Nuorille aikuisille
Älä kanna turhaa huolta iankaikkisen kumppanin löytämisestä
Kirkko Puolassa on hyvin pieni. Itse asiassa se on pieni kaikkialla Itä-Euroopassa. Meillä ei ole useinkaan monia ikäisiämme kirkon jäseniä koko maassamme saati seurakunnassamme tai vaarnassamme. Onneksi monissa Euroopan maissa on joka vuosi konferensseja nuorille naimattomille aikuisille.
Näitä konferensseja ei järjestetä välttämättä sen vuoksi, että nuoria aikuisia autettaisiin löytämään ”täydellinen kumppani”, vaan ennemminkin, jotta heitä autetaan saamaan uusia ystäviä, joilla on samat arvot ja jotka vahvistavat heitä uskossa, kun he puhuvat muille hengellisistä kokemuksistaan.
Keskityimme ystävyyteen
Eräässä konferenssissa Puolassa vuonna 2010 tapasin Radun. Hän on kotoisin Romaniasta. Juttelimme lyhyesti, mutta hän lähti pian lähetystyöhön, eivätkä polkumme kohdanneet ennen kuin jälleen nuorten naimattomien aikuisten konferenssissa kolme vuotta myöhemmin. Siellä meillä oli aikaa jopa oppia tuntemaan toisiamme hieman, mutta minä olin lähdössä omaan lähetystyöhöni kuukautta myöhemmin. Radu toivotti minulle kaikkea hyvää ja sanoi: ”Pidetään yhteyttä.” En oikeastaan uskonut, että hän pitäisi, mutta niin hän teki. Hän kirjoitti minulle kirjeitä koko lähetystyöni ajan. Hänen kirjeissään ei ollut mitään romanttista, mutta hänestä tuli yksi parhaista ystävistäni. Ja minä pidin kunnioituksesta, jota hän osoitti minua ja lähetystyötä kohtaan yleensä.
Kun palasin kotiin, Radu ja minä olimme kumpikin hyvin innoissamme siitä, että tutustuisimme toisiimme kunnolla – voisimme lopulta tehdä sen niin monen vuoden jälkeen! Valitsimme tapaamispaikan, jonne meillä kummallakin oli varaa matkustaa (joka tuolloin oli Belgia), jotta voimme viettää aikaa yhdessä. Me juttelimme juttelemasta päästyämme.
Emme asettaneet mitään paineita suhteellemme. Keskityimme rakentamaan ystävyyttä ja ihan vain tutustumaan toisiimme. Meillä oli aina hyvin hauskaa yhdessä, mutta meillä oli myös erittäin merkityksellisiä ja syvällisiä keskusteluja asioista, joilla on eniten merkitystä. Vähä vähältä ystävyytemme vahvistui. Soittelimme videopuheluja melkein päivittäin, ja ajan kuluessa aloimme pitää yhdessä iltarukouksia. Viimein aloimme käydä toistemme kotimaassa muutaman kuukauden välein.
”Rukoillaan siitä”
Jonkin ajan päästä aloin tuntea levottomuutta, koska minusta tuntui, että ystävyytemme oli syvenemässä joksikin muuksi. Mutta Radu oli Romaniasta! En halunnut aloittaa etäsuhdetta, koska suhde voisi johtaa avioliittoon, mikä tarkoitti sitä, että toisen meistä olisi muutettava toiseen maahan. En tuntenut olevani valmis siihen.
Yhtenä päivänä, kun tunsin oloni erityisen levottomaksi, Radu muistutti minua yksinkertaisesta mutta voimallisesta periaatteesta. Hän sanoi: ”Rukoillaan suhteestamme ja katsotaan, miltä meistä tuntuu.”
En tiennyt, miksi mieleeni ei ollut aiemmin tullut rukoilla suhteestamme. Mutta se oli paras neuvo, minkä siinä vaiheessa sain. Niinpä rukoilin johdatusta.
Siinä vaiheessa en odottanut mitään erityistä vastausta, mutta päätin edetä ja tutustua Raduun entistä paremmin. Toivoin, että taivaallinen Isä antaisi minulle varoituksen, jos suhteemme ei ollut sellainen, mitä minun pitäisi jatkaa. Mutta ajan mittaan pyytämäni vastaus todella tuli. Keskustelin Radusta perheeni ja ystävieni kanssa, ja jokaisessa keskustelussa minulle vakuutettiin, että olin kulkemassa oikeaan suuntaan.
Pian sain hassun oivalluksen. Käytyäni yhtenä iltana taas kerran hienon videopuhelun Radun kanssa sanoin itselleni: ”Hän tosiaan on paras ystävä, mitä minulla on ikinä ollut. Haluan olla hänen ystävänsä ikuisesti!” Silloin sen oivalsin. Välittömästi ääni päässäni vastasi omiin sanoihini: ”No, sitten sinun pitää mennä hänen kanssaan naimisiin!” Tiesin, että taivaallinen Isä suhtautui suopeasti suhteeseeni Raduun. Saatoin nähdä, että hän oli paras ystäväni ja että me voisimme olla onnellisia yhdessä.
