Nuorille aikuisille
Todellisuus kuvankauniiden valokuvien takana
Bárbara Rodríguez on 25-vuotias, ja hän syntyi Anzoáteguissa Venezuelassa, jossa hän myös tapasi aviomiehensä. Pariskunta asuu nykyään Limassa Perussa. Bárbara omistautuu kohottavan sisällön tuottamiseen heidän sosiaalisissa verkostoissaan.
Kun vertailemme itseämme sosiaalisessa mediassa, emme näe laajempaa kokonaisuutta.
Valokuva kirjoittajan antama
Vähän aikaa sitten yksi seuraajistani Instagramissa kommentoi erästä valokuvaa sanoen: ”Kuinka voit kahden lapsen äitinä näyttää niin säteilevältä, kun minä hädin tuskin pärjään yhden kanssa?” Aloin heti nauraa, ja halusin vastata hänelle kuvan kera, jossa näkyisi, miltä juuri sillä hetkellä näytin.
Vastasin: ”Olen aina ajatellut, että olen aika huoleton ulkonäköni suhteen verrattuna muihin äiteihin. Se johtuu juurikin sosiaalisesta mediasta – meillä on taipumus vertailla itseämme johonkuhun toiseen, joka puolestaan vertailee itseään johonkuhun muuhun. Mutta totuus on, etten juuri nyt näytä säteilevältä, enkä kehtaa ladata kuvaa siitä, miltä näytän. Tavallisesti puen ylleni paremmat vaatteet ja näytän ’säälliseltä’ vain perjantaisin ja sunnuntaisin.”
Olen kertonut elämästämme sosiaalisessa mediassa muutaman vuoden ajan. Enimmäkseen yritän näyttää, millaista ”tosielämä” Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenenä on. Sitä tehdessäni minulla on ollut kokemuksia, jotka ovat saaneet minut miettimään sosiaalisen median etuja ja riskejä.
Sosiaalinen media ei näytä kaikkea
Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun joku kysyi minulta jotakin sellaista. Sosiaalisessa mediassa kun näkyy vain hyvin pieni osa ihmisten elämästä. Minun tapauksessani, vaikka yritänkin olla aito, minun on mahdotonta näyttää kaikkea. Eikä meidän tulisi vertailla itseämme yhteen kauniiseen valokuvaan tai perustaa omaa arvoamme sellaisen varaan. Vertaileminen, etenkin sosiaalisessa mediassa, voi vaikeuttaa Jumalan antamien vahvuuksiemme tunnistamista.
Me myöhempien aikojen pyhät yritämme parhaamme mukaan olla Jeesuksen Kristuksen kaltaisia. Mutta totuus on, ettei kukaan meistä ole täydellinen. Ja sosiaalisessa mediassa meidän tulisi pyrkiä siihen, ettemme tuomitse väärin itseämme emmekä myöskään muita. Meidän on muistettava, että vaikka luulemme jonkun toisen elämän olevan täydellistä, emme näe niitä henkilökohtaisia haasteita, joita hänellä mahdollisesti on. Emme voi koskaan todella tietää, mitä ihmisten elämässä tapahtuu sen ulkopuolella, mitä he päättävät kertoa huolellisesti suodatetuissa viesteissään.
Perhekuvan todellisuus
Jokaisen sosiaalisessa mediassa näkemäsi perhekuvan taustalla on tapahtunut vaikka mitä. Joku saattaa katsoa näitä valokuvia ja kysyä itseltään: ”Mikseivät minun perhekuvani ole koskaan näin onnistuneita?” Emme kuitenkaan tiedä, mitä noiden ”täydellisten” kuvien ottaminen on vaatinut.
Me esimerkiksi yritimme kerran ottaa perhekuvan kirkon jälkeen. Se voi olla monimutkaista kahden pienen lapsen kanssa, mutta rakastan näiden hetkien tallentamista ja sitä, kun katselen kuvista myöhemmin, kuinka lapsemme ovat kasvaneet.
Kun yritimme saada lapsia asettumaan paikoilleen valokuvaa varten, minun oli juteltava hetki kaksivuotiaan poikani Alvinin kanssa, joka itki sen vuoksi, että hän halusi päästä syliini. Kumarruin alemmaksi, pyyhin hänen kyyneleensä ja anelin, että myös hän seisoisi, jotta voisin esitellä asumme (jotka olin aamulla tarkoituksella valinnut niin, että ne sopisivat hyvin yhteen). Myös kolmevuotias tyttäreni Avril pyysi isäänsä ottamaan hänet syliin, koska hänkään ei halunnut seistä. He eivät todellakaan halunneet poseerata valokuvissa.
Se kuvaushetki ei onnistunut, joten annoimme olla. Mutta kotiin päästyäni löysin jotakin parempaa. Veljeni (joka oli valokuvaajana), sai ikuistettua hetken, jolloin koko se kaaos oli käynnissä. Kyseisessä kuvassa sekä mieheni että minä lohduttelimme lapsiamme. Asumme eivät näkyneet kunnolla, mutta se oli herkkä – ja aito – hetki. Pidin siitä kovasti.
Kun jaoin tuon valokuvan sosiaalisessa mediassa, laitoin tekstiksi ”Todenmukainen perhekuva”. En olisi ikinä uskonut, kuinka monet ihmiset kokivat samastuvansa siihen, mutta se sai minut oivaltamaan, ettei asioiden aina tarvitse näyttää täydellisiltä. On ihan OK vain antaa virran viedä ja olla aito. Mutta sain siitä suuremmankin opetuksen – kun uskomme jonkun olevan täydellinen, emme vain ole nähneet kaikkia yksityiskohtia.
Älä anna sosiaalisen median verhota todellista identiteettiäsi
Sosiaalisen median verkostot ovat voimallisia välineitä, joita me voimme käyttää moneen hyvään tarkoitukseen. Meidän on kuitenkin oltava varovaisia, ettemme lannistu tai vertaile itseämme siihen, mitä näemme sosiaalisessa mediassa. Kuten vanhin Gary E. Stevenson kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Toivon mukaan voimme oppia olemaan aidompia, löytämään enemmän huumoria ja kokemaan vähemmän lannistumista, kun eteemme tulee kuvia, joissa saatetaan kuvata idealisoitua todellisuutta ja jotka liian usein johtavat heikentävään vertailuun.”1
Tiedän, että kun muistamme jumalallisen luonteemme Jumalan lapsina, emme jätä tilaa tuskallisille vertailuille tai henkilökohtaiselle tuomitsemiselle. Ja jos lakkaamme kuuntelemasta niitä vertailuja, jotka yrittävät horjuttaa mahdollisuuksiamme, voimme elää täydemmin ja olla huolehtimatta kaikista noista näennäisen kuvankauniista viesteistä.