Luku 27

Alma 17–22

Johdanto

Koska Ammon ja hänen toverinsa osoittivat rakkauttaan ja ymmärsivät sielun arvon, he ovat mallina Herran palvelijoille kaikkialla. Heidän kokemuksensa kautta huomaat henkilökohtaisen valmistautumisen merkityksen, vanhurskaana esimerkkinä olemisen voiman ja sen, kuinka meidän tulee luoda merkityksellisiä suhteita niihin, joita palvelemme. Lisäksi Ammon ja hänen veljensä ymmärsivät, että niillä, joita he palvelivat, oli voimakkaita uskonkäsityksiä. Pane merkille, millaisia keinoja he keksivät kertoa evankeliumin totuuksista koskien Henkeä, rakkautta ja todistusta. Heidän esimerkkiään jäljittelemällä sinä voit olla voimallinen palvelija Herran käsissä auttaen tuomaan muita Kristuksen luo.

Selityksiä

Alma 17:2. Niiden välille, jotka palvelevat yhdessä, muodostuu ystävyyden side

• Niitä, jotka työskentelevät Herran viinitarhassa, yhdistää rakkauden side, joka tulee yhdessä työskentelemisestä ”sadonkorjuussa”. Tätä sidettä syventävät yhteiset uskoon ja todistukseen liittyvät kokemukset. Vanhin L. Tom Perry kahdentoista apostolin koorumista on kertonut omakohtaisen esimerkin siitä, kun hän useiden vuosien jälkeen tapasi ensimmäisen lähetystyötoverinsa:

  ”Muutamia vuosia sitten sain puhelun pojaltani Leeltä. Hän kertoi minulle, että ensimmäinen lähetystyötoverini oli vierailulla hänen naapurissaan ja että tämä halusi viettää muutaman hetken kanssani. – – Meillä oli erikoinen kokemus olla yhdessä monien vuosien jälkeen siitä, kun olimme viimeksi nähneet toisemme.

  Lähetyssaarnaajina ollessamme meillä oli tilaisuus avata Ohiossa uusi kaupunki lähetystyölle. Tämän tehtävän vuoksi saimme työskennellä yhdessä 10 kuukautta. Hän oli kouluttajani, ensimmäinen toverini. – – Minun oli vaikea pysyä hänen tahdissaan, mutta kun palvelimme yhdessä, meistä tuli tovereina läheisiä.

  Toveruutemme ei päättynyt 10 kuukautta kestäneeseen tehtävään. Toinen maailmansota raivosi, ja kun palasin kotiin, minulla oli vain lyhyt aika sopeutua tavalliseen elämään ennen kuin sain kutsun asepalvelukseen. Ollessani ensimmäistä sunnuntaita alokkaiden koulutusleirillä osallistuin MAP-kirkon kokouksiin. Siellä näin takaraivon, joka oli minulle hyvin tuttu. Kyseessä oli ensimmäinen lähetystyötoverini. Vietimme suurimman osan seuraavista kahdesta ja puolesta vuodesta yhdessä.

  Vaikka olosuhteemme asepalveluksessa olivat hyvinkin toisenlaiset, yritimme jatkaa lähetystyössä oppimiamme tapoja. Niin usein kuin vain pystyimme, rukoilimme yhdessä. Kun olosuhteet sen sallivat, tutkimme pyhiä kirjoituksia yhdessä. – –

  Meidät molemmat erotettiin toimimaan ryhmänjohtajina, ja jälleen kerran meillä oli tilaisuus palvella ja opettaa yhdessä Herramme ja Vapahtajamme suurenmoista evankeliumia. Menestyimme paremmin asepalveluksessa kuin ollessamme kokoaikaisia lähetyssaarnaajia. Miksi? Koska olimme kokeneita kotiin palanneita lähetyssaarnaajia.

