Hän on valo
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Ollessani tuhansien kilometrien päässä kotoa sain opetuksen biljoonien kilometrien päässä olevilta pieniltä pisteiltä.
Kuvitus Gabriele Cracolici
Voi kuulostaa oudolta, mutta olin aina odottanut innolla joulua lähetystyöaikanani, satojen tai jopa tuhansien kilometrien päässä tyypillisestä perhedraamasta ja kaupallisista häiriötekijöistä. Joulussa on kyse Kristuksesta, ja mikä olisikaan parempi tapa juhlia kuin auttaa muita tulemaan Hänen luokseen?
Eräänä joulukuun iltana toverini ja minä olimme palaamassa asunnollemme tehtyämme koko päivän lähetystyötä La Pazissa, taianomaisessa paikassa Laoang Cityn reunamilla Filippiineillä. Istuin ahtautuneena kolmipyöräisen ajoneuvon sivuvaunuun 183-senttisen toverini kanssa, ja rakastin elämää. Tunsin kasvoillani viileän ilmavirran, mikä (melkein) muistutti minua lumisista jouluista kotona – mutta ei silti ollut läheskään niin kylmää kuin mihin olin joulukuussa tottunut.
Ajellessamme maaseudun läpi silmäni kohdistuivat taivaaseen. Yläpuolellani, kaukana kaupungin valoista ja metelistä, näkyi tuhansittain tähtiä. Mutta lähestyessämme kaupungin keskustaa tähtiä näkyi yhä vähemmän, kunnes nähtävissä olivat enää vain kaikkein kirkkaimmat.
Ajattelin tähtien ja Jeesuksen Kristuksen valoa. Ajattelin sitä, kuinka tähti ilmoitti Kristuksen syntymästä, ja ajattelin Häntä itseään, joka on ”kirkas aamutähti” (Ilm. 22:16). Hän on kirkkain tähti, loistava esimerkki meille kaikille. Silti noiden tähtien lailla, jotka näin katsellessani ulos ajoneuvostamme, Hänkin voi joutua valosaasteen häivyttämäksi. Mitä enemmän on häiriötekijöitä, mitä enemmän keinovaloa, sitä heikommin luonnonvalo näkyy. Filippiiniläisessä maakunnassa voi nähdä joitakin tähtiä jopa kaupungin keskustassa ollessaan, mutta Manilan kaltaisissa suurkaupungeissa öisin ei ole näkyvissä ainuttakaan tähteä. Mainoksista, liikeyrityksistä ja kodeista tuleva valo estää näkemästä kaukaisten tähtien valon.
Samoin tapahtuu, kun ympäröimme itsemme häiriötekijöillä ja keinovaloilla. Tulee vaikeammaksi nähdä Kristuksen valoa.
Tämä pätee etenkin joulunaikaan. On helppo kasata joulunaika täyteen menoja ja olla yhtä kiireinen kuin Manila ruuhka-aikaan. Pitää löytää lahjoja, suunnitella juhlia, kirjoittaa kortteja ja käydä lukuisissa esityksissä ja tapahtumissa. Kun meistä tuntuu, ettei meillä ole hetkeäkään aikaa katsoa ylöspäin, emme ehkä edes tajua, kuinka himmeäksi Kristuksen valo on hiipunut elämässämme.
Kun valaisemme kotejamme ja puitamme, emme saa unohtaa päästää Kristuksen valoa sydämeemme. Voisimme pysähtyä juhlallisuuksien keskellä hetkeksi muistamaan, mitä oikeastaan juhlimme. Joulussa on kyse Kristuksesta. Hän on valo, ja jos vähennämme häiriötekijät minimiin ja katsomme ylöspäin, voimme nähdä Hänet, alati pysyvänä ja alati loistavana, koko maailman nähtävänä.