Rukoilimme Maxin puolesta
Kun olin 6-vuotias, eräs vanhempi pariskunta seurakunnastamme halusi löytää hyvän kodin koiralleen Maxille. He tiesivät, että meidän perheemme rakastaisi Maxia. Niinpä adoptoimme sen!
Muutama viikko myöhemmin joitakin ystäviä tuli käymään muutamaksi päiväksi. Kotimme oli täynnä leikkiviä lapsia, jotka juoksivat ympäriinsä.
Max oli kuitenkin tottunut hiljaiseen ja rauhalliseen kotiin. Oleminen talossa, joka oli täynnä meluisia lapsia, sai sen hermostumaan kovasti. Eräänä päivänä leikkiessämme ja nauraessamme tajusimme yhtäkkiä, että Max oli poissa!
Etsimme Maxia kaikkialta. Melkein itkin äidin ajaessa kanssamme ympäri naapurustoa. Kävimme jopa Maxin ensimmäisten omistajien luona. Mutta sitä ei löytynyt mistään.
Kun tulimme kotiin, joku sanoi: ”Rukoillaan Maxin puolesta!” Me polvistuimme piiriin ja pidimme yksinkertaisen rukouksen. Pyysimme taivaalliselta Isältä ajatuksia siitä, mistä etsisimme Maxia.
Heti kun olimme sanoneet ”aamen”, komerosta kuului haukahdus! Se oli Max!
Taivaallinen Isä tuntee meidät jokaisen ja rakastaa meitä. Vastaukset rukouksiimme eivät ehkä aina tule heti. Eikä taivaallinen Isä aina vastaa rukouksiimme aivan niin kuin me haluamme. Sillä tavoin kuitenkin kasvatamme uskoa ja kärsivällisyyttä.
Jos sinulla on ongelmia tai haluat vain jutella, taivaallinen Isä kuuntelee sinua aina!