Siirry lähemmäksi – rakasta Vapahtajan tavoin
Kirjoittajat asuvat Utahissa Yhdysvalloissa.
Me voimme oppia paljon Vapahtajan antamasta esimerkistä, kuinka olla tekemisissä muiden kanssa.
Kaivolla, Crystal Close
Kirkon homoseksuaalisina jäseninä olemme usein kääntyneet Vapahtajan esimerkin puoleen ymmärtääksemme, kuinka voimme parhaiten tulla toimeen ihmissuhteissamme kirkon jäsenten ja muiden kanssa. Eräänä päivänä mietimme sitä, kun Vapahtaja pyysi: ”Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne” (Joh. 13:34). Meistä oli mielenkiintoista, ettei Hän sanonut ”koska minä olen rakastanut teitä” vaan ”niin kuin minä olen rakastanut teitä”. Se sai meidät miettimään, kuinka Vapahtaja rakasti ihmisiä. Millä tavoin Hän osoitti rakkautta?
Päätimme viettää jonkin verran aikaa Uutta testamenttia tutkien ja etsiä erityisesti kertomuksia siitä, kuinka Vapahtaja oli tekemisissä muiden ihmisten kanssa kuolevaisen palvelutyönsä aikana. Aviomiehenä ja vaimona, jotka kumpikin kokevat omaan sukupuoleensa kohdistuvaa viehtymystä, halusimme erityisesti ymmärtää paremmin, kuinka Jeesus kohteli niitä, jotka vaikuttivat jäävän yhteiskunnan asettamien normien ulkopuolelle. Tässä on muutamia huomaamiamme malleja.
Jeesus suhtautui kulttuurillisiin eroihin hyväntahtoisesti
Me elämme suurten sosiaalisten ja poliittisten erimielisyyksien aikaa, paljolti kuten Vapahtajakin oman elämänsä aikana. Jotkin Hänen aikansa ongelmista olivat jatkuneet pitkään ja juurtuneet syvälle historiaan ja kulttuurillisiin uskonkäsityksiin.
Esimerkiksi Herra matkasi tarkoituksella halki Samarian, alueen, jota juutalaiset välttelivät satoja vuosia jatkuneen vihanpidon vuoksi. Kun Jeesus tapasi erään naisen ja pyysi häntä nostamaan kaivosta vettä, nainen näytti käyttäytyvän poliittisen ja uskonnollisen ’toiseuden’ värittämästi – korostaen sitä, että Jeesus oli juutalainen ja hän itse samarialainen. (Ks. Joh. 4.) Sitä vastoin Jeesus kohteli tätä naista Jumalan tyttärenä. Se, kuinka Hän keskusteli naisen kanssa rakastavasti ja rehellisesti, on hieno esimerkki meille jokaiselle. Vastustajan yleisenä strategiana on yrittää erottaa meidät eri leireihin ja saada meidät taistelemaan keskenämme. ”Mutta Herra näkee sydämeen” (1. Sam. 16:7).
Tämän kertomuksen opetus on helppo soveltaa omaan yhteiskuntaamme nykyaikana. Kun elämme päivittäistä elämäämme, mukaan lukien kirkon kokoukset ja toiminnat, tapaamme ihmisiä monista erilaisista taustoista. Maailma saattaisi lokeroida jotkut heistä jopa poliittisiksi tai kulttuurillisiksi vihollisiksi. Sen sijaan, että keskittyisimme siihen, mikä meitä mahdollisesti erottaa, voimme päättää keskittyä siihen, mitä meillä on yhteistä taivaallisten vanhempien lapsina, ja oppia keskustelemaan toistemme kanssa rakastavasti, kuten Vapahtaja teki.
