”Voiko kävelemisen ja puhumisen ’laskea’ palvelutyöksi?”, Liahona, lokakuu 2023.
Ikääntyminen uskollisena
Voiko kävelemisen ja puhumisen ”laskea” palvelutyöksi?
Sillä, että osoitamme välittävämme, on merkitystä Herralle ja toisillemme.
Kun veljeni ja minä olimme pieniä, meistä oli mukavaa käydä isoäitimme luona. Hän asui noin 15 minuutin matkan päässä kodistamme, joten kävimme hänen luonaan usein. Kun saavuimme hänen kotiinsa, hän oli monesti puhelimessa. Eräs naapuri soitti lähes joka päivä vain jutellakseen. Emme koskaan voineet ymmärtää, miksi isoäiti vietti kaiken sen ajan jutellen puhelimessa naapurin kanssa. Niinpä pyysimme häntä sanomaan naapurilleen, että hänellä on kiire. Silloin isoäitini lopetti puhelun, hymyili ja käänsi sitten huomionsa meihin.
Nyt yli 60 vuotta myöhemmin ymmärrän, etteivät naapurin toistuvat puhelut vaivanneet isoäitiä. Sen sijaan nämä kaksi leskeä tukivat toisiaan – puhuivat yhdessä, kun muilla ei ollut samaa aikaa tai kiinnostusta vain jutella.
Palveleminen on osoitus opetuslapseudesta
Kun pyrimme tulemaan enemmän Vapahtajamme kaltaisiksi, me otamme vastaan tilaisuuksia palvella riippumatta siitä, ”ketä” tai ”milloin”. Huomaa, kuinka Vapahtaja käytti aikaa opettaakseen Nikodemosta – fariseusta – joka tuli yöllä esittämään Hänelle kysymyksiä (ks. Joh. 3). Samalla tavoin Jeesus osoitti rakkautta ja myötätuntoa opettaessaan samarialaista naista kaivolla (ks. Joh. 4).
Mutta entä jos olemme kiireisiä tehdessämme hyvää ja joku muu tarvitsee apuamme samaan aikaan? Vapahtaja on jälleen suuri esikuvamme. Kun verenvuodosta kärsivä nainen ojensi kätensä koskettaakseen Jeesusta tämän kulkiessa hänen ohitseen palvelemaan toista, Jeesus pysähtyi ja palveli häntä ennen kuin meni palvelemaan kuolevaa nuorta naista (ks. Matt. 9:20–25). Jeesuksen esimerkki osoittaa meille, että keskeytyksetkin ovat arvokkaita palvelutyötilaisuuksia.
Sisar Jean B. Bingham, entinen Apuyhdistyksen ylijohtaja, esitti suurenmoisen yhteenvedon siitä, kuinka voimme palvella toisiamme Vapahtajan toisen tulemisen lähestyessä: ”Mikä onkaan parempi tapa valmistautua kohtaamaan Hänet kuin pyrkiä tulemaan Hänen kaltaisekseen palvelemalla rakastaen toinen toistamme! Kuten Jeesus Kristus opetti seuraajilleen tämän taloudenhoitokauden alussa: ’Jos sinä rakastat minua, sinä palvelet minua’ [OL 42:29]. Se, miten palvelemme muita, on osoitus opetuslapseudestamme sekä kiitollisuudestamme ja rakkaudestamme Jumalaa ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta kohtaan.”1
Valokuva veli Rigbystä ja veli Brackenista kirjoittajan luvalla
Mistä löydämme palvelutyömahdollisuuksia?
Usein Kristuksen kaltaista palvelemista tapahtuu pienin, vilpittömin teoin, joita teet joka päivä.2
Naapurini Marriner Rigby on 95-vuotias. Monia vuosia sitten hän oli pysäköintialueella, kun ajatuksiinsa vaipunut kuljettaja peruutti hänen ylitseen ja murskasi hänen vasemman jalkansa. Kuuden viikon kuntoutuksen jälkeen hän pystyi jälleen kävelemään rollaattorin avulla. Hän alkoi kävellä joka päivä jopa puolentoista kilometrin verran. Kävellessään yhtenä aamuna eri reittiä hän kulki 84-vuotiaan Ron Brackenin kodin ohi. Veli Bracken oli seurakunnan jäsen, jolla oli neljännen asteen luusyöpä. Koska kummallakaan heistä ei ollut palvelutyötoimeksiantoa, he päättivät palvella toisiaan kävellessään naapurustossa.
He puhuivat kaikesta: uskosta, raha-asioista, perheistä, tulevaisuudensuunnitelmista. Kyllä vain, tulevaisuudensuunnitelmista. He olivat realistisia vaivojensa suhteen mutta kannustivat toisiaan pyrkimään saavuttamaan tulevia tavoitteita. Kysehän ei ollut niinkään siitä, mistä he puhuivat, vaan vain yhdessä olemisesta. He järjestivät aikaa toisilleen.
Palvelutyötä voi olla kertominen ja kuunteleminen, käveleminen ja puhuminen, suunnitteleminen ja muistuttaminen. Toisinaan saatamme olla huolissamme siitä, mikä ”lasketaan” palvelutyöksi. Vilpitön välittäminen on kuitenkin tärkeää Herralle ja toisillemme. Jokainen voi tehdä niin – ja sillä on Kristuksen kaltainen vaikutus!
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.