  Käyntini ensimmäisen lähetystyötoverini luona oli viimeinen tilaisuuteni olla hänen kanssaan. Hän kärsi parantumattomasta sairaudesta ja kuoli vain muutamia kuukausia myöhemmin. Oli suurenmoinen kokemus elää uudelleen lähetystyömme yhdessä ja kertoa sitten lähetystyömme jälkeisestä elämästämme. Kävimme läpi palvelutehtäviämme piispakunnissa, korkeissa neuvostoissa ja vaarnan johtokunnissa ja tietenkin kehuskelimme lapsillamme ja lastenlapsillamme. Siinä istuessamme ja iloitessamme suuresti mahdollisuudesta olla jälleen yhdessä en voinut olla ajattelematta Alman kirjan luvun 17 tapahtumia.” (Ks. ”Kotiin palannut lähetyssaarnaaja”, Liahona, tammikuu 2002, s. 89–90.)

  Alma 17:2–3

  Mitä Ammon ja hänen veljensä tekivät valmistautuakseen kertomaan evankeliumista voimalla ja valtuudella? Mitä sinä voit tehdä toteuttaaksesi näitä periaatteita?

Alma 17:2. He tutkivat tarkoin kirjoituksia

• Olennaisena osana valmistautumistaan lähetystyöhönsä Moosian pojat tutkivat kirjoituksia. Samalla tavoin Hyrum Smith sai Herralta neuvon valmistautua lähetystyöpalveluun pyrkimällä ensiksi saamaan Hänen sanansa (ks. OL 11:21–22). Lähetystyön käsikirja Saarnatkaa minun evankeliumiani tähdentää sitä, kuinka tärkeää on tavoitella Pyhää Henkeä, saada voimakas halu oppia ja panna oppimamme käytäntöön, ja se pitää näitä asioita tehokkaan evankeliumin tutkimisen avaintekijöinä:

  ”Evankeliumin tutkimisesi on tehokkainta, kun Pyhä Henki opettaa sinua. Aloita aina evankeliumin tutkimisesi rukoilemalla, että Pyhä Henki auttaisi sinua oppimaan. Hän antaa tietoa ja vakaumusta, jotka ovat siunaukseksi elämässäsi ja auttavat sinua olemaan siunaukseksi muiden elämässä. Uskosi Jeesukseen Kristukseen vahvistuu. Halusi tehdä parannusta ja kehittyä kasvaa.

  Tällainen opiskelu valmistaa sinua palvelemaan, lohduttaa ja ratkaisee ongelmia ja antaa sinulle voimaa kestää loppuun asti. Menestyksekäs evankeliumin tutkiminen vaatii halua ja tekoja. ’Sillä se, joka etsii uutterasti, löytää; ja Jumalan salaisuudet paljastetaan hänelle Pyhän Hengen voimalla, niin näinä aikoina kuin muinaisinakin aikoina, ja niin muinaisina aikoina kuin tulevinakin aikoina’ (1. Nefi 10:19). Kun sinulla on Enosin tavoin iankaikkisen elämän sanojen tuntemisen nälkä ja kun annat noiden sanojen painua syvälle sydämeesi (ks. En. 3), Pyhä Henki avaa mielesi ja sydämesi suuremmalle valolle ja ymmärrykselle.

  Evankeliumin tutkiminen on myös ilmoituksen saamista (ks. MK Jaak. 4:8).” (2005, s. 18.)