Kun Vapahtaja ylösnousemuksensa jälkeen vieraili Amerikan mantereella elävien ihmisten luona, Hän opetti, että ”[Perkele] – – on kiistelyn isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet kiistelemään vihaisina keskenään” (3. Nefi 11:29). Ihmiset kuuntelivat Vapahtajaa, ja seuraavan sukupolven aikana he muodostivat yhteisön, jossa ”ei ollut rikkaita eikä köyhiä, ei orjia eikä vapaita, vaan heidät kaikki oli tehty vapaiksi ja osallisiksi taivaallisesta lahjasta” (4. Nefi 1:3).
Jeesus siirtyi lähemmäksi eikä poispäin
Jeesus pyrki aktiivisesti tulemaan lähemmäksi muita, emotionaalisesti ja toisinaan jopa fyysisesti, sen sijaan että olisi tekosyitä käyttämällä mennyt loitommalle niistä, joita muut usein halveksivat ja hyljeksivät.
Esimerkiksi kerran Jeesus tapasi miehen, jonka käsi oli surkastunut. Koska oli sapatinpäivä, uskonnolliset kiellot rajoittivat sinä päivänä tehtäviä töitä. Sen sijaan, että Jeesus olisi vältellyt apua tarvitsevaa miestä, kunnes koittaisi yhteisön mielestä sopivampi hetki auttaa, Hän päätti ”tehdä hyvää” välittömästi (Matt. 12:12). Hän kehotti miestä ojentamaan kätensä. ”Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen, yhtä terveeksi kuin toinenkin käsi” (Matt. 12:13).
Samanlaiset kertomukset toistuvat kaikkialla pyhissä kirjoituksissa. Jeesus suhtautui myötätuntoisesti naiseen, jota pidettiin epäpuhtaana (ks. Luuk. 8), tervehti ystävällisesti miestä, joka kuuli ääniä ja runteli itseään, ja paransi tämän (ks. Mark. 5) sekä paransi miehen, jonka muut olivat tuominneet väärin (ks. Joh. 9:1–7). Yksi malli, joka toistuu kaikkialla pyhissä kirjoituksissa, on se, että kun ”Jeesus ojensi kätensä” (Matt. 8:3), Hän teki sen tavallisesti rohkaistakseen ja rakastaakseen muita sekä tarjotakseen parantumista ja rauhaa.
Ehkäpä yksi näiden kertomusten kehotuksista on se, että me voimme lähestyä niitä, jotka näyttävät olevan erilaisia kuin me itse olemme. Istuudummeko esimerkiksi kirkossa vierailevan henkilön viereen, vaikka hän ei ole pukeutunut muiden tapaan? Otammeko hänet mukaan käytävällä tapahtuvaan keskusteluun? Hymyilemmekö me ja tervehdimme häntä ja esitämme ystävällisen kysymyksen tutustuaksemme häneen paremmin ja auttaaksemme häntä tuntemaan, että hän kuuluu joukkoomme?
Ja mikä kenties vielä tärkeämpää, kuinka me voimme luoda läheisempiä emotionaalisia ja hengellisiä ihmissuhteita muiden kanssa jakaen rauhaa ja rakkautta Vapahtajan tavoin? Tiedämme, että Jumala siunaa meitä, kun yritämme lähestyä muita – etenkin niitä, jotka saattavat olla erilaisia kuin me olemme.
Jeesus kutsui ihmisiä aterioimaan kanssaan
Uutta testamenttia tutkiessamme meitä liikutti, kuinka usein Vapahtaja aterioi muiden kanssa. Monissa tapauksissa Häntä arvosteltiin sen johdosta, keiden kanssa Hän päätti viettää aikaa.
Esimerkiksi Jeesus kutsui yhdeksi opetuslapsekseen miehen nimeltä Matteus, joka oli ”publikaani” eli henkilö, joka edusti sen aikaisia valtaapitäviä (ks. Luuk. 5:27; PKO, ”Publikaani”). Juutalaiset yleisesti ottaen vihasivat publikaaneja. Niinpä Matteuksen järjestäessä suuren juhlapäivällisen Jeesukselle ja Hänen opetuslapsilleen lainopettajat ja fariseukset – jotka olivat seuraavinaan Jumalan käskyjä – valittivat siitä. ”Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” he sanoivat. Jeesus vastasi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.” (Luuk. 5:30–31.)
