Kolme elämän opetusta Moronilta
Mormonin kirja on alusta loppuun tauoton matka täynnä voimallisia iankaikkisia totuuksia, mahtavia lupauksia ja opetuksia sekä innoittavia esimerkkejä uskosta Jeesukseen Kristukseen. Ja parasta siinä on se, että se kaikki on totta!
Mutta lähestyessämme kirjan loppua ja päästessämme Moronin lukuihin hän varsinkin esittää meille mitä voimallisimpia totuuksia ja elämää muuttavia opetuksia! Moroni päättää Mormonin kirjan upealla todistuksellaan ja henkilökohtaisella kehotuksellaan tulla Kristuksen luokse ja pyrkiä tietämään totuus henkilökohtaisesti. Noiden voimallisten lausuntojen joukossa on myös kolme muuta elämää muuttavaa opetusta, jotka voimme oppia hänen viimeisistä luvuistaan tässä mahtavassa kirjassa.
1. Kurkista maaliviivan taa
On tyydyttävää päästä vaikean mutta palkitsevan projektin loppuun: sijoittaa viimeinenkin palapelin paloista paikoilleen tai ojentaa koulussa opettajalle loppuun saatettu ja ensiluokkainen työ.
Moroni luuli päättäneensä oman osuutensa Mormonin kirjassa, kun hän oli kirjannut muistiin jerediläisten tuhon sellaisena kuin se on Eterin kirjassa. Hän aloittaa: “Nyt minä, Moroni, otaksuin, että saatuani lyhennetyksi kertomuksen Jeredin kansasta en kirjoittaisi enempää, mutta minä en ole vielä kuollut” (Moroni 1:1).
Se, että hän oli ylipäätään elossa, oli varmaankin suurempi yllätys kuin voisi luulla. Hän nimittäin vaelsi yksikseen vihollisten ympäröidessä häntä joka puolella.
Hänellä oli ylimääräistä aikaa. Ja kirjoittaessaan kymmenen lukuaan Moroni käytti sen mitä parhaiten. Hänen sisällyttämiinsä totuuksiin kuuluvat tapa, jolla opettajat ja papit asetetaan, ohjeet sakramenttia varten (mukaan lukien rukoukset), opetuksia kirkon kokousten johtamisesta, hänen isänsä voimallinen puhe uskosta, toivosta ja rakkaudesta sekä kohdassa Moroni 10:3–5 oleva pyhä lupaus, joka opettaa kutakin meistä ottamaan vastaan henkilökohtaista ilmoitusta Mormonin kirjan totuudesta. Vau!
Noihin kymmeneen lukuun, joita hän ei edes ollut suunnitellut kirjoittavansa, Moroni lisäsi äärimmäisen tärkeitä totuuksia Mormonin kirjan tuleville lukijoille.
Me kaikki voimme oppia hänen esimerkistään. Seuraavan kerran kun huomaat, että sinulla on vähän ylimääräistä aikaa tai kun sinusta tuntuu, että olet tehnyt lujasti töitä ja kaiken pitäisi varmasti jo olla valmista, kannattaisiko ehkä rukoilla ja miettiä, voisitko kenties tehdä vähän enemmän?
Sillä loppujen lopuksi koko maailmaa siunattiin, kun Moroni teki niin.
2. Muista kivilokero
Jos päättäisit istuttaa lempihedelmäpuusi kasvamaan takapihallasi, sinulla täytyisi olla melkoisesti kärsivällisyyttä. Vaikka vuodenaika olisi sopiva ja kasvuolosuhteet olisivat parhaat mahdolliset, joutuisit mitä todennäköisimmin odottamaan joitakin vuosia, ennen kuin voisit poimia ponnistelujesi ensimmäisen hedelmän.
Mutta tämä on kuitenkin tehtävissä, eikö niin? Hyviä asioitahan lopulta koituu niille, jotka odottavat. Ja vaikka istuttaisit toisentyyppisen puun, joka kasvaa täyteen mittaansa vasta vuosikymmenten kuluttua (kuten esimerkiksi oliivipuu), voisit ainakin kokea tyydytystä siitä, että lapsesi ja lastenlapsesi tulevat hyötymään siitä.
Mikään tällainen ei kuitenkaan vedä vertoja Moronille. Moronin isän elämäntyö, josta tämän kuoltua tuli Moronin työtä, ei tuottaisi hedelmää pitkiin aikoihin. Ei seuraavan kymmenen vuoden aikana. Eikä tuhannen. Mormon kirjoitti: ”Nämä asiat on kirjoitettu Jaakobin huoneen jäännökselle, – – ja ne on määrä kätkeä Herran huomaan, jotta ne tulisivat julki hänen itse hyväksi näkemänään aikana” (Morm. 5:12, kursivointi lisätty).
Moroni ei tiennyt tarkalleen, milloin hänen työnsä tulisi esiin, mutta hänellä oli luultavasti jonkinlainen ajatus sitä, että siihen menisi kauan aikaa. Hän näki näyssä meidän aikamme ja profetoi tietyistä oloista, jotka silloin vallitsisivat (ks. Morm. 8:35).
