”Nykyajan profeettojen varma todistus”, Liahona, lokakuu 2023.
Nykyajan profeettojen varma todistus
Pappeuden valtuuden saa ainoastaan asettamisella, jonka on valtuuttanut Herra Jeesus Kristus. Hän johtaa palautettua kirkkoaan tänä aikana.
Presidentti Russell M. Nelson vaimonsa Wendyn kanssa lähetyssaarnaajien kokoontumisessa Aucklandissa Uudessa-Seelannissa toukokuussa 2019. Kuten presidentti Nelson on opettanut, Vapahtaja hallitsee kirkkoaan käyttäen ”jumalallisen seuraantosuunnitelman hiljaista työskentelyä”.
Kuten Raamatussa julistetaan, Jeesuksen Kristuksen tosi kirkon ”perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja [sen] kulmakivenä on itse Kristus Jeesus” (Ef. 2:20). Koin tuon palautetun evankeliumin perusperiaatteen käytännössä monia vuosia sitten.
Eräs kirkon jäsen toi toimistooni naapurinsa. Naapurin aviomies oli protestanttipappi, jolla oli suuri seurakunta. Tämä pariskunta oli monien vuosien ajan palvellut Herraa kristillisessä palvelutyössään hyvin uutterasti. Aviomies oli kastanut monia ihmisiä siihen kirkkoon.
Nyt myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien naapuriensa vaikutuksesta aviomies oli lukenut Mormonin kirjan ja kokenut kääntymyksen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Hän oli valmis eroamaan pappisvirastaan ja liittymään palautettuun kirkkoon. Mutta ensiksi hän ja hänen vaimonsa tarvitsivat vastauksen kysymykseensä pappeuden valtuudesta. Muistuttaen minua siitä, että hänen aviomiehensä oli kastanut monia ihmisiä, vaimo kysyi: ”Sanotko siis minulle, ettei aviomiehelläni ollut mitään valtuutta kastaa kaikkia ihmisiä, jotka hän kastoi?”
Henki innoitti minua vastauksessani, kuten näissä tilanteissa käy.
”En”, sanoin. ”Olen varma, että aviomiehelläsi oli valtuus kastaa kaikki ne ihmiset, jotka hän kastoi. Hänellä oli kaikki valtuus, mitä hänen kirkkonsa voi hänelle antaa. Hän voi vihkiä avioliittoon. Hän voi tehdä ihmisistä seurakunnan jäseniä. Hän voi palkata urakoitsijan panemaan kirkkoonne uuden katon. Mutta se ei ole sellaista valtuutta, josta me puhumme. Kysymyksesi tarkoittama valtuus on se valtuus, jonka Jeesus antoi Pietarille, että mitä tahansa tämä tekisikin maan päällä, sitä kunnioitettaisiin taivaassa (ks. Matt. 16:19). Ja koska tuo jumalallinen valtuus täytyy olla johdettavissa apostoleihin, se on olemassa vain Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa.”
Pappeuden avaimet
Pappeuden valtuutta ei hankita oppikurssin tai pappisseminaarin tutkinnon avulla. Pyhät kirjoitukset voivat opettaa, vahvistaa todistusta Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta ja jopa herättää halun palvella Jumalaa, mutta ne eivät anna valtuutta. Pappeuden valtuus ei myöskään tule innoituksen tai pyrkimyksen myötä. Pappeuden valtuuden saa vain asettamisella. Raamattu tekee tämän selväksi.
Maanpäällisen palvelutyönsä aikana Vapahtaja Jeesus Kristus sanoi kahdelletoista apostolille: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät [ja asetin teidät], että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää” (Joh. 15:16). Apostoli Paavali opetti: ”Kukaan ei itse ota tätä arvoa [pappeutta] itselleen, vaan [hänet] kutsuu Jumala, joka kutsui jo Aaronin” (Hepr. 5:4).
Siitä seikasta, että valtuus saadaan vain olemalla Jumalan valitsema ja asettama, seuraa tiettyjä asioita. Ensimmäinen on Jeesuksen Pietarille siinä pyhässä tilaisuudessa antamien ”avainten” tärkeys (ks. Matt. 16:19). ”Pappeuden avaimet tarkoittavat valtuutta johtaa pappeuden käyttämistä Jumalan lasten hyväksi.”1
Kuten Vapahtaja osoitti antamalla avaimet Pietarille, pappeuden avaimet annetaan Hänen apostoleilleen. Nuo avaimet, jotka katosivat alkuperäisten apostolien kuoleman myötä, oli palautettava, jotta pappeuden valtuus voitiin antaa ja sitä voitiin käyttää palautetussa kirkossa. Näin tapahtui, kun Jeesuksen Kristuksen johdolla toimivat taivaalliset sanansaattajat tulivat palauttamaan Jeesuksen Kristuksen kirkon. He tekivät tämän opettamalla profeetta Joseph Smithiä ja asettamalla hänet sekä antamalla hänelle välttämättömät pappeuden avaimet. Nuo avaimet ovat ainoastaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa.
Tällä tavoin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolla – palautetulla kirkolla – on valtuus suorittaa kaikkia tekoja ja toimituksia, joita on suoritettu evankeliumin aiempina taloudenhoitokausina, sillä tavoin, että ne on ”sidottu [hyväksytty] taivaissa” (Matt. 16:19; OL 128:8). Näitä välttämättömiä pelastuksen ja korotuksen toimituksia ovat kaste, Pyhän Hengen antaminen, temppeliendaumentti ja avioliitto iankaikkisuudeksi. Kaikki tämä – sekä eläville että kuolleille – tekee mahdolliseksi paluumme Isän Jumalan ja Pojan luo perhesuhteiden jatkuessa iankaikkisesti.
