Täydellinen kuusi
”Seimeen kerran syntynyt, loistossansa saapuu nyt” (MAP-lauluja, 120).
”Äiti, katso tätä!” Joshua osoitti joulukuusta. Se oli korkea ja kapea, ja sen vihreät neulaset olivat täydellisiä.
Äiti pysähtyi katsomaan hintalappua. Hän pudisti päätään. ”Ei, se ei oikein käy.”
Joshua huokaisi ja käveli eteenpäin. Tori oli täynnä ruokakojuja ja joulukuusia. Se oli täynnä perheitä, jotka olivat joulukuusiostoksilla sekä hankkimassa aineksia maukkaisiin herkkuihin kuten bûche de Noël (jouluhalko, eräänlainen kääretorttu). Äiti oli ottanut Joshuan mukaansa ostaakseen elintarvikkeita, mutta Joshua ei saanut silmiään irti joulukuusista. Jotkut kuusista olivat korkeita ja kapeita. Toiset olivat lyhyitä ja pyöreitä. Joshua näki sellaisenkin, joka oli täsmälleen hänen pituisensa!
Äiti sanoi, ettei heillä ollut paljonkaan rahaa tänä vuonna. He eivät varmaankaan voisi ostaa kuusta. Joshuasta se oli vähän surullista. Aina kun hän meni äidin kanssa torille, hän etsi täydellistä joulukuusta. Jospa he sittenkin voisivat löytää kuusen kotiin vietäväksi.
Joshua piti äitiä kädestä, kun he kävelivät seuraavan kuusirivin luokse. Joshua haukkoi henkeään. Siinä se oli – täydellinen kuusi!
Hän kipaisi edelle ja kosketti kuusta. Se ei ollut ihan vihreä. Siitä puuttui paljon neulasia. Se ei ollut kovin korkea. Itse asiassa se oli taipunut kumaraan kuin keppiinsä nojaava vanhus.
”Äiti, se on täydellinen!” Joshua sanoi. ”Voimmeko viedä sen kotiin? Jooko?”
Äiti katsoi hintalappua. ”No, se ei maksa montakaan euroa. Ja se taitaa mahtua autoonkin.”
Joshua malttoi tuskin odottaa. Hän hypisteli takinhihojaan odottaessaan, kun äiti maksoi kuusesta. Sitten ystävällinen mies auttoi heitä pakkaamaan kuusen autoon. Kun he pääsivät vihdoin kotiin, hänen velipuolensa Matthieu ja isä auttoivat ottamaan sen autosta. He kantoivat kuusen sisälle ja asettivat sen olohuoneen nurkkaan.
”Ensin tarvitaan valot”, Matthieu sanoi.
Valot oli vaikeaa ripustaa, koska kuusi oli niin käyrä. Matthieu laittoi valot latvaan. Joshua laittoi valot alaoksille. Seuraavaksi he ripustivat koristeet. Lopulta isä auttoi Joshuaa laittamaan tähden latvaan.
Isä sytytti valot ja kietoi kätensä äidin ympärille. Joshua hymyili joulukuuselle. Joulukuusen valot saivat koko huoneen tuntumaan lämpöiseltä ja kodikkaalta. Hän istuutui joulukuusen juureen ja katseli kirkkaan värisiä koristeita. Kuusi ei enää näyttänyt niin kumaralta ja surulliselta. Se oli kaunis. Se oli täydellinen.
”Se on täydellinen Jeesus-kuusi”, Joshua sanoi.
”Miten niin?” äiti kysyi.
”Meidän joulukuusi on ihan kuin Jeesus”, Joshua sanoi. ”Jeesus joutui synnyttyään kurjaan, likaiseen seimeen. Meidän kuusi oli kurja ja surkea torilla. Mutta nyt joulukuusi on hieno ja upea, ihan niin kuin Jeesuksesta tuli upea kuningas.”
”Meidän täydellinen Jeesus-kuusi”, isä sanoi. ”Pidän siitä kovasti.”
Joshua hymyili. Tästä joulusta tulisi todella erityinen.