Tämän verran tiedämme varmasti: Moroni ei tehnyt sitä sukulaistensa, ystäviensä tai edes tuttaviensa hyväksi. Mitä sydäntä särkevimpiin milloinkaan kirjoitettuihin sanoihin lukeutuvat Moronin sanat: ”Minä olen yksin. Minun isäni on surmattu taistelussa, ja kaikki minun sukulaiseni, eikä minulla ole ystäviä eikä minne mennä; ja kuinka kauan Herra sallii minun elää, en tiedä.”(Morm. 8:5.)
Hän oli menettänyt koko perheensä. Kaikki ystävänsä. Hänen koko sivilisaationsa! Päätettyään aikakirjansa hän rakensi kivilokeron, johon hän sinetöi pyhän aikakirjan, joka ei näkisi päivänvaloa moniin vuosisatoihin.
Vanhurskaasti eläminen saa aikaan myönteisiä muutoksia maailmassa. Toisinaan nuo vaikutukset näkyvät kunnolla vasta useiden sukupolvien jälkeen. Mutta Moroni opettaa meille, että voimme aina luottaa Jumalan ajoitukseen. Meidän täytyy vain tehdä oma osamme.
3. Tarkastele asioita iankaikkisesta näkökulmasta
Jos totta puhutaan, koettelemuksia tulee, elämä on epäreilua ja joskus kaikki vain satuttaa. Elämä on erityisen vaikeaa, kun luulemme, että olemme juuri päässeet jonkin koettelemuksen yli, ja toinen haasteiden meteoriparvi paiskaakin meidät jälleen maahan.
Olipa kyseessä ahdistus tai masennus, rakkaan ihmisen menettäminen tai jokin muu haaste, joskus uskosta ja toivosta kiinni pitäminen voi tuntua kovin pelottavalta. Näinä vaikeina hetkinä on helppo ajatella: ”Kuinka asiat voisivat mitenkään olla enää huonommin?”
No, Moronille tuo oli täyttä totta. Hänen elämänsä loppuvaiheissa hänen tilanteensa ei todennäköisesti olisi voinut käydä yhtään pahemmaksi. Vaikeina aikoina, kun tuntuu siltä, ettei ole mitään syytä jatkaa eteenpäin tai pitää kiinni toivosta, voimme katsoa hänen esimerkkiään järkkymättömästä uskosta niin valtavan tuhon keskellä.
Joku saattaisi sanoa, että Moronin elämä oli traagista. Vaikka hän oli uskollinen, hän menetti jokaisen rakastamansa henkilön. Hän oli koko sivilisaationsa viimeinen eloon jäänyt. Hänen oli kirjoitettava loppuun isänsä aikakirja, koska Mormon sai surmansa ennen kuin sai tilaisuuden päättää sen itse. Lamanilaiset jahtasivat Moronia, joka joutui pakenemaan henkensä edestä kirjoittaessaan pyhää kirjaansa.
Voitko kuvitellakaan, kuinka pelottava ja toivoton sellainen tilanne olisi? Jos joku muu olisi joutunut kokemaan Moronin koettelemukset, hän olisi ehkä tuntenut houkutusta luopua uskostaan, kieltää Kristuksen ja syyttää taivaallista Isää hirvittävistä olosuhteistaan. Mutta Moroni ei tehnyt niin.
Sen sijaan Moroni sinnitteli aivan loppuun asti (ks. Moroni 1:3). Hän tarkasteli asioita iankaikkisesta näkökulmasta, mikä auttoi häntä kohtaamaan haasteensa. Hän tiesi, mikä oli totta, ja hän tiesi, että tapahtuipa hänelle mitä hyvänsä, niin kauan kuin hän uskoi Vapahtajaan ja luotti taivaalliseen Isään, kaikki siunaukset, joita hänelle oli luvattu, toteutuisivat jonakin päivänä ja Jeesuksen Kristuksen voima ja Hänen sovituksensa siunaukset pelastaisivat hänet (ks. Moroni 10).
Siinäpä vasta voimallinen todistus.
Kun vaikuttaa siltä, etteivät asiat voisi mitenkään mennä huonommin, voimme saada lohtua tarkastelemalla asioita iankaikkisesta näkökulmasta ja vaalimalla Moronin kaltaista uskoa. Jos teemme niin, meille luvataan, että me voimme ”tehdä kaiken, mikä [Kristuksesta] on tarpeen” (Moroni 10:23). Voimme tietää, että taivaallinen Isä on meidän kanssamme. Voimme luottaa siihen, että Hänen onnensuunnitelmansa tarjoaa meille tavan voittaa joka ikisen murhenäytelmän, jonka kohtaamme kuolevaisuudessa. Voimme myös ympäröidä itsemme Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin valolla, ilolla ja siunauksilla.
Kun meillä on iankaikkinen näkökulma, meillä on aina syytä toivoon. Ja voimme luottaa siihen, että jonakin päivänä voimme sanoa: ”Kuinka asiat voisivat mitenkään olla paremmin?”