• Lisäksi julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani suositellaan pyhien kirjoitusten päiväkirjan käyttöä yhtenä keinona tehostaa pyhien kirjoitusten tutkimistasi. Kun pyhiä kirjoituksiasi tutkiessasi kirjoitat muistiin ajatuksiasi ja vaikutelmiasi, avaat uusia väyliä saada henkilökohtaista ilmoitusta:

  ”[Opiskelupäiväkirja voi auttaa] sinua ymmärtämään, selkeyttämään ja muistamaan oppimaasi. Vanhin Richard G. Scott on opettanut: ’Huolellisesti tallennettu tieto on tarvittaessa käytettävissä. Hengellisesti herkkää tietoa tulee säilyttää pyhässä paikassa, mikä osoittaa Herralle, kuinka sitä vaalitaan. Tämä käytäntö lisää sitä todennäköisyyttä, että saamme lisää valoa.’ (’Hengellisen tiedon saaminen’, Valkeus, tammikuu 1994, s. 88.) Tarkastele opiskelupäiväkirjaasi muistaaksesi hengellisiä kokemuksia, saadaksesi uusia oivalluksia ja tunnistaaksesi kasvusi.

  Opiskelupäiväkirjasi voi olla kovakantinen päiväkirja, muistiinpanovihko tai kansio. Kirjoita siihen ajatuksiasi ja vaikutelmiasi ja järjestä ne tavalla, joka sopii oppimistapaasi. Kehitä oma menetelmä, jolla löydät helposti tärkeimmät tiedot tulevaisuudessa. Käytä opiskelupäiväkirjaasi usein kerrataksesi, käyttääksesi ja soveltaaksesi oppimaasi. Tee siihen muistiinpanojasi ja merkitse muistiin vaikutelmia.” (S. X.)

Alma 17:3. Rukouksen ja paaston hyödyt

• Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on havainnollistanut seuraavalla kertomuksella paaston ja rukouksen voimaa Herran palveluksessa: ”Joitakin vuosia sitten veli George McLaughlin, joka oli uskollinen käännynnäinen, kutsuttiin johtamaan pientä 20 jäsenen seurakuntaa Farmingdalessa Mainen osavaltiossa. Hän oli nöyrä mies, joka elantonsa ansaitakseen ajoi maidonjakeluautoa. Paaston ja hartaan rukouksen kautta Henki opetti hänelle, mitä hänen ja hänen seurakuntansa jäsenten täytyi tehdä auttaakseen kirkkoa kasvamaan heidän alueellaan. Lujan uskonsa, jatkuvan rukouksen ja voimakkaan esimerkkinsä kautta hän opetti jäsenille, kuinka evankeliumista voidaan kertoa. Tämä on ihmeellinen kertomus, yksi tämän taloudenhoitokauden suurista lähetystyökertomuksista. Yhden ainoan vuoden aikana seurakunnassa oli 450 käännynnäiskastetta. Seuraavana vuonna tuli 200 käännynnäistä lisää.” (”Jäsenlähetystyön välttämättömyys”, Liahona, toukokuu 2003, s. 38.)

Alma 17:9. Rukoilkaa ja paastotkaa niiden puolesta, jotka ovat ilman totuutta

• Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) on neuvonut jokaista jäsentä työskentelemään ja rukoilemaan saadakseen lähetystyötilaisuuksia: ”Viljelköön jokainen jäsen sydämessään tietoisuutta siitä, että hän itse pystyy johdattamaan muita totuuden tuntemiseen. Tehköön hän työtä sen hyväksi. Rukoilkoon hän aivan vakavissaan sen johdosta.” (”Etsikää karitsoita, ruokkikaa lampaita”, Liahona, heinäkuu 1999, s. 120.)

• Vanhin M. Russell Ballard on kehottanut meitä rukoilemaan johdatusta tehdessämme Herran työtä: ”Evankeliumista kertovassa kodissa me rukoilemme johdatusta itsellemme, ja me rukoilemme muiden fyysisen ja hengellisen hyvinvoinnin puolesta. Rukoilemme niiden ihmisten puolesta, joita lähetyssaarnaajat opettavat, tuttaviemme puolesta ja niiden puolesta, jotka eivät ole uskoamme. Alman aikoina evankeliumista kertovissa kodeissa ihmisillä oli tapana liittyä ’paastoon ja voimalliseen rukoukseen niiden sielun hyvinvoinnin puolesta, jotka eivät tunteneet Jumalaa’