Pappeuden keskeinen rooli palautuksessa

Vanhin Gary E. Stevenson

kahdentoista apostolin koorumista

Ellei pappeutta olisi palautettu maan päälle, evankeliumin palautus ei olisi ollut mahdollista.

Huhtikuuhun 1829 mennessä Joseph Smith oli saanut jumalallisia vierailuja lähes kymmenen vuoden ajan. Vuonna 1820, kun Joseph oli 14-vuotias, Isä ja Poika ilmestyivät hänelle hänen kotinsa lähellä olevassa lehdossa (ks. JS–H 1:5–17).¹ Enkeli Moronin ensimmäinen käynti tapahtui vuonna 1823, minkä jälkeen hän kävi Josephin luona vuosittain ja opetti ja ohjasi Josephia vuoteen 1827 asti, jolloin Joseph sai levyille kirjoitetun muinaisen aikakirjan, josta tuli myöhemmin Mormonin kirja (ks. JS–H 1:30–54).

Puolentoista vuoden ajan levyjen saamisen jälkeen Josephilla oli kuitenkin vaikeuksia kääntää aikakirjaa, koska paikkakuntalaiset ahdistelivat, kirjurit vaihtuivat ja osa käsikirjoituksesta katosi. Se oli Josephille turhauttavaa ja tuskallista aikaa. (Ks. JS–H 1:58–62; OL 3.)

Mutta kaikki muuttui huhtikuussa 1829, kun Josephin luo saapui opettaja nimeltään Oliver Cowdery, josta tuli Josephin kokopäivätoiminen kirjuri. Silloin Mormonin kirjan kääntäminen nopeutui kiihtyvällä tahdilla.

Kun syksyllä 1828 Joseph oli käyttänyt suuren osan ajastaan työskennellen maatilallaan Harmonyssa Pennsylvaniassa elättääkseen perheensä, niin vuonna 1829 hän käänsi kaiken huomionsa Mormonin kirjan kääntämiseen. Lyhyen aikaa kirjureina toimivat Josephin vaimo Emma ja Josephin veli Samuel. Samaan aikaan Oliver Cowdery asui Josephin vanhempien kotona New Yorkin osavaltiossa.

Kuultuaan levyistä ja niiden kääntämisestä Oliver kiinnostui asiasta ja halusi tietää, olivatko nämä asiat Jumalasta. ”Hän oli eräänä yönä levolle laskeuduttuaan huutanut Herran puoleen saadakseen tietää, olivatko asiat niin”, Joseph kirjoitti, ”ja Herra oli ilmoittanut hänelle, että ne olivat tosia.”²

Oliver matkusti heti 225 kilometrin matkan Harmonyyn tapaamaan Josephia. Oliver oli vastaus Josephin rukouksiin. Kaksi päivää sen jälkeen kun he olivat tavanneet huhtikuussa, Mormonin kirjan kääntäminen pääsi jatkumaan nopealla tahdilla, ja – mikä hämmästyttävää – arviolta 60–65 työpäivän jälkeen käännös oli lähes valmis. Koko käännös valmistui 30. kesäkuuta.

Profeetta Joseph on ehkä ajatellut, että koko hänen työnsä oli tulossa valmiiksi, kunhan hän olisi suorittanut enkelisanansaattajan antaman jumalallisen tehtävän kääntää ja julkaista muinainen aikakirja. Vähänpä profeetta silloin tiesi, että hänen perustavaa laatua oleva työnsä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palauttamisessa ei ollut päättymässä vaan vasta alkamassa.

Harva historian tapahtuma vetää vertoja merkittävyydessä sille, mitä tapahtui keväällä 1829. Oliver kuvaili tätä huomattavaa palautuksen vaihetta ”[aikoina], jotka eivät unohdu milloinkaan” (JS–H 1:71, viite). Mormonin kirjan kääntämisen ihmeen lisäksi pian ilmestyivät enkelit ja antoivat pappeuden valtuuden Josephille ja Oliverille. Tämä kääntämisen ja palautuksen ilmoitusta tuova ajanjakso ohjasi ja laajensi Josephin näkemystä sekä valmisti tietä kirkon viralliselle järjestämiselle vuotta myöhemmin.

