiinnostavia naisia, en solminut avioliittoa. Ja minulle nuo epäonnistuneet suhteet tuntuivat olevan osoitus siitä, että olin riittämätön enkä kiinnostanut ketään.

Ajatukseni naimattomuudestani vain pahenivat muutaman uuden kariutuneen seurustelusuhteen jälkeen aloittaessani työuraani. Minun oli helppoa kysyä, mitä vikaa oli minussa ja mikä oli kunnossa kaikkien muiden kohdalla, jotka olivat menossa naimisiin. Patriarkallinen siunaukseni sekä muutamat muut pappeuden siunaukset viittasivat vahvasti ja selkeästi siihen, että minut sinetöitäisiin vanhurskaaseen naiseen kuolevaisuudessa. Miksi sitä ei siis tapahtunut?

Aloin miettiä: ”Olenko jollakin lailla pilannut Jumalan minua koskevan suunnitelman?”

Viimein, kun olin ”painiskellut” Jumalan edessä vuosia rukoilemalla, tutkimalla pyhiä kirjoituksia ja käymällä temppelissä, sain ilmoituksen tilanteestani ystäväni Bradin (nimi on muutettu) avulla, joka on luotettu neuvojani. Erään kerran minua neuvoessaan hän sanoi: ”Onnesi riippuu sinusta itsestäsi – ei jostakusta toisesta. Kun olet onnellinen naimattomana, voit olla onnellinen missä tahansa olosuhteissa.” Presidentti Russell M. Nelson opetti samaan tapaan: ”Elämämme olosuhteet eivät vaikuta kovinkaan paljon tuntemaamme iloon, mutta siihen vaikuttaa erittäin paljon se, mihin me keskitymme elämässämme” (”Ilo ja hengellinen selviytyminen”, Liahona, marraskuu 2016, s. 82).

Koko näkökulmani muuttui, kun Henki painoi nämä sanat lujasti sieluuni. Ja oivalsin, että olin aina seurustellut täyttääkseni tarpeen – omalla kohdallani tarpeen mennä naimisiin vain siksi, etten olisi yksin.

Se ei missään nimessä ollut ajattelutapa, joka johtaisi iankaikkisesti rakastavan kumppanin luo! Bradin avulla Herra opetti minulle lempeästi, ettei Hänen suunnitelmansa Hänen poikiaan ja tyttäriään varten ole solmia avioliittoa, joka perustuu tarpeisiin tai kulttuurista tulevaan paineeseen tai pelkoon. Avioliitto perustuu Kristuksen kaltaiseen rakkauteen. Sitten Hän opetti minulle, että naimattomuuteni voisi jatkua, jotta oppisin elämään elämääni ja tavoittelemaan avioliittoa, joka perustuu puhtaaseen rakkauteen eikä hyödyn tavoitteluun. Tavoittelemaan avioliittoa oikeista syistä.

Tämän kokemuksen ansiosta olen oppinut kolme totuutta, joihin turvaudun aina kun tunnen lannistuvani seurustelua koskevissa asioissa:

Ihmisen arvo ei ole riippuvainen hänen siviilisäädystään. Jesaja opetti, etteivät Herran ajatukset ole meidän ajatuksiamme (ks. Jes. 55:8). Minä luulin, että naimattomuus oli osoitus arvottomuudestani. Jumala auttoi minua kuitenkin näkemään, että se, ettei minulla ole puolisoa, valmistaa minua parempaan avioliittoon kuin olisin voinut saada, jos olisin mennyt naimisiin oman aikatauluni mukaan. Se ei liittynyt millään tavoin omaan arvooni.
Valmistautuminen karkottaa levottomuuden ja huolet. Herra sanoo meille, että jos me olemme valmiita, me emme pelkää (ks. OL 38:30). Jumalan tahdon etsiminen ja sitten sen noudattaminen on auttanut minua pääsemään eroon aiemmista peloista ja turhautumista, jotka liittyivät siviilisäätyyni. Se on auttanut minua myös keskittymään siihen, että valmistaudun mihin tahansa, mitä tulevaisuus tuokin eteeni.
Naimattomuudessa on iloa. Naimattomuus on tuonut minulle siunauksena jännittäviä matkustustilaisuuksia, ammatillista kehittymistä ja tapoja palvella kirkossa. Vaikka edelleenkin haluan todella paljon avioliittoa ja lapsia, Jumala on auttanut minua arvostamaan sitä, kuinka paljon Hänen valtakunnassaan on tekemistä juuri nyt, oli minulla sitten vierelläni kumppani tai ei.

En ole vieläkään naimisissa! Vaimoni ei ole taianomaisesti ilmaantunut nyt, kun ajattelutapani seurustelusta ja avioliitosta on muuttunut, ja tiedän, että turhaudun yhä toisinaan seurusteluun tulevaisuudessakin. Mutta suuri osa pelosta ja ahdistuksesta, jotka liittyivät siviilisäätyyni, on poissa. Ja tiedän nyt, että on täysin sopivaa olla ilman puolisoa, kun Herra ja minä työskentelemme yhdessä täyttääksemme Hänen minulle antamansa iankaikkiset lupaukset ja siunaukset – sekä kuolevaisuudessa että iankaikkisuudessa.