Opetustensa ja sovituksensa ansiosta Herra Jeesus Kristus on tämän kaiken kulmakivi, ja Hänen työnsä etenee Hänen apostoliensa ja profeettojensa välityksellä.
Profeetta Joseph Smith opetti: ”Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä.”2
Tässä vuoden 1984 kuvassa (alla) kahdentoista apostolin koorumista näkyy neljä tulevaa kirkon presidenttiä. Viides apostoli, presidentti Gordon B. Hinckley, palveli tuolloin ensimmäisessä presidenttikunnassa. Palvelemalla ja kokemustensa myötä jokainen apostoli on valmistautunut tuleviin vastuisiin, joidenkuiden kohdalla myös kirkon presidenttinä.
Erityiset todistajat
Kahtatoista apostolia kutsutaan Kristuksen nimen erityisiksi todistajiksi koko maailmaan (ks. OL 107:23). Heillä on ainutlaatuinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta. He todistavat Hänen todellisuudestaan, Hänen jumalallisuudestaan, Hänen tehtävästään ja sovituksestaan, Hänen ylösnousemuksestaan, Hänen pyhästä pappeudestaan ja meidän mahdollisuuksistamme iankaikkiseen elämään. Apostolien apuna tässä on muita, jotka kutsutaan käyttämään ”profetoimisen henkeä” (ks. Ilm. 19:10).
Maailmassa, joka epäilee Vapahtajan jumalallisuutta, todistan ensimmäisessä presidenttikunnassa ja kahdentoista apostolin koorumissa olevien veljieni kanssa Hänen jumalallisesta tehtävästään ja sovituksestaan. Me todistamme, että ”hän on Isän Ainosyntyinen” (OL 76:23). Me todistamme, että Hänellä on ylösnoussut ”liha- ja luuruumis, yhtä käsinkosketeltava kuin ihmisen” (OL 130:22). Me todistamme, että Hänen ylösnousemuksensa ansiosta myös kaikki Jumalan lapset nousevat kuolleista (ks. 1. Kor. 15:21–22; 2. Nefi 9:6, 22; Morm. 9:13; OL 29:26). Me todistamme, että Hän puhuu palvelijoilleen meidän aikanamme (ks. OL 1:38). Me todistamme, että ”mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla” (Ap. t. 4:12; ks. myös Moosia 3:17; Moos. 6:52).
Me lausumme todistuksemme – ja kerromme Vapahtajamme opetuksista – rakkautta osoittaen. Presidentti Russell M. Nelson on julistanut:
”Jumalan lakien vaikuttimena on pelkästään Hänen ääretön rakkautensa meitä kohtaan ja se, että Hän haluaa meistä tulevan kaikkea sitä, mitä meistä voi tulla.
– – Herra Jeesus Kristus, jonka kirkko tämä on, nimittää profeettoja ja apostoleja välittämään Hänen rakkauttaan ja opettamaan Hänen lakejaan.”3
Presidentti Nelson on myös opettanut: ”Te ette ehkä aina ymmärrä elävän profeetan jokaista lausuntoa. Mutta kun te tiedätte, että profeetta on profeetta, voitte lähestyä Herraa nöyryydessä ja uskossa ja pyytää omaa todistusta mistä tahansa, mitä Hänen profeettansa on julistanut.”4
Kaikki tämä saavutetaan Herran kirkon avulla, jota johdetaan Hänen apostoliensa profeetallisella palvelutyöllä. Sinä päivänä, jolloin presidentti Nelsonin johtajuudesta kirkossa ilmoitettiin, hän antoi tämän arvokkaan selvityksen siitä, minkä hän sanoi olevan ”majesteettinen tapa, jolla Herra johtaa kirkkoaan”:
”Kun kirkon presidentti kuolee, ei ole mikään salaisuus, kuka seuraavaksi kutsutaan palvelemaan siinä tehtävässä. Ei ole mitään vaaleja, ei mitään kampanjointia, vaan ainoastaan Herran itsensä asettaman jumalallisen seuraantosuunnitelman hiljaista työskentelyä.
Apostolin palvelutyön jokainen päivä on täynnä oppimista ja valmistautumista tulevaisuuden suurempaan vastuuseen. Vaaditaan vuosikymmenten palvelutyötä, ennen kuin apostoli siirtyy nuorimman apostolin paikalta sen piirin vanhimman apostolin paikalle. Sinä aikana hän saa omakohtaista kokemusta kirkon työn jokaiselta osa-alueelta. Lisäksi hän tutustuu hyvin maapallon kansoihin, niiden historiaan, kulttuureihin ja kieliin, kun tehtävät vievät häntä toistuvasti eri puolille maapalloa. Tämä kirkon johtajiston seuraantoprosessi on ainutlaatuinen. En tiedä mitään sen kaltaista. Sen ei pitäisi olla meille yllätys, koska tämä on Herran kirkko. Hän ei työskentele ihmisten tavan mukaan.”5
Todistan tuosta jumalallisesta prosessista, jonka avulla Herra johtaa kirkkoaan tänä aikana.