Julkaistaan vain sähköisenä
Profeetat ja apostolit – selkeät ja luotettavat oppaamme
Kun etsimme ohjausta elämäämme varten, voimme tuntea varmuutta seuratessamme profeettojen ja apostolien neuvoja.
Kun olin kahdeksanvuotias, isä vei veljeni ja minut pitkälle patikkaretkelle.
Kun lähestyimme kukkulan huippua veljeni ja minä aloimme esittää kysymyksiä, joita jokainen vanhempi kammoaa:
”Kuinka kauan vielä?”
”Olemmeko jo kohta perillä?”
Isä vastasi kärsivällisesti:
”Olette tosi lähellä!”
”Enää varttitunti!”
Mutta kului varttitunti ja sitten toinen vartti lisää. Isä siirtyi kannustamisesta houkuttelemiseen ja anomiseen. ”Enää vähän vielä”, hän sanoi uskoen sen olevan totta. Jopa hän yllättyi, ettemme olleet vieläkään päässeet huipulle.
Kun ohitimme patikoijia, jotka tulivat alas huipulta, kysyimme innokkaasti, kuinka pitkään meidän oli vielä käveltävä.
”Olette tosi lähellä!” he vastasivat rohkaisevasti. ”Olette jo melkein perillä!”
Näin kävi useita kertoja. Viimein veljeni lysähti keskelle polkua, risti käsivartensa ja julisti: ”En aio mennä yhtään pidemmälle.”
Vartijoita tornissa
Kuten huomasimme tuolla patikkareitillä, eri ihmisillä on erilaiset mielipiteet. Jokainen, jonka tapasimme matkan varrella, kertoi meille, että olimme ”lähellä” huippua, mutta he kaikki ajattelivat eri tavalla siitä, mitä se tarkoitti. Jopa ihana isäni – joka oli pakannut välipalamme, täyttänyt vesipullomme ja johdattanut meidät polun päähän – oli muistanut väärin, kuinka pitkä patikkamatka todella oli. Ilman kokenutta opasta veljeni ja minä uuvuimme ja turhauduimme siinä määrin, että halusimme antaa periksi.
Kun kuljemme liittopolkua joka päivä, kohtaamme monia eri vaikutteita ja mielipiteitä. Monet ihmiset pyrkivät olemaan oppaitamme – sosiaalisen median vaikuttajat, poliitikot, perhe, ystävät. Joillakuilla näistä oppaista ei ole mielessään meidän parhaamme. Toiset oppaat haluavat kyllä meille parasta, ja he voivat olla hyödyllisiä ja antaa tukea, kun edistymme – kuten isäni – mutta heillä ei ehkä ole vastauksia kaikkeen.
Onneksi taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus ovat kaikkitietäviä olentoja, jotka tuntevat meidät täydellisesti ja jotka tuntevat sen maailman nykyiset ja tulevat olosuhteet, jossa elämme. Ja He ovat antaneet meille profeettoja ja apostoleja toimimaan oppainamme ja vartijoinamme tornissa (ks. Hes. 33:1–7).
Tässä on vain muutamia tapoja, joilla he ohjaavat meitä liittopolulla:
Ehdottoman totuuden tarjoaminen
Presidentti Russell M. Nelson tiivisti sen, mitä profeettojen ja apostolien sanojen etsiminen ja toimiminen niiden mukaan voi tarjota meille: ”puhdasta totuutta, Kristuksen puhdasta oppia ja puhdasta ilmoitusta”. Maailmassa, jossa ”liian harvat tietävät, mistä etsiä totuutta”, voimme tuntea varmuutta siitä, että se, mitä me opimme ja noudatamme, on ”ehdoton totuus – iankaikkinen totuus”, kunhan otamme varteen nykyajan johtajiemme sanat.1
Opimmehan me jakeesta Aam. 3:7: ”Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille.” Kuten vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”On olemassa yksi totuuden lähde, joka on täydellinen, oikea ja häviämätön. Tuo lähde on meidän loputtoman viisas ja kaikkitietävä taivaallinen Isämme.”2
Taivaallinen Isä on totuuden lähde, ja Hän välittää tuon totuuden profeetoilleen. Voimme olla varmoja kyvystämme etsiä ja erottaa totuutta, kun noudatamme profeetallisia neuvoja.
Meidän auttamisemme pysymään sopusoinnussa ja yksimielisinä
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on maailmanlaajuinen kirkko. Jäsenemme elävät kaikkialla maailmassa, ja heillä on erilaisia elämänkokemuksia. Kuinka me kaikki pysymme sopusoinnussa? Kuinka voimme olla varmoja siitä, että me kaikki teemme sitä, mitä meidän pitäisi tehdä?
