Päätös kasteesta
Hiljattain aviomieheni ja minä yritimme päättää, oliko seitsemänvuotias poikamme valmis menemään kasteelle. Hänellä on autismi, joten emme olleet varmoja, ymmärtääkö hän tarpeeksi ollakseen tilivelvollinen tästä päätöksestä. Sivulta 18 voit lukea monista asioista, joita mietimme yrittäessämme tehdä oikean päätöksen.
Kirkon vammaisasiantuntijana tiedän, että monet ihanat ihmiset, joilla on jokin vamma, haluavat tuntea kuuluvansa muiden joukkoon kirkossa. Kaikille veljillemme ja sisarillemme, joilla on jonkinlainen vamma, ja heidän perheilleen sanomme: me rakastamme teitä, me tarvitsemme teitä ja me haluamme oppia, kuinka voimme palvella teitä paremmin.
Useat tämän numeron artikkeleista auttavat meitä ymmärtämään vammaisia ja sitä, kuinka voimme paremmin edistää mukaan ottamista seurakunnissamme ja yhteiskunnassamme:
-
S. 28: Vanhin Paul B. Pieper seitsemänkymmenen koorumista ja hänen vaimonsa Melissa, joilla on vammainen lapsi, antavat toivoa ja kannustusta vanhemmille.
-
S. 21: Oman artikkelini lopusta löydät ideoita siihen, kuinka vammaisia jäseniä voi huomioida paremmin kirkon oppiaiheissa ja tehtävissä.
-
S. Y16: Vanhemmat voivat hyödyntää Ystävän tätä kertomusta auttaakseen lapsiaan näkemään esimerkin siitä, kuinka olla ystävä jollekulle vammaiselle.
Kun luet tätä numeroa, muista, että ”sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä” (OL 18:10). Me voimme luoda rakastavan, mukaan ottavan ympäristön kotona ja kirkossa niin että kaikilla, jotka haluavat tulla ja olla Jeesuksen kaltaisia, on se mahdollisuus.
Rakkain terveisin
Katie Edna Steed
vammaisasiantuntija, pappeuden ja perheasiain osasto