Älä kanna turhaa huolta puolison löytämisestä
Niinpä muutin Romaniaan ja menin naimisiin Radun kanssa. Mieleeni ei ollut koskaan juolahtanut, että päätyisin Romaniaan. Mutta olemme nyt olleet naimisissa neljä vuotta ja meillä on suurenmoinen tytär Amelia.
Tiedän, mitä ajattelet – olen vain yksi noista nuorista naimattomista aikuisista, jotka tapasivat ”sielunkumppaninsa” nuorten naimattomien aikuisten konferenssissa, ja asiat sujuivat vaivattomasti. Mutta se ei pidä paikkaansa. Syy, miksi kerron sinulle tämän tarinan, on se, ettet kantaisi turhaa huolta iankaikkisen kumppanisi löytämisestä vaan sen sijaan antaisit Jumalan johdattaa sinua.
Lähdinkö noihin nuorten naimattomien aikuisten konferensseihin etsimään aviomiestä? En.
Ajattelinko, että yhdestä niistä miehistä, joita tapasin siellä, tulisi aviomieheni? En oikeastaan.
Sen sijaan lakkasin kantamasta turhaa huolta siitä, että löytäisin jonkun, jonka kanssa halusin mennä naimisiin, ja menin noihin konferensseihin pelkästään tunteakseni yhteenkuuluvuutta muiden kanssa ja luodakseni ystävyyssuhteita – mikä oli juuri sitä, mitä Radu ja minä teimme alussa.
Paine iankaikkisen kumppanimme löytämisestä mahdollisimman pian voi olla toisinaan hyvin todellinen. Mutta iankaikkisille suhteille ei ole aikarajaa. Ei ole mitään syytä ottaa siitä paineita. Elämässä ei ole kyse naimisiinmenosta vaan ennemminkin siitä, että tulemme parhaaksi omaksi itseksemme ja annamme Jumalan toteuttaa suunnitelmaansa meidän elämässämme. Meidän kaikkien pitäisi kyllä lähteä konferensseihin, osallistua, tavata ihmisiä, solmia uusia ystävyyssuhteita ja poistua mukavuusalueeltamme. Mutta meidän tulee tehdä niin sillä ajatuksella, että ”Aion pitää hauskaa ja tavata hienoja ystäviä”, eikä sillä, että ”Minun on pidettävä silmäni auki, jotta löytäisin ’sen oikean’, tai pilaan koko elämänsuunnitelmani!”
Yksi asia, jonka Radu kertoi minulle, kun olimme kihloissa, oli se, että vaikka hän yleensä tunsi hienoista stressiä niiden tyttöjen seurassa, joista hän piti, hän ei tuntenut samoin minun kanssani. Hän sanoi, että ystävyytemme vuoksi hän tunsi aina olonsa rennoksi ja voi aina olla oma itsensä.
Etsi siis ympärillesi hyviä ystäviä ja nauti siitä, missä nyt olet. Sillä rehellisesti sanottuna kun lakkaat kantamasta turhaa huolta ja ihan vain päätät luoda ystävyyssuhteita ja oppia rakastamaan sitä, kuka ja missä olet, niin silloin elämästä tulee paljon nautittavampaa.
Turvasimme Jumalan suunnitelmaan tulevaisuutemme suhteen
Me emme ole Radun kanssa täydellisiä. Me emme oikeasti etsineet ”täydellistä” ihmistä – me olimme vain kumpikin oma itsemme. Olen huomannut, että se, millainen todella on ja kuinka elää, on sitä, mikä vetää muita eniten puoleensa. Kun pyrit seuraamaan Jeesusta Kristusta, vedät puoleesi muita, jotka tekevät myös parhaansa seuratakseen Häntä.
Olen lisäksi oppinut, että kun meistä tulee parempia ja me luotamme täysin siihen, että Jumala on ohjaimissa, niin me kutsumme Hänen kätensä vaikutuksen elämäämme – ja kun huomaamme Hänen kätensä vaikutuksen, ei ole mitään tarvetta pelätä tulevaisuutta. Muista, mitä Herra opetti Nefille: ”Ja minä olen myös teidän valonanne erämaassa, ja minä valmistan tien teidän edellänne, jos te pidätte minun käskyni; niinpä sikäli kuin te pidätte minun käskyni, teitä johdatetaan luvattua maata kohti; ja te tulette tietämään, että minä teitä johdatan” (1. Nefi 17:13).
Ei ole tarkoitus, että kannamme jatkuvaa huolta siitä, ettemme täytä tiettyjä odotuksia tai saavuta tiettyjä virstanpylväitä oman aikakäsityksemme puitteissa. Taivaallisen Isän aikakäsitys on todellakin erilainen kuin meidän – se on iankaikkinen. Hänellä on meitä koskeva suunnitelma, niin että Hän voi antaa meille jokaisen tavoittelemamme siunauksen. Ja kun teemme parhaamme luottaen Hänen suunnitelmaansa ja löydämme täyttymyksen missä tahansa olosuhteissa sitten olemmekin, niin silloin me löydämme todellisen onnen. Hänen suunnitelmansa on aina parempi kuin se, joka meillä on itseämme varten.