”Veden ja siunausten tulva”, Liahona, lokakuu 2023.
Henkilökuvia uskosta
Veden ja siunausten tulva
Elämäämme saattaa tulla koettelemusten tulva, mutta me todistamme, että meidän uskomme Jumalan voimaan siunaa meitä.
Valokuva kirjoittajien luvalla; upotusvalokuva Christine Hair
Me lähetystyötoverit matkustimme 45 minuutin lennolla Éfatén saarelta etelään Tannan saarelle. Veimme mukanamme ison pinon kastelomakkeita ja käytimme lähetyskentän avolava-autoa aloittaaksemme käyntimme saaren kahdeksassa lähetysseurakunnassa. Siinä vaiheessa kun saavuimme elokuussa, kasteelle valmiiden ihmisten määrä oli kasvanut 114:ään.
Elokuun 18. päivänä 2022 lähdimme Sideseawin seurakuntaan. Meillä ei ollut mitään keinoa olla yhteydessä seurakunnanjohtajaan kertoaksemme hänelle, että olimme tulossa. Me vain lähdimme ja toivoimme löytävämme hänet.
Tannassa tiet ovat viidakkoteitä. Ajoimme avolava-autollamme niin pitkälle ylös vuorta kuin pystyimme. Sitten jätimme auton ja aloimme kävellä. Meiltä meni kolme tuntia päästä kylään. Meillä oli syötävänä vain kookospähkinöitä, joita löysimme matkan varrelta.
Kun saavuimme kylään, seurakunnanjohtaja ei ollut paikalla, mutta hänen neuvonantajansa oli. Puhuimme hänelle lähetystyöstä, ja sitten alkoi sataa. Kun Sideseawissa alkaa sataa, ihmiset yrittävät kaikkensa löytääkseen turvallisen alueen. Kiiruhdimme alas vuorelta autollemme.
Kun Tannassa ei sada, siellä on turvallista ajaa. Mutta sateella tilanne on pelottava. Kun saavuimme autollemme, lähdimme ajamaan, mutta jokea ylittäessämme jäimme pian jumiin.
Yritimme työntää autoa pois joesta, mutta se ei onnistunut. Niinpä soitimme piirinjohtajalle saadaksemme apua. Apua tuli, ja yritimme jälleen siirtää autoa, mutta satoi yhä rankemmin. Monet joet alkoivat tulvia, ja vettä virtasi eri paikoista joka puolella.
Valokuva kirjoittajien luvalla
”Jättäkää auto!”
Ne, jotka auttoivat meitä, nousivat ylös joesta, mutta me pidimme lujasti kiinni ajoneuvon istuimista joen pinnan noustessa. Emme halunneet hylätä autoa. Vesi ylettyi virtauksen puolella nyt auton ovenkahvoihin asti.
Soitimme lähetysjohtajallemme Mark Messickille ja kerroimme hänelle, mitä oli meneillään. ”Juuri nyt vesi nousee nousemistaan”, sanoimme. Kysyimme, oliko oikein pelastaa henkemme ja jättää auto.
”Kiitos, että soititte minulle”, lähetysjohtaja Messick sanoi meille. ”Se on oikein! Jättäkää auto sinne, missä se on, ja etsikää turvallinen paikka heti!”
Olimme vähän matkan päässä kahden joen yhtymäkohdasta. Toinen joki lähellämme oli jo leveä ja virtasi nopeasti, mutta se joki, jossa me olimme, oli edelleen pieni, se ikään kuin odotti meidän lähtevän pois. Mutta sitten, jyrinää!
Joku huusi joenrannalta. Vanhin Nalin, joka on kotoisin Tannasta, ymmärsi varoituksen: ”Vettä!”
Automme oli juuttunut sivuttain nousevan virtauksen työntyessä vanhin Toan ovea vasten. Vanhin Nalin pääsi ulos ensin. Vanhin Toan oli kiivettävä takapenkille ja ulos ohjaamon toisella puolella olevasta ovesta päästäkseen ulos. Hän etsi nopeasti takapenkiltä kastelomakkeitamme ja pyhiä kirjoituksiamme, mutta ei nähnyt niitä. Hän luuli vanhin Nalinin jo ottaneen ne. Heti kun vanhin Toa pääsi ulos, joki vei auton mukanaan.
Jos vesi tuhoaisi lomakkeet, meidän pitäisi palata alueille, joilla olimme jo käyneet, ja hoitaa puhuttelut uudelleen. Meidän pitäisi myös lentää takaisin lähetystoimistoon Éfatéssa saadaksemme lisää kastelomakkeita ja palata sitten Tannaan.
Vanhin Silas Toa
Valokuva Christine Hair
Vanhin Brian Moses Nalin
Valokuva Christine Hair
Usko Jumalan voimaan
Kun katselimme, kuinka avolava-auto tempautui pois, vanhin Toa huomasi viimein takapenkillä pyhät kirjoitukset ja kastelomakkeet. ”Kuinka tämä voi olla mahdollista?” Hän ihmetteli, kuinka hän ei ollut nähnyt niitä aiemmin.
Kun olimme vielä joessa, pyysimme Jumalan voimaa suojelemaan pyhiä kirjoituksiamme ja kastelomakkeitamme. Me uskoimme siihen, että Hän voisi pelastaa ne tahtonsa mukaan.
Sitten nousimme joesta ja polvistuimme rukoukseen auton sekä kastelomakkeidemme ja pyhien kirjoitustemme puolesta. Emme enää nähneet autoa, mutta tiesimme, että kaikki järjestyisi.
Ihmiset Sideseawista löysivät auton myöhemmin samana päivänä ja soittivat piirinjohtajalle. Auto oli kulkeutunut noin 250 metriä alavirtaan. Kaikki autossa oli märkää lukuun ottamatta kastelomakkeitamme ja pyhiä kirjoituksiamme! Ne olivat kuivat, sillä ne olivat lehtisten, muistikirjojen ja oppikirjojen päällä.
Kokosimme ryhmän, joka auttoi meitä saamaan auton pois joesta. Auton piti kuivua, mutta se saatiin pian kuntoon. Siinä ei ollut lommoja eikä naarmuja.
Myrskyn jälkeen enimmäkseen kävelimme muihin seurakuntiin Tannassa. Kun jalat väsyvät kävelemiseen, kävele sydämelläsi.
Muutaman seuraavan päivän aikana päätimme kastepuhuttelumme ja kastoimme 114 ihmistä, joista monet olivat perheitä. Yhdessä seurakunnassa oli 48 ihmistä valmiina kasteelle. Aloitimme kastepuhuttelut seitsemältä aamulla. Kun lopetimme, näimme auringon laskevan.
Elämäämme saattaa tulla koettelemusten tulva, mutta me todistamme, että meidän uskomme Jumalan voimaan siunaa meitä. Edes Tannan vesitulva ei voinut voittaa taivaallisen Isämme siunausten tulvaa.