”Mitä anteeksiantaminen tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita”, Liahona, lokakuu 2023.
Mitä anteeksiantaminen tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita
Anteeksi antaminen itsellemme ja muille on jumalallinen lahja, joka antaa meille sisäistä rauhaa ja vie meitä lähemmäksi Vapahtajaamme.
Psykoterapeutin työssäni yritän auttaa monia ihmisiä, kun he painiskelevat elämän vaikeiden olosuhteiden ja ongelmien, kuten anteeksiannon, kanssa. He kaipaavat anteeksiantoa muilta, yhteiskunnalta, lain edessä tai itseltään. Mutta valitettavasti anteeksianto tuntuu vaikeasti tavoitettavalta, ja toisinaan sen tavoitteleminen aiheuttaa stressiä, ahdistusta ja kenties jopa paniikkia. Miksi?
On todella vaikeaa antaa anteeksi itselleen ja muille. Tämä johtaa usein turhautumiseen, minkä vuoksi meidän on vaikea kuulla tai tuntea Pyhän Hengen ääntä, koska meitä vaivaavat levottomat ajatukset. Henki ”hyväilee niin lempeästi, että ellemme ole varuillamme, emme ehkä tunne sitä lainkaan”1.
Pyhien kirjoitusten ja myöhempien aikojen profeettojen opetusten tutkiminen ja pohtiminen paljastaa, kuinka voit tietää ja tuntea, mitä anteeksianto todella on – ja mitä se ei ole. Kun opit nämä käsitteet, alat ymmärtää, kuinka kaunasta irti päästäminen voi olla syvällisen parantavaa tuoden rauhaa sotivaan sydämeesi.2
Presidentti James E. Faust (1920–2007), joka palveli toisena neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa, sanoi: ”Jos me kykenemme tuntemaan sydämessämme anteeksiantoa niitä kohtaan, jotka ovat loukanneet meitä ja tehneet meille vääryyttä, me kohoamme korkeammalle omanarvontunnon ja hyvinvoinnin tasolle.”3
Joseph Smith ja William W. Phelps, Robert Anderson McKay
Anteeksianto niille, jotka vahingoittavat meitä
Kirkon varhaisina vuosina William W. Phelps oli Joseph Smithin vahva tukija. Hän oli yksi ensimmäisistä myöhempien aikojen pyhistä, jotka lähetettiin Jacksonin piirikuntaan Missouriin, missä Herra kutsui hänet neuvonantajaksi siellä olevassa johtokunnassa.
Mutta kun veli Phelps alkoi harhautua, hänen käytöksensä kävi niin vakavaksi, että Herra ilmoitti Joseph Smithille, että ellei veli Phelps tekisi parannusta, hänet ”siirrettäisiin pois paikaltansa”4. Hän ei tehnyt parannusta, ja hänet erotettiin kirkosta 10. maaliskuuta 1838.
Vaikka William kastettiin uudelleen, hänen vaikeutensa kirkon ja kirkon johtajien kanssa jatkuivat. Lokakuussa 1838 hän todisti profeettaa ja muita kirkon johtajia vastaan. Tämä johti Joseph Smithin vangitsemiseen marraskuussa 1838.
Seuraavien viiden kuukauden ajan profeetta oli vangittuna kahdessa vankilassa Missourissa, muun muassa Libertyn vankilassa.
Vuoteen 1840 mennessä William W. Phelps oli kokenut syvällisen sydämenmuutoksen ja kirjoitti profeetalle pyytäen anteeksiantoa. Kirje, jonka Joseph kirjoitti vastauksena, päättyi säkeeseen:
”’Tule, veljeni rakas, sota ohitse on,
ja ystävät vanhat taas ystävät on.’”5
Joseph antoi auliisti anteeksi veli Phelpsille ja toivotti hänet tervetulleeksi takaisin täysivaltaiseksi jäseneksi.
Neljä vuotta myöhemmin, kun veli Phelps sai tietää, että väkijoukko oli surmannut Josephin ja Hyrumin, hän oli musertunut. Josephin anteeksianto veli Phelpsille on saattanut innoittaa häntä, kun hän kirjoitti kauniit ja liikuttavat sanat lauluun ”Kunnia miehelle”6.
Mitä anteeksianto ei ole
Jotta ymmärtäisimme paremmin, mitä anteeksi antaminen muille tarkoittaa, voi olla hyödyllistä ymmärtää, mitä anteeksiantoon ei sisälly.
Ensiksi, sinun ei tarvitse luottaa osapuoleen, jolle olet antanut anteeksi, sen jälkeen kun olet antanut hänelle anteeksi. Oletetaan esimerkiksi, että sinulla oli hienot lenkkikengät, joita himoitsin niin paljon, että varastin ne sinulta. Vähän myöhemmin tunsin syyllisyyttä varkaudesta, joten palautin kengät sinulle anoen anteeksiantoa. Vastasit anteeksiantavalla vastauksella, ja minä jatkoin matkaani. Mutta oletetaan, että tulin myöhemmin luoksesi ja kysyin, voisinko lainata niitä kenkiä. Ilmaisit epäröiden, että olit antanut minulle anteeksi, mutta kestäisi jonkin aikaa, ennen kuin sinusta tuntuisi, että voisit luottaa minuun jälleen. Usein parantumiseen ja luottamiseen tarvitaan aikaa.
