Sain todistuksen eri puolilla maailmaa
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Tämä on kertomus siitä, kuinka liityin kirkkoon ja kuinka perheestäni tuli aktiivinen evankeliumissa.
Kuvitus Pauline Grayson
Synnyin Espanjassa ja asuin siellä kahdeksan vuotta. Me emme juurikaan käyneet kirkossa, joten minua ei kastettu täyttäessäni kahdeksan, mutta halusin sitä kovasti. Yhtenä päivänä kysyin vanhemmiltani, miksi emme käyneet enää kirkossa ja miksi minua ei kastettu.
Kun selitin heille, että halusin mennä kasteelle, se kosketti heidän sydäntään, ja me aloimme jälleen käydä kirkossa. Se tuntui hyvältä. Äitini oli minulle oikein hyvä esimerkki ja innoitus. Hänellä oli vahva todistus, ja hän luki usein pyhiä kirjoituksia.
Myöhemmin muutimme Venezuelaan, mistä isäni on kotoisin. Asuimme siellä kaksi vuotta, ja talouselämän vaikeuksien johdosta kohtasimme paljon haasteita. Mutta hyviäkin asioita tapahtui. Rakastin sikäläistä ruokaa, ja minulla oli siellä sukua, joka oli innokas tapaamaan minut. He olivat hyvin nöyriä ihmisiä, ja me kaikki kävimme yhdessä kirkossa ja tunsimme Hengen vaikutusta.
Vaikka kävimme kirkossa ja saatoin tuntea Hengen vaikutuksen, tiesin, että perheeltäni ja minulta puuttui jotakin. Tunsin todella, että meidät piti sinetöidä yhteen iankaikkiseksi perheeksi. Yhtenä sunnuntaiaamuna piispa kutsui kaikki seurakuntalaiset lukemaan Mormonin kirjan vuoden loppuun mennessä. Tiesin, että se auttaisi vanhempiani ja minua elämään täydemmin Herran evankeliumin mukaan. Mormonin kirjaa lukiessamme Vapahtaja alkoi vähän kerrallaan antaa meille lisää tietoa ja siunauksia, ja me jatkoimme pyhien kirjoitusten lukemista säännöllisesti.
Pian menin kasteelle. Saatoin todella tuntea Hengen vaikutuksen elämässäni, ja vanhempanikin tunsivat sen. Todistukseni alkoi vahvistua lisää. Muutimme Floridaan Yhdysvaltoihin, ja meidän oli taas tehtävä monia muutoksia ja uhrauksia, aivan kuten silloin kun lähdimme Espanjasta. Mutta todistuksemme vahvistui. Kävimme kirkossa joka viikko ja jatkoimme pyhien kirjoitusten lukemista.
Kun olimme kovasti ponnistelleet ja paljon lukeneet pyhiä kirjoituksia, rukoilleet ja tehneet oikeita valintoja, me halusimme tulla sinetöidyiksi yhteen iankaikkisena perheenä. Puhuimme piispamme kanssa, ja vaikka siihen meni jonkin aikaa, se päivä viimein koitti. Olimme aivan innoissamme päästessämme sisälle temppeliin.
Minä sain tehdä sijaiskasteita odottaessani, että vanhempani saisivat valmiiksi oman temppelityönsä. Minusta tuntui kuin olisin menossa taas kasteelle. Olin todella iloinen siitä, että voin auttaa ihmisiä verhon tuolla puolen. Nyt perheeni ja minä käymme temppelissä joka viikko. Minä teen sijaiskasteita säännöllisesti, koska minusta on ihanaa auttaa temppelissä. Olen hyvin iloinen siitä, että minut voitiin sinetöidä temppelissä vanhempiini iankaikkisuudeksi ja että minulla on mahdollisuus elää heidän kanssaan ikuisesti.