Parantamisen ihmeitä – yhden palvelemista

Vanhin William K. Jackson

seitsemänkymmenen koorumista

Mitä me voimme oppia siitä, kun Jeesus paransi verenvuodosta kärsineen naisen ja naisen, joka ei pystynyt suoristamaan itseään?

Jeesus kävelee muiden kanssa samalla kun nainen ojentaa kätensä koskettaakseen Hänen viittansa hapsuja

Jotkin jännittävimmistä ja eniten kunnioitusta herättävistä tapahtumista Jeesus Nasaretilaisen elämässä liittyvät moniin ihmeisiin, joita Hän teki. Hän teki monenlaisia ihmeitä kaikenlaisissa olosuhteissa.

Ne vahvistivat aina uskoa uskovien sydämessä ja siunasivat todellisten ihmisten elämää. Hämmästyttävien tulostensa ansiosta näillä ihmeillä – joita kuvataan eri raamatunkäännöksissä merkeiksi, ihmeteoiksi, voimaksi ja voimallisiksi teoiksi – oli mahdollisuus lisätä ja vahvistaa Kristuksen opetusten hengellistä vaikutusta. Ne toivat Hänen palvelutyöhönsä jotakin ällistyttävää ja usein kiistatonta. Ne antoivat Hänen työhönsä uskottavuutta.

Mutta Jeesuksen ihmeiden tarkoitus oli paljon suurempi kuin pelkästään huomion herättäminen ja ihmisten hämmästyttäminen (vaikka sen ne todella tekivätkin). Kristus ei ollut mikään showmies, eikä Hän halunnut tehdä itsestään numeroa. Missään ei kerrota Hänen lähettäneen mainoksia etukäteen, varanneen temppelin esipihaa tai esitelleen räikeästi valtaansa. Päinvastoin, Hänen ihmeillään oli paljon ylevämpi tarkoitus. Hän toteutti vain Isänsä tahtoa.

Verenvuodosta kärsineen naisen parantaminen

Olen lääkäri, joten minua ovat usein kiinnostaneet kertomukset Vapahtajan parantamisista. Yksi sellainen ihme tapahtui osana hämmästyttävää kertomusta naisesta, joka kärsi verenvuodosta (ks. Matt. 9:20–22; Mark. 5:25–34; Luuk. 8:43–48). Hänen kertomuksensa oli surullinen. Jo 12 vuoden ajan hän oli kärsinyt tästä sairaudesta ja sen monista seurauksista.

Vaikka hän oli käyttänyt kaiken aikansa ja kaikki talenttinsa (ja sekelinsä!) löytääkseen parannuskeinon, hänen aikansa lääkärit eivät olleet pystyneet parantamaan häntä. On mahdollista, että hän kärsi menorragiasta, gynekologisesta tilasta, joka merkitsee epänormaalin runsasta ja pitkittynyttä kuukautisverenvuotoa. Siihen on monia mahdollisia syitä – esimerkiksi hormoniepätasapaino, veren hyytymiseen liittyvät ongelmat kuten von Willebrandin tauti, alhainen verihiutaleiden määrä, epänormaali kohdun anatomia ja syöpä – ja siihen liittyy usein merkittävää kipua ja kouristuksia. Vuodettuaan runsaasti 12 vuoden ajan tämä kovaosainen nainen koki todennäköisesti myös heikkoutta, uupumusta ja anemiaa.

Mutta hänen fyysinen vaivansa oli vain puolet ongelmasta! Lain mukaan verenvuoto todennäköisesti luokitteli hänet ”epäpuhtaaksi” – mikä tarkoittaa, että hänet mahdollisesti pakotettiin elämään erillään muista tästä tilasta kärsiessään. Todennäköisesti se tarkoitti sitä, että hän oli erossa aviomiehestä tai lapsista, jos hänellä oli sellaisia. Hän ei pystynyt olemaan heidän kanssaan eikä huolehtimaan heistä. Muut rajoitukset todennäköisesti estivät häntä palvelemasta temppelissä tai käymästä synagogassa. Lisäksi jokainen, jota hän kosketti tai joka kosketti häntä, julistettiin myös ”epäpuhtaaksi”.

