2020
Sanoja kaikille
Kesäkuu 2020


Profeetan sanoja kaikille

Katherine Furgeson, Pennsylvania, USA

En odottanut näkeväni Jumalan profeetan sanoja koulun seinällä.

woman looking at paper on a wall

Kuvitus Merrilee Liddiard

Heräsin yhtenä aamuna varhain valmistautuakseni lähtemään töihin. Vaikka yleensä pidän kovasti työstäni opettajana, olin pahalla tuulella ja halusin vain kömpiä takaisin peiton alle ja kuvitella, että oli taas nukkumaanmenoaika.

Kun saavuin lukioon, yritin saada ajatukseni kääntymään työhön. Tiesin, että minun oli pian pidettävä matematiikantunti, mutta sekä sydämessäni että päässäni oli tylsä ja apea olo. Kaikki tuntemukseni olivat kielteisiä.

Päätin käydä ennen oppitunnin alkua vessassa. Aina silloin tällöin joku laittaa vessan seinille lappusia, joissa on tietoa oppilaille ja henkilökunnalle. Aivan sattumalta huomioni kiinnittyi erääseen lappuseen. Siinä oli kiva lainaus, jossa sanottiin: ”Jos haluaa antaa valoa toisille, on loistettava itse.”1 Yllätyin huomatessani, että sanat olivat presidentti Thomas S. Monsonin (1927–2018).

En odottanut näkeväni Jumalan profeetan sanoja koulun seinällä. Asun pienessä kaupungissa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa ja olen varma, että olen koulussamme yksi harvoista tai kenties ainoa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Tiesin, että olin yksi harvoista, joka ymmärtäisi presidentti Monsonin – miehen, jolle olin monen vuoden ajan antanut tukeni profeetan tehtävässä – sanojen tärkeyden. Tunsin, että tuo sanoma oli tarkoitettu minulle. Se pehmitti sydämeni ja kohotti mielialaani. Kiitollisuus todistuksestani täytti sydämeni, ja taivaallisen Isän rakkaus ympäröi minut.

Halusin napata lappusen seinältä ja panna sen taskuuni koko päiväksi piristämään itseäni, mutta oivalsin äkkiä jotakin. Presidentti Monson ei ollut profeetta vain minua ja muita kirkon jäseniä varten – hän oli profeetta maailmaa varten. Hänen sanansa, kuten presidentti Russell M. Nelsonin sanat nykyään, ovat jokaista varten. Profeetan sanat auttavat ja kohottavat kaikkia, jotka ne kuulevat. Otin puhelimellani valokuvan lainauksesta ja jätin lappusen luettavaksi muille, jotka saattaisivat tarvita sitä.

Olen kiitollinen siitä, että taivaallinen Isä asetti tämän viestin polulleni. Minä haluan antaa valoa muille. Kun olen kuuliainen ja pysyn lähellä Vapahtajaamme, voin loistaa niinäkin päivinä, jolloin pimeys yrittää saada minut kadottamaan suuntani.

Viite

  1. Ks. Thomas S. Monson, ”Minä, joka olin sokea, nyt näen”, Liahona, heinäkuu 1999, s. 69.