Toiseksi, sinun ei tarvitse suvaita henkilön sopimatonta käytöstä hänen elämäntilanteensa vuoksi. Varastettujen kenkien esimerkissä on tärkeää, ettet sano minulle: ”Ei haittaa, että varastit kengät. Tiedän, että sinulla on ollut vaikeaa.” Sopimattoman käytöksen suvaitseminen antaa loukkaavalle henkilölle mahdollisuuden välttää ottamasta vastuuta teoista, jotka alun alkaen vaativat anteeksiantoa.
Kolmanneksi, anteeksianto ei tarkoita sitä, että toinen henkilö päättää, miltä sinusta tuntuu. Anteeksianto tarkoittaa sitä, että sinä päätät, miltä sinusta tuntuu, hallitsemalla ajatuksiasi ja olemalla todellinen Kristuksen opetuslapsi. Vielä, jos varastettujen kenkien esimerkissä kertoisit minulle, että sain anteeksi mutta tunnet kaunaa joka kerta kun näet minut, tarvitaan selvästikin syvempi anteeksiannon tunne.
Neljänneksi, anteeksianto ei edellytä läheistä kanssakäymistä henkilön kanssa, jolle annat anteeksi. Anteeksianto on sisäinen prosessi, joka edellyttää kaunasta irti päästämistä. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että kohottaisit sen, jolle olet antanut anteeksi, läheiseksi ystäväksi tai työtoveriksi. Joitakuita ihmisiä, joita kohtaamme elämämme polulla, on sopivaa rakastaa etäältä.7
Viidenneksi, anteeksianto ei edellytä sitä, että se, jolle on annettu anteeksi, pyytää anteeksi. Se on tuon henkilön vastuu. Presidentti Faust opetti: ”Useimmat meistä tarvitsevat aikaa tuskan ja menetyksen käsittelyyn. Voimme keksiä kaikenlaisia syitä lykätä anteeksiantoa. Yksi näistä syistä on odottaa, että väärintekijät tekevät parannuksen ennen kuin me annamme heille anteeksi. Sellainen viivyttely saa meidät kuitenkin menettämään rauhan ja onnen, jotka voisivat olla osanamme. Menneiden loukkausten vatvomisen mielettömyys ei tuo onnea.”8
Anteeksianto itselle
Kyky antaa anteeksi muille on alkuna kyvyllemme antaa anteeksi itsellemme. Jotkut kuitenkin kokevat, että anteeksianto itselleen on haasteellista. Jos he edelleen rankaisevat itseään kielteisillä ajatuksilla synneistä, joista he ovat tehneet parannuksen, he estävät tahattomasti Vapahtajamme sovituksen voimaa puhdistamasta heitä itsensä rankaisemisen kielteisiltä vaikutuksilta.
Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Monissa meissä on jotakin, mikä ei kykene antamaan anteeksi ja unohtamaan etenkään aiempia erheitä elämässä – joko omia erheitämme tai muiden erheitä. Se ei ole hyvä asia. Se ei ole kristillistä. Se on täysin vastoin Kristuksen sovituksen suuruutta ja majesteettisuutta. Aiempiin erheisiin sidoksissa oleminen on pahimmanlaatuista piehtarointia menneisyydessä, mikä meitä on kutsuttu lopettamaan ja jättämään taakse.”9
Tai kuten eräs usein lainattu sanonta kuuluu: ”Kun Paholainen muistuttaa sinua menneisyydestäsi, muistuta häntä hänen tulevaisuudestaan!”
Terapiassani ollessaan potilaat kysyvät minulta usein: ”Mutta mitä minun tulee oikeasti tehdä, jotta voin antaa anteeksi itselleni?”
Ensiksi, meidän täytyy hyväksyä totuus, että Herra Jeesus Kristus on jo kärsinyt meidän syntiemme tähden. Kuten opimme jakeesta Alma 7:13: ”Jumalan Poika kärsii lihan mukaisesti voidakseen ottaa päällensä kansansa synnit, voidakseen pyyhkiä pois sen rikkomukset vapautuksensa voiman mukaisesti.” Itsemme rankaiseminen on tehoton ja jopa tuhoisa pyrkimys!
Toiseksi, meidän täytyy paitsi uskoa Vapahtajaan myös uskoa Häntä. Toisin sanoen me voimme todella uskoa Häntä, kun Hän sanoi:
”Sillä katso, minä, Jumala, olen kärsinyt tämän kaikkien puolesta, jottei heidän tarvitse kärsiä, jos he tekevät parannuksen;
mutta elleivät he tee parannusta, heidän täytyy kärsiä samoin kuin minä” (OL 19:16–17).
Vapahtaja on kehottanut meitä antamaan anteeksi (ks. OL 64:9), joten kun emme anna anteeksi itsellemme tai muille, me saatamme olettaa virheellisesti, että meidän kärsimyksemme voi jollakin tavoin lunastaa meidät paremmin kuin Herran kärsimys. Tämä ylpeyttä osoittava käsitys saattaa meidät vaaraan seurata vastustajaa sen sijaan että turvaisimme Vapahtajamme sovituksen parantavaan voimaan.
Meidän ei pidä odottaa, että unohdamme, mitä olemme tehneet väärin, mutta aikanaan me voimme unohtaa kaunan ja itsemme rankaisemisen tuoman tuskan. Jakeesta Alma 36:19 opimme, että Alma nuorempi pystyi jättämään menneisyytensä taakseen: ”En enää voinut muistaa tuskiani; niin, syntieni muisto ei enää raastanut minua.”
Se, että pystyy antamaan anteeksi, on jumalallinen lahja, eikä sen arvoa voi mitata. Sen palkintona on sisäinen rauha, joka lopulta vie meitä lähemmäksi Vapahtajaamme.
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.