Näistä lain määräämistä ja sosiaalisista esteistä huolimatta tämä uskova nainen lähestyi Vapahtajaa todennäköisesti takaapäin ja keskellä tiivistä ihmisjoukkoa toivoen vilpittömästi, että pelkästään Jeesuksen vaatteiden koskettaminen auttaisi häntä saavuttamaan sydämensä toiveen. Pyhissä kirjoituksissa meille kerrotaan, että koskettaessaan Jeesuksen viittaa hän tunsi kehossaan välittömän muutoksen, pistelyä tai äkillistä voimaa, joka todisti hänelle, että vaiva oli vihdoin poissa (ks. Mark. 5:28–29).

Kenties aiempaan tilaansa liittyneiden määräysten vuoksi hän yritti livahtaa salaa pois, mutta kaikkitietävä Kristus tunsi hänen kosketuksensa – ja hänen sydämensä ja tarkoituksensa. Puhuessaan lähellään oleville heitä opettaakseen Hän kysyi: ”Kuka koski minuun?” ja lisäsi sitten: ”Joku koski minuun. Minä tunsin, että minusta lähti voimaa.” (Luuk. 8:45–46.)

Tämä hyvä nainen – mikä on katsottava hänen kunniakseen – astui esiin ja tunnusti, vetosi tilanteeseensa ja kertoi uutisen parantumisestaan. Toisen ihmisen ”epäpuhdasta” koskettamista pidettiin todennäköisesti enemmän kuin vähäpätöisenä loukkauksena, mutta uskon, että tuntien sydämessään valtavaa rakkautta Jeesus lohdutti naista vakuuttaen tälle, että kaikki oli hyvin, että tämän usko oli parantanut tämän ja että tämä voisi lähteä rauhassa vapauduttuaan aiemmasta vitsauksestaan. Kaikki ympärillä olivat hämmästyneitä.

Tämä tapahtui, kun Jeesus opetuslapsineen ja paikallisen synagogan esimies nimeltä Jairos olivat kiiruhtamassa jälkimmäisen kotiin katsomaan tämän parantumattomasti sairasta tytärtä. Heillä oli kiire ja aikaa oli vähän – tyttöhän oli ”kuolemaisillaan” (Mark. 5:23) – ja silti Vapahtaja käytti aikaa palvellakseen sitä yhtä, apua tarvitsevaa sielua. Mikä opetus palvelutyöstä! Kuten muistatte, viivästys johti siihen, että he saapuivat myöhässä Jairoksen kotiin – kun hänen kallisarvoinen tyttärensä oli jo kuollut. Viivästys teki vain tytön myöhemmin tapahtuneen parantamisen sitäkin merkittävämmäksi.

Pyytämättä Vapahtaja huomasi tämän kärsivän naisen. Hän keskeytti sen, mitä oli tekemässä, pani muun väkijoukon odottamaan ja palveli sitä yhtä.

Nainen, jolla oli vaiva kahdeksantoista vuoden ajan, James Tissot, © Brooklyn Museum / hankittu julkisella tilauksella / Bridgeman Images

Köyryselkäisen naisen parantaminen

Toinen epätavallinen tapahtuma Vapahtajan palvelutyössä koski erästä toista ”Abrahamin tytärtä”, joka kärsi pitkäaikaisesta vaivasta (ks. Luuk. 13:11–16). Olemme kiitollisia siitä, että Luukas tallensi tämän tapauksen, olihan hän lääkäri ja Kristuksen opetuslapsi.

Eräänä sapattina Jeesus opetti synagogassa epäilemättä suurta kuulijakuntaa. Väkijoukossa oli nainen, joka 18 vuoden ajan oli sairastanut kurjaa vaivaa, jonka vuoksi hänen ruumiinsa oli tukalasti taipunut niin, ettei hän kyennyt suoristamaan vartaloaan. Monet sairaudet voivat aiheuttaa sellaisen vaivan. Useat niistä olivat synnynnäisiä, mikä tässä tilanteessa on vähemmän todennäköistä, koska taudista kärsivä oli aikuinen nainen. Toiset vaivat, riippuen siitä, missä selkärangan epämuodostuma tai rajoite oli, olivat saattaneet saada hänet kärsimään vakavasta niveltulehduksesta, traumaattisesta selkävammasta, selkärankareumasta, Scheuermannin taudista tai pitkälle edenneestä osteoporoosista. Nämä sairaudet olivat kaikki tuskallisia ja heikentäviä (kokeile olla taipuneena 90 asteen kulmaan vähäksikin aikaa – se on uuvuttavaa ja lopulta tuskallista).