Jesus and the Disciples in the Kidron Valley [Jeesus ja opetuslapset Kidroninlaaksossa], Balage Balogh, Art Resource
Tämä on voimallinen esimerkki siitä, kuinka Vapahtaja päätti olla katsomatta ulkokuoreen tai maailmalliseen maineeseen. Sen sijaan Hän keskittyi kunkin henkilön tarpeisiin, arvoon ja mahdollisuuksiin. Meille valkeni mielenkiintoinen asia, kun luimme siitä, kuinka Jeesus aterioi yhdessä Matteuksen ja muiden kanssa. Me emme milloinkaan voi vaikuttaa johonkuhun ihmiseen, jos emme voi millään tavoin lähestyä häntä. Jos emme vaivaudu tutustumaan häneen ja rakastamaan häntä ja hyväksymään hänet kohdassa, jossa hän on omalla taipaleellaan, meillä on todennäköisesti hyvin vähän vaikutusta hänen elämäänsä.
Olet mahdollisesti kuullut sanonnan ”Rakasta syntistä, vihaa syntiä”. Käytämmekö tarpeeksi aikaa tuon kehotuksen ensimmäiseen puoliskoon? Jeesus käskee meitä rakastamaan toisiamme (ks. Joh. 13:34) ja antamaan anteeksi ”seitsemänkymmentäseitsemän kertaa” (ks. Matt. 18:22). Sen sijaan, että käyttäisimme aikaa muiden ihmisten syntien etsimiseen ja vihaamiseen, voimme käyttää sen energian ravitaksemme ihmissuhteita kanssaveljiimme ja -sisariimme.
Käytämme mielellämme sanontaa ”Rakasta syntistä, kutsu hänet syömään päivällistä”. Koska me kaikki olemme tehneet syntiä ja olemme ”vailla Jumalan kirkkautta” (Room. 3:23), tämän tulisi antaa meille paljon tilaisuuksia palvella toisiamme rakkaudella valmistettujen aterioiden välityksellä, jotka tarjoillaan paikassa, jossa Jumalan Henki on läsnä. Olkoon pöytiemme ääressä vilpitöntä ystävällisyyttä huokuvia keskusteluja, aitoa ystävyyttä ja tarkoituksellisia pyrkimyksiä nähdä toisemme niin kuin Jeesus näkee meidät.
Rakennamme Siionia
Tänä juhlavuonna tuli täyteen 200 vuotta ensimmäisestä näystä, jossa Jeesus Kristus ilmoitti, että Hänen evankeliuminsa palautettaisiin. Ensi vuonna opimme niiden varhaisten pyhien esimerkeistä, jotka auttoivat Herran valtakunnan rakentamisessa maan päällä tällä taloudenhoitokaudella. Näiden varhaisten pyhien oli löydettävä keino työskennellä yhdessä ja olla yhtä, vaikka he olivat peräisin erilaisista maista, aiemmista uskonkäsityksistä ja sosioekonomisista taustoista.
Tänä päivänä meillä on vastaava tilaisuus. Meidän on jollakin tavalla selvitettävä, kuinka olla yhtä uskossamme, huolimatta niistä kulttuurisista ja poliittisista eroista, jotka pyrkivät repimään meitä erilleen. Niin tapahtuu vain, jos annamme Vapahtajan olla oppaanamme. Hän ymmärtää heikkouksiamme täydellisesti ja voi tehdä vahvaksi sen, mikä on heikkoa (ks. Et. 12:27). Hän ymmärtää tuskiamme täydellisesti ja voi auttaa meitä parantumaan (ks. Alma 7:11–12). Hän ymmärtää erilaisuuksiamme täydellisesti ja lupaa silti, että me voimme – kuten jakeessa OL 49:25 sanotaan – kukoistaa ja riemuita Siionissa. Yhdessä.