Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Pienten poikkeamien vaara
Hengellinen huolimattomuus voi hitaasti ohjata meitä pois liittopolulta.
Eräänä myöhäisenä iltana olin menossa kotiin linja-autolla. Minä olin väsynyt, mutta linja-autonkuljettaja oli tarkkaavainen ja hereillä. Sitten huomasin, kuinka petollisia jotkin tiet olivat. Piennarta ei ollut, toisella puolella oli vain vastakkainen kaista ja toisella puolella valtava kalliojyrkänne. Mikä tahansa poikkeaminen tieltä voisi aiheuttaa joko vakavan onnettomuuden vastaantulevan liikenteen kanssa tai traagisen syöksyn alas jyrkänteeltä.
Huomasin, ettei kuljettaja koskaan ylittänyt kaistaviivoja – eikä kertaakaan aiheuttanut vaaraa ajautumalla kummallekaan puolelle. Aloin miettiä, kuinka paljon elämämme muistuttaa tätä tilannetta.
Kiusaukset voivat toisinaan ympäröidä meitä joka puolelta, kun matkaamme elämän halki liittopolulla ja kuljemme kohti iankaikkista määränpäätämme. Ja aivan kuten linja-autonkuljettajan piti pysyä kaistallaan, jotta pääsisimme turvallisesti määränpäähämme, meidän täytyy pysyä evankeliumin kaistalla sen suojellessa meitä hengelliseltä murhenäytelmältä matkallamme.
Sisar Rebecca L. Craven, entinen toinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa, on opettanut: ”Mekin olemme – – raiteilla – liittopolulla, jota sitouduimme kulkemaan, kun meidät kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko jäseniksi. Vaikka saatamme kohdata matkan varrella satunnaisia esteitä, niin jos pysymme lujasti tällä polulla, se pitää meidät liikkeessä kohti suuresti arvostamaamme iankaikkista määränpäätä.”1
Vaara tulla välinpitämättömäksi tai huolimattomaksi
Jotkut uskovat erheellisesti, etteivät pienet poikkeamat liittopolulta ole iso asia eivätkä ne johda merkittäviin seurauksiin. Se ei kuitenkaan ole totta. Tämä ajattelutapa on juuri sitä, mihin Saatana haluaa meidän uskovan – ettei se, että ylitämme kaistaviivan vastaantulevan vaaran ajotielle(ihan vain kerrankin), vahingoita meitä.
Mutta kuten presidentti Dieter F. Uchtdorf varoitti ollessaan toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa: ”Vuosien kuluessa palvellessani Herraa ja lukuisissa puhutteluissa olen oppinut, että ero onnellisuuden ja murheen välillä yksilöissä, avioliitoissa ja perheissä johtuu usein vain muutaman asteen virheestä.”2
Tietenkin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ansiosta me voimme aina kääntyä Hänen puoleensa ja tehdä parannuksen ja korjata suunnan, kun teemme virheitä – koska me kaikki olemme epätäydellisiä. Mutta se, että pyrimme seisomaan pyhissä paikoissa, tarkoittaa sitä, että arvostamme tuota parannuksen lahjaa ja opimme virheistämme. Ellemme jatkuvasti kutsu Henkeä elämäämme, me olemme maailman häiriötekijöiden ja äänten johdosta vaarassa tulla välinpitämättömiksi tai huolimattomiksi opetuslapseudessamme ja tehdä pieniä poikkeamia liittopolulta.
Sisar Craven kertoi tästä erään näkemyksen sanoessaan:
”Maailma on täynnään häiriötekijöitä, jotka voivat pettää jopa valitut – –. Ellemme ole huolellisia ja elä tarkasti liittojemme mukaisesti, niin meidän välinpitämättömät pyrkimyksemme saattavat lopulta johtaa meidät kielletyille poluille tai liittymään niiden seuraan, jotka ovat jo astuneet suureen ja avaraan rakennukseen. – –
Voimme järkeillä niin paljon kuin haluamme, mutta tosiasia on, että ei ole mitään oikeaa tapaa tehdä väärin!”3
Pysyminen Kristuksen luona
Linja-autonkuljettajani tiesi, että omalta kaistalta poikkeaminen voisi johtaa vahingolliseen lopputulokseen, ja sen vuoksi hän ei poikennut tieltä. Se, että ajattelemme samoin maailmallisista kiusauksista ja häiriötekijöistä, voi auttaa meitä välttämään tilanteita, jotka voisivat saattaa meidät tai muut hengelliseen vaaraan.
Vanhassa testamentissa Israelin kansa oli faraon sotajoukoilta pelastuttuaan sitoutunut tekemään kaiken, mitä Herra käski (ks. 2. Moos. 24:3, 7). Valitettavasti kun Mooses oli mennyt vuorelle ottamaan vastaan kymmenen käskyä, israelilaiset unohtivat nopeasti Herran ja alkoivat palvoa tekemäänsä kultaista sonnia (ks. 2. Moos. 32:7–8).
Aivan kuten israelilaisten kohdalla, mekin voimme ajautua pois liittopolulta nopeasti, ellemme ole varovaisia. Meidän on tärkeä kysyä itseltämme, kuinka sitoutuneita olemme tekemään, mitä Jeesus Kristus on pyytänyt. Tähän voi sisältyä se, että mietimme, varaammeko aikaa Hänelle ja taivaalliselle Isälle joka päivä. Tai käymme läpi, mistä tavoista tai häiriötekijöistä voimme luopua. Se, että tarkistamme tilanteemme ja sen, kuinka sitoutuneita ja halukkaita olemme pysymään liittopolulla, voi auttaa meitä pysymään lujina.
Toisinaan me emme Nefin tavoin aina ymmärrä syytä kaikkeen, mitä taivaallinen Isä pyytää meitä tekemään (ks. 1. Nefi 11:17). Voimme kuitenkin luottaa siihen, että Hän rakastaa meitä ja haluaa meidän pysyvän liittopolulla, jotta voimme palata Hänen luokseen. Hän tuntee lopun alusta asti, mikä tarkoittaa, että me voimme osoittaa uskoa ja pitää kiinni uskostamme siihen, että Hän tietää, mikä on meidän parhaaksemme silloinkin kun kohtaamme kiusauksia.
Jos osoitamme taivaalliselle Isälle ja Jeesukselle Kristukselle sitoutumisemme noudattamalla Heidän käskyjään ja profeettojen opetuksia, luottamalla Heihin ja kutsumalla Hengen elämäämme joka päivä, me voimme jatkaa luottavaisina ja turvallisesti liittopolulla kohti iankaikkista määränpäätämme.