Pyytämättä Vapahtaja huomasi tämän kärsivän naisen. Kuten Hän oli tehnyt verenvuodosta kärsivän naisen parantamisen yhteydessä, Hän keskeytti sen, mitä oli tekemässä, pani muun väkijoukon odottamaan ja palveli sitä yhtä. Kutsuen naista tulemaan esiin ja laskien kätensä naisen päälle Hän julisti: ”Nainen, olet päässyt vaivastasi” (Luuk. 13:12). Hänen sanojensa tulos oli välitön. Nainen seisoi suoraselkäisenä – ja kuten voimme olettaa, kivuttomana – ensimmäistä kertaa lähes kahteen vuosikymmeneen. Nainen (ja todennäköisesti monet muut läsnäolijat) ylisti Jumalaa ja kiitti Häntä.

Toisaalta tämä sapattina tehty ”työ” loukkasi synagogan esimiestä. Rabbin ja muiden hänen kaltaistensa hyväksi Jeesus aloitti ikiaikaisen saarnan lepopäivästä. Sitä edeltävä ihme oli tarjonnut siihen täydellisen siirtymän.

Miksi ihmeitä?

Näissä ja muissa tapauksissa olen havainnut Kristuksen ihmeistä seuraavaa:

Ne olivat aina keino siunata.
Ne todistivat Hänen rakkaudestaan ja kiintymyksestään veljiään ja sisariaan kohtaan. Ne olivat vahvistus sen yhden tärkeydestä Vapahtajalle. Kun Hän palveli ihmisiä, Hän teki harvoin monia asioita yhtä aikaa. Sen sijaan Hän antoi heille täyden ja jakamattoman huomionsa.
Ne tarjosivat opetuksen, että sielujen arvo on suuri. Hän oli hyvin tietoinen jokaisesta luodusta, heidän olosuhteistaan ja heidän tarpeistaan.
Hän osoitti voimansa ja luonnonvoimien hallintansa tavalla, jota ei tällä hetkellä ymmärretä. Hän noudatti yleismaailmallisia lakeja, ja kaikki materia oli Hänen alaisuudessaan.
Ne tapahtuivat usein ennen suurenmoisia opetushetkiä, mikä loi pohjan sille, kun Hän selitti pyhiä evankeliumin totuuksia. Ne kiinnittivät huomiota siihen, mitä oli tapahtumassa.
Ne toimivat todisteena niille, joita asia koski henkilökohtaisesti, sekä tarkkailijoille, että Jeesus oli profetioiden luvattu Messias ja että Hän oli Isänsä asialla.
Ne paljastivat, että sekä fyysinen että hengellinen parantuminen tulevat siitä voimasta, jota Kristus auliisti käyttää, eivät taikaesineiden tai talismaanien avulla, ja että nämä ihmeet (kuten verenvuodosta kärsineen naisen kohdalla) voivat toisinaan tapahtua anojan uskon ansiosta.¹

Huolimatta siitä, että ihmeet eivät ole aina olleet kiistattomia todisteita taivaan aikaansaannoksista (ks. esim. 2. Moos. 7:11; Matt. 7:22–23; Mark. 3:22; Ilm. 16:13–14), Hänen ihmeensä ovat aina vanhurskauden ja myötätunnon tekoja. Ne siunaavat aina. Ja niihin sisältyy kaikista ihmeistä ihmeellisin, merkitykseltään yleismaailmallinen ja ääretön ihme, joka tehtiin Getsemanessa, Golgatalla ja haudassa. Tämä ihme varmistaa, että jonakin päivänä jokainen fyysinen ja hengellinen vaiva voidaan parantaa ja voittaa.

Hänen ihmeisiinsä sisältyy jumalallinen ja korotettu tarkoitus – ja ne ovat suuriarvoisia puhdassydämisille ja uskoville sekä menneinä aikoina että nykyään! Ne todistavat, että Hän on todellakin Kristus. Ja pysy kuulolla! Presidentti Russell M. Nelson on neuvonut meitä jatkamaan ihmeiden etsimistä ja odottamista, kun hän profetoi, että suurimmat Vapahtajan voiman ilmentymistä ovat vasta tulossa tulevina vuosina.²