Ensi vuonna joku puuttuu
Jouluaattona mietin sitä, kuinka paljon rakastankaan perhettämme. Sitten minulle tuli selvä tunne.
Kuvitus Kendra Binney
Oli jouluaatto. Olimme juuri saaneet uudet yöpukumme, mikä on perheessämme perinteenä. Lapset soittivat joululauluja ja kaikki tanssahtelivat. Kukaan ei äksyillyt – kaikki olivat iloisia, hymyilivät ja pitivät hauskaa. Koska tiesin odottavani taas lasta, mietin sitä, kuinka paljon rakastinkaan perhettämme ja kuinka innoissani olin tulevasta lapsesta.
Sitten minulle tuli selvä tunne. Henki kuiskasi minulle, ettei joku perheemme jäsenistä olisi enää kanssamme ensi vuonna.
Myöhemmin sinä iltana, kun mieheni Tim ja minä asettelimme lahjoja joulukuusen alle, hän sanoi minulle tunteneensa aiemmin sinä iltana, ettei joku perheestämme olisi enää kanssamme ensi jouluaattona. Sanoin Timille, että minulla oli ollut sama tunne.
Ennen kuin lähdimme joulun jälkeen tapaamaan toisessa osavaltiossa asuvia sukulaisia, Tim puhui lapsille turvallisuudesta matkan aikana. Meitä huolestutti ajatus jonkun perheenjäsenen menettämisestä matkamme aikana, mutta vakuutuimme siitä, että kaikki sujuisi hyvin. Lähdimme matkaan, meillä oli mukava vierailu sukulaisten luona, ja palasimme kotiin turvallisesti.
Pian oli neuvolassa käynnin aika. Lääkärillä oli surullisia uutisia. Ultraäänitutkimuksen mukaan vauva oli kuollut kaksi viikkoa ennen neuvolakäyntiä.
Kun Tim ja minä ajoimme järkyttyneinä kotiin, tajusimme, että kaksi viikkoa aikaisemmin oli ollut jouluaatto. Emme tiedä tarkkaan, milloin henki tulee ruumiiseen, mutta Timistä ja minusta tuntuu, että vauvamme sai olla perheemme kanssa edes hetken ajan sinä jouluaattona, kun kaikki tanssahtelivat ja olivat onnellisia. Olimme silloin todella iloisia ja tunnemme vauvan olleen osa sitä. Kun vauvamme lähti luotamme, uskomme, että hänestä tuli se perheenjäsen, joka ei olisi kanssamme seuraavana jouluaattona. Uskon, että jonakin päivänä saamme jälleen nähdä pienokaisemme. Olen kiitollinen rauhasta, jonka se suo minulle.