Aaronin pappeuden palautus

Mormonin kirjaa kääntäessään Joseph ja Oliver huomasivat lukuisia kohtia, jotka koskivat kastetta ja valtuutta. Josephille oli aiemmin kerrottu, että ”Herra [antaisi] pyhän pappeuden joillekuille”³. Toukokuun 15. päivänä 1829 Joseph ja Oliver vetäytyivät syrjäiseen paikkaan läheisessä sokerivaahteralehdossa ”tiedustelemaan Herralta rukouksessa Hänen minua koskevaa tahtoaan”⁴.

Kun he rukoilivat, Lunastajan ääni puhui heille rauhaa, ”samalla kun väliverho avattiin ja Jumalan enkeli laskeutui alas kirkkauteen puettuna ja antoi innokkaasti odotetun sanoman sekä parannuksen evankeliumin avaimet” (JS–H 1:71, viite). Enkeli kertoi olevansa Johannes, ”sama, jota kutsutaan Johannes Kastajaksi Uudessa testamentissa, ja että hän toimi Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen käskystä, joilla oli hallussaan Melkisedekin pappeuden avaimet” (JS–H 1:72).

Joseph ja Oliver polvistuivat, ja ylösnoussut Johannes asetti kätensä heidän päänsä päälle ja antoi heille Aaronin pappeuden, ”joka pitää hallussaan enkelien palveluksen ja parannuksen evankeliumin sekä syntien anteeksisaamiseksi suoritettavan upotuskasteen avaimet” (JS–H 1:69; ks. myös OL 13:1). Heille luvattiin, että ”aikanaan” heille annettaisiin lisää pappeuden valtuutta. Josephia kutsuttiin ”kirkon ensimmäiseksi vanhimmaksi ja häntä (Oliver Cowderya) toiseksi” (JS–H 1:72). Lisäksi heitä käskettiin kastamaan toinen toisensa – ensin Josephin tuli kastaa Oliver ja sitten Oliverin tuli kastaa Joseph.

Jossakin vaiheessa sinä päivänä nämä kaksi ”menivät veden äärelle” Susquehannajoen varrella saadakseen kasteen. Heidän ”oli pakko pitää salassa ne seikat, että [he olivat] saaneet pappeuden ja ottaneet kasteen, sen vainon hengen vuoksi, jota oli jo ilmennyt naapuristossa” (JS–H 1:74). Joki toimi kevättulvien aikaan kaupankäynnin ja liikenteen pääkulkureittinä, ja sitä pitkin kulki aluksia jatkuvana virtana. On mahdollista, että Joseph ja Oliver odottivat, kunnes oli tullut hämärä, tai että he hyödynsivät tulvakautta ja etsivät tulva-alueelta syrjäisemmän paikan.⁵

Kun he olivat kastaneet toinen toisensa, Joseph asetti Oliverin Aaronin pappeuteen. Sitten Oliver asetti Josephin, kuten enkeli oli käskenyt heitä. Presidentti Joseph Fielding Smith opetti, että kasteen jälkeen oli välttämätöntä vahvistaa alkuperäinen asettaminen, jonka he olivat saaneet Johannes Kastajan käsien alla, ”sinetöidä uudestaan nuo siunaukset oikeassa järjestyksessä”⁶.

Joseph receiving the Melchizedek Priesthood

Melkisedekin pappeuden palautus

Meillä on vähemmän tietoa siitä, kun Pietari, Jaakob ja Johannes kävivät Josephin ja Oliverin luona ja palauttivat Melkisedekin pappeuden. Eri tulkinnat, jotka perustuvat muistin varaisiin kertomuksiin, sijoittavat tapahtuman kevääseen 1829, kenties toukokuun loppuun tai kesäkuuhun, tai joitakin kuukausia myöhemmäksi.⁷ Joseph ja Oliver eivät koskaan merkinneet muistiin ajankohtaa, jolloin Pietari, Jaakob ja Johannes ilmestyivät, kuten he merkitsivät muistiin ajankohdan Johannes Kastajan ja Aaronin pappeuden palautuksen osalta. Kenties he eivät tuossa varhaisessa vaiheessa täysin ymmärtäneet pappeuden luonnetta tai sen jakautumista. Josephin ymmärrys pappeudesta tuli vähitellen.

Vuosina 1830–1835 pappeusvirkoja selvennettiin ja koorumeja, neuvostoja, johtokuntia ja piispakuntia muodostettiin. Myös termiä Melkisedekin pappeus käytettiin nimityksenä ”ylipappeudesta” eli ”suuremmasta pappeudesta” (ks. OL 107:9; 84:19) vasta vuonna 1835 (ks. OL 107:2–4).

