Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Taistele yksinäisyyttä vastaan taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen avulla
Kun tunnet yksinäisyyttä, muista päästää Isän ja Pojan rakkaus elämääsi.
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Me kaikki pyrimme tuntemaan yhteenkuuluvuutta muiden kanssa koko elämämme ajan. Haluamme tuntea yhteenkuuluvuutta perheemme, ystäviemme ja rakastettumme kanssa. Maailmassa, joka on täynnä tekniikkaa, on helppoa luulla olevansa yhteydessä jokaiseen ihmiseen. Se on osittain totta – voimme pitää yhteyttä toisiin ja nähdä heidän päivityksensä sosiaalisessa mediassa – mutta se ei aina tarjoa syvää, emotionaalista yhteyttä.
Joulunajan yksinäisyys
Erossa oleminen voi saada meidät tuntemaan yksinäisyyttä. Tätä yksinäisyyttä saattaa tuntea ympäri vuoden, mutta se on usein pahinta joulunaikaan, mikä on vahinko, koska juuri silloin meidän kuuluisi olla rakkauden ja ilon ympäröimiä. Saatamme kuitenkin olla yksinäisiä siksi, että olemme kaukana kotoa ja rakkaistamme, tai jopa silloin, kun olemme perheemme parissa mutta kun emme oikeastaan koe yhteyttä heihin.
Kun sinusta tuntuu, että olet yksin maailmaa vastaan, muista, että on kaksi henkilöä, jotka ovat aina lähelläsi. Ne kaksi, jotka ovat aina halukkaita olemaan yhteydessä sinuun, olitpa missä tilanteessa hyvänsä, ovat taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus. Kun yritämme epätoivoisesti olla yhteydessä kaikkiin muihin, taidamme joskus unohtaa, että me voimme aina kääntyä Heidän puoleensa.
Päästä Heidät sisään
Kun ajattelen yhteyttä taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen, mieleeni tulee vastikään saamani kokemus.
Katselin ulos ikkunasta sateella odottaen, että sateen ääni toisi minulle rauhan tunteen. Tavallisesti kun keskityn kuuntelemaan sadepisaroiden putoamista maahan, kaikki muut tunteeni huuhtoutuvat pois pienen kallisarvoisen hetken ajaksi.
Koin kyllä rauhan tunteita, mutta en läheskään niin paljon kuin olisin tarvinnut. Suurin osa ajatuksistani oli yhä juuttuneena kaoottiseen elämääni. En ymmärtänyt, miksei sade kohentanut oloani.
Parin minuutin päästä mieleeni juolahti eräs ajatus. Et päästä sadetta sisään. Samassa avasin ikkunani ja annoin sateen äänen tulvia ylitseni. Siitä sain etsimääni rauhaa. Kaikki muut mielessäni kieppuvat ajatukset vaimenivat, kun kuuntelin lempeää sadetta.
Seisoin siinä jonkin aikaa ennen kuin mieleeni nousi kysymys: Päästänkö minä Jumalan ja Vapahtajan elämääni?
Se yllätti minut. En ollut koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi sitä. Mutta mitä enemmän ajattelin sitä, sitä järkevämmältä se kuulosti. Sateen päästäminen sisään rauhoitti mieleni, ja taivaallisen Isäni ja Vapahtajani päästäminen elämääni voisi rauhoittaa vieläkin enemmän.
Avasin sydämeni Jumalalle
Vapahtajan ja taivaallisen Isän päästäminen sisään oli vain ensimmäinen askel. Minun oli avattava Heille myös sydämeni. Kun aluksi kuuntelin sadetta ikkunan läpi, se kuulosti vaimealta eikä antanut minulle kaipaamaani suurta rauhan tunnetta. Ellen olisi avannut ikkunaa ja päästänyt ääntä sisään, en olisi voinut kokea sitä, mitä koin.
Sama pätee kaikkiin elämäni ”ikkunoihin”. Jos pidän ne kaikki kiinni ja lukittuina, kuinka voin todella ottaa jumaluuden vastaan ja muodostaa suhteen Jumalan ja Vapahtajan kanssa? Kuinka voin tuntea Hengen ja Heidän rakkautensa rauhan tulvivan päälleni?
Se, että minun on avattava kaikki ikkunani, on helpommin sanottu kuin tehty. Olen ymmärtänyt, että kun tunnen olevani erossa Hengestä, minun on otettava selville, mikä minut pitää erossa Hänestä. Useimmiten kyse on pienistä asioista, kuten siitä, että olen aina kiinni puhelimessa. Tai en lue pyhiä kirjoituksiani niin paljon kuin minun pitäisi. Tai päätän noudattaa omaa tahtoani sen sijaan, että pyrkisin ottamaan selville Heidän tahtonsa. Tai olen vain sotkeutuneena kaikkien koettelemusteni keskellä ja etäännyn Heistä, koska luulen, ettei taivaallinen Isä vastaa rukouksiini.
Kun erittelen, mitkä asiat estävät minua tuntemasta Henkeä, voin päättää lakata tekemästä niitä yksi kerrallaan. Voin raottaa ikkunoitani auki vähän kerrallaan ja kutsua taivaallista Isää ja Vapahtajaa luokseni, kunnes voin tuntea Heidän rakkautensa ympärilläni.
Tiedän, ettemme ole koskaan yksin
Toisinaan yksinäisyys voi tuntua synkältä ja loppumattomalta, etenkin joulunaikaan. Sellaisina hetkinä, kun haluamme luovuttaa, meidän on muistutettava itseämme: Me emme ole yksin. Meidän pitää vain olla halukkaita päästämään Heidät sisään.
Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Koska Jeesus kulki niin pitkän, yksinäisen polun täysin yksin, meidän ei tarvitse tehdä niin. Hänen yksinäinen matkansa toi meidän pienelle versiollemme tuosta polusta suurenmoista seuraa.”1
Taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus ovat aina lähellämme. He ojentautuvat meitä kohti ja odottavat kärsivällisesti, että avaamme sydämemme ja elämämme Heille – jouluna ja milloin tahansa.