Presidentti Dallin H. Oaks, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut, kuinka maailmanlaajuisessa kirkossa tarvitaan organisaatiota ja kuinka se saavutetaan profeettojen ja apostolien avulla:
”Herran työ edellyttää Herran johtamaa organisaatiota, jossa on Hänen valitsemansa ja valtuuttamansa johtajat, ja Hän ohjaa heitä tarkoitustensa toteuttamiseksi. Pyhien kirjoitusten historia osoittaa, että sellaiset johtajat ovat joko toimineet profeettana tai he ovat olleet profeettoja ja apostoleja. – –
Miksi Herran tarkoitusten toteuttamiseen tarvitaan organisaatiota? Vaikka Vapahtajamme rakastaa ja auttaa meitä yksilöllisesti, niin Hänen tarkoitustensa toteuttamiseksi koko Jumalan lasten joukon kohdalla – etenkin Hänen liittokansansa kohdalla – Hän toimii profeettojen ja apostolien johtaman organisaation avulla.
Vain organisaation avulla voivat yksittäiset jäsenet, joita apostoli Paavali kutsui ’Kristuksen ruumiiksi’ (ks. 1. Kor. 12:27), saada tarvitsemiaan tilaisuuksia saavuttaa se hengellinen kasvu, joka on heidän luomisensa tarkoitus.”3
Elävien profeettojen ja apostolien siunaus yhdistää ja vahvistaa meitä kirkkona. Voimme olla varmoja siitä, että heidän sanojensa noudattaminen pitää meidät turvallisesti liittopolulla ja kulkemassa oikeaan suuntaan.
Jumalan rakkauden osoittamista meitä kohtaan
Tiedämme, että profeetat ja apostolit ovat suurenmoinen siunaus, mutta entä jos he pyytävät meitä tekemään jotakin sellaista, mikä tuntuu vaikealta? Tai jotakin, mikä on ristiriidassa sen kanssa, mitä ihmiset ympärillämme sanovat? Kuten presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on ilmaissut: ”Herra usein pyytää profeettojaan antamaan neuvoja, joita ihmisten on vaikea hyväksyä. Sielumme vihollinen yrittää saada meidät loukkaantumaan ja epäilemään profeetan Jumalalta saamaa kutsumusta.”4
Mutta kuten vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, tuon seikan ei pitäisi saada meitä huolestumaan: ”[Älkää] pelästykö, kun profeetan varoittava ääni on vastoin tämän päivän suosittuja mielipiteitä. Harmistuneet epäilijät sinkoavat pilkallisia tulipallojaan heti kun profeetta alkaa puhua.”5
Vanhin Ulisses Soares kahdentoista apostolin koorumista on kertonut, miksi me voimme tuntea lohtua, kun kuulemme johtohenkilöiden puhuvan, silloinkin kun heidän neuvonsa saattavat tuntua haasteellisilta:
”On lohdullista tietää, ettemme ole maailmassa yksin huolimatta niistä haasteista, joita kohtaamme elämässä. Se, että meillä on profeettoja, on merkki Jumalan rakkaudesta lapsiaan kohtaan. He ilmoittavat Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen kansalle, mitä Jumala ja Kristus ovat luvanneet ja millaisia He todella ovat. – –
[Profeetat ja apostolit] edustavat Herran mieltä ja sydäntä, ja heidät on kutsuttu edustamaan Häntä ja opettamaan meille, mitä meidän täytyy tehdä palataksemme asumaan Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen luokse. – – Kun seuraamme heitä, meidän elämämme on onnellisempaa ja yksinkertaisempaa, meidän on helpompi kestää vaikeuksiamme ja ongelmiamme ja me luomme ympärillemme hengellisen suojavarustuksen, joka suojelee meitä vihollisen hyökkäyksiltä meidän aikanamme.”6
Se seikka, että jotkin opetukset ovat vastoin maailman opetuksia, on juuri se syy, miksi me tarvitsemme profeettoja – taivaallinen Isä haluaa opastaa lapsiaan ja suojella heitä vastustajan pahuudelta.
Profeettojen tähdentämien opetusten puolustaminen
Lopulta veljeni nousi maasta, ja pääsimme kauniille järvelle, jota kohti olimme kävelleet koko päivän. Se oli hieno ja hyödyllinen kokemus.
Mutta kuinka paljon parempi se olisikaan mahtanut olla, jos olisimme tienneet, mitä odottaa? Patikkamatka ei olisi ollut yhtään lyhyempi tai vähemmän jyrkempi, mutta olisimme olleet paremmin valmistautuneita. Kuten presidentti Nelson selitti: ”Maailman voittaminen – – tekee kaikesta elämässä helpompaa”, vaikka se ei välttämättä teekään kaikkea helpoksi.7
Kun tuemme profeettoja ja apostoleja ja teemme henkilökohtaisen sitoumuksen, ”että teemme kaikkemme noudattaaksemme heidän profeettoina tähdentämiään opetuksia”8, presidentti Nelson opetti, me saamme johdatusta ja ohjausta elämäämme.