Joseph antoi paikasta suurpiirteisiä tietoja. Vuonna 1842 hän muisteli kuulleensa ”Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen äänen erämaassa – – Harmonyn ja – – Colesvillen välillä Susquehannajoen rannalla julistavan, että heillä on hallussaan valtakunnan – – avaimet” (OL 128:20).

Tämä viittaa siihen, että Melkisedekin pappeuden palautus tapahtui jossakin sen 45 kilometrin pituisen tien varrella, joka jatkuu Smithien kodista Harmonysta Pennsylvaniassa Colesvillen kaupunkiin New Yorkin osavaltiossa, missä Joseph Knightin perhe asui. Knightin perhe oli varhaisia kirkon jäseniä ja Joseph Smithin vannoutuneita ystäviä. He lahjoittivat paperia ja ruokatarvikkeita Mormonin kirjan kääntämisen aikana, ja myöhemmin he muodostivat kirkon Colesvillen seurakunnan ydinjoukon.

Sen lisäksi että Joseph ja Oliver saivat Pietarilta, Jaakobilta ja Johannekselta Melkisedekin pappeuden, heidät asetettiin Herran apostoleiksi ja erityisiksi todistajiksi (ks. OL 27:12) ja he saivat avaimet, jotka olivat välttämättömiä aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden aloittamiseksi. Nyt heillä oli valtuus suorittaa kaikkia pappeuden toimituksia, kuten antaa Pyhän Hengen lahja.

Lisäksi he saivat ”kaikkien kirkon hengellisten siunausten [avaimet]” (OL 107:18), jotka olivat välttämättömiä kirkon järjestämisessä huhtikuussa 1830, ja he saivat ilmoitusta kaiken palauttamiseksi oikeassa järjestyksessään. Hengelliset siunaukset ilmenivät pappeuden valtuudella suoritettuina ihmeinä, parantumisina ja toimituksina. Vuonna 1836 tuli muita enkelisanansaattajia antamaan Israelin kokoamiseen ja temppelityöhön liittyvät pappeuden avaimet (ks. OL 110).

Pappeuden palauttamisen seuraukset

Presidentti David O. McKay (1873–1970) opetti, että Vapahtajan palautetun kirkon tärkein ominaispiirre on ”suoran ilmoituksen kautta saatu jumalallinen valtuus”⁸. Ellei pappeutta olisi palautettu maan päälle, evankeliumin palautus ei olisi ollut mahdollista. Pappeus valtuuttaa toimitusten suorittamisen ja antaa puitteet Herran kirkon johtamiselle maan päällä.

Joseph järjesti kirkon virallisesti 6. huhtikuuta 1830. Muutaman seuraavan vuoden aikana ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi järjestettiin. Kirkon presidentin johdolla pappeuden avaimia delegoidaan paikallisille johtohenkilöille maailmanlaajuisesti, minkä ansiosta evankeliumi ”vierii maan ääriin” (OL 65:2).

Pappeuden palautus oli keskeinen osa Joseph Smithin jumalallista kutsumusta tämän taloudenhoitokauden ensimmäisenä profeettana. Opin ja liittojen esipuheessa Herra selitti: ”Sen tähden, koska minä, Herra, tiesin suuren onnettomuuden, joka kohtaisi maan asukkaita, minä kutsuin palvelijaani Joseph Smith nuorempaa ja puhuin hänelle taivaasta ja annoin hänelle käskyjä” (OL 1:17).

Ennen Johannes Kastajan käyntiä toukokuussa 1829 Joseph keskittyi Mormonin kirjan kääntämiseen. Aaronin pappeuden ja Melkisedekin pappeuden palauttamisen myötä hän ymmärsi, että hänen kutsumiseensa sisältyi paljon muutakin. Valtuuden saaminen taivaasta valmisti Josephia edelleen kantamaan vastuunsa näkijänä, kääntäjänä, profeettana ja Jeesuksen Kristuksen apostolina (ks. OL 21:1).

Vanhin Robert D. Hales (1932–2017) kahdentoista apostolin koorumista kuvaili, millaista elämämme olisi ilman pappeutta: ”Jos maan päällä ei olisi pappeuden voimaa, vastustajalla olisi vapaus hallita ja vallita rajattomasti. Ei olisi Pyhän Hengen lahjaa ohjaamassa ja valaisemassa meitä; ei profeettoja, jotka puhuvat Herran nimessä; ei temppeleitä, joissa voimme solmia pyhiä, iankaikkisia liittoja; ei valtuutta siunata tai kastaa, parantaa tai lohduttaa. Ilman pappeuden voimaa ’koko maa hävitettäisiin täysin’ (ks. OL 2:1–3). Ei olisi valoa, ei toivoa – vain pimeyttä.”⁹

Pappeuden toimitusten saaminen on keskeistä Herran työssä, joka on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39). Kaste ja konfirmointi, temppeliendaumentti ja sinetöiminen ajaksi ja iankaikkisuudeksi ovat välttämättömiä pelastuksellemme. Perheiden yhdistäminen ja sinetöiminen temppelissä ihmisten puolesta verhon kummallakin puolella on mahdollista ainoastaan pappeuden valtuuden ja avainten avulla kirkon presidentin johdolla.

Jatkuva palautus

Millä tavoin pappeuden valtuus voi innoittaa sinua osallistumaan kirkon jatkuvaan palautukseen? Emme ehkä tiedä, mitä tulevaisuus pitää sisällään, mutta on selvää, että palautus jatkuu. Herra ei palauttanut jokaista opinkohtaa tai toimitusta tai antanut kaikkia ohjeita Josephille pyhässä lehdossa, Moronin välityksellä Kumorankukkulalla tai kirkon perustamiskokouksessa. Palautus ei tapahtunut yksittäisenä tapahtumana. Sen sijaan Herra ilmoitti asioita Josephille ”rivin rivin päälle” (2. Nefi 28:30), aivan kuten Hän edelleen ilmoittaa asioita profeetoilleen nykyään omien tarkoitustensa ja ajoituksensa mukaisesti.

Katkeamaton profeettojen ketju Joseph Smithin ajoista on puhunut Herran puolesta ja tekee edelleen tiettäväksi Hänen tahtonsa. Profeetat näkevät laajemman näkymän ja saavat täsmällistä ohjausta oman aikansa haasteita varten. Presidentti Russell M. Nelson julistaa, että me kaikki ”olemme todistamassa palautuksen tapahtumasarjaa. Jos ajattelette, että kirkko on palautettu kokonaisuudessaan, näette vasta alkua. Paljon enemmän on tulossa.”¹⁰

Palautus ja sinä

Olkoon jokainen meistä halukas osallistumaan evankeliumin jatkuvaan palautukseen ottamalla innokkaasti vastaan sen, mitä nykyajan profeetat ovat ilmoittaneet, ja toteuttamaan sitä käytännössä. Esimerkkinä tästä on eläminen korkeamman ja pyhemmän lain mukaan tekemällä palvelutyötä veljiemme ja sisartemme hyväksi.¹¹ Ja saakoon kukin meistä kestävää evankeliumin iloa kotiin keskittyvästä, kirkon tukemasta suunnitelmasta opetella oppia, vahvistaa uskoa, pitää käskyt ja vaalia entistä suurempaa henkilökohtaista jumalanpalvelusta, kuten pitämällä koti-iltoja, jotka vastaavat yksilöiden ja perheen tarpeisiin.¹²

Voimme valmistautua Vapahtajan toiseen tulemiseen jouduttamalla Israelin kokoamista verhon kummallakin puolella.¹³ Voimme toimia paremmin tehdäksemme lepopäivästä ilon päivän sekä sunnuntain jumalanpalveluksessa että kotona.¹⁴ Voimme olla herkempiä Pyhän Hengen johdatukselle tekemällä sen hengellisen työn, joka on tarpeen saadaksemme päivittäin henkilökohtaista ilmoitusta.¹⁵

Todistan, että taivaat pysyvät avoinna ja että paljon enemmän on tulossa, kun Herra valmistaa meitä edessä olevia jännittäviä aikoja varten. Pappeuden palautus sallii Jumalan lasten suorittaa ja vastaanottaa pelastavia toimituksia, ja se antaa nykyajan profeetoille, näkijöille ja ilmoituksensaajille valtuuden johtaa Herran valtakuntaa.

Kirkolle ja sen jäsenille tulee päivittäin lukemattomia siunauksia, koska olemme osallisia Herran pappeudesta. Ilmaiskaamme kiitollisuutemme päivittäin siitä, että Johannes Kastaja sekä Pietari, Jaakob ja Johannes ilmestyivät ja että Aaronin pappeus ja Melkisedekin pappeus on palautettu tänä viimeisenä ja lopullisena taloudenhoitokautena valmistaen Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen paluuta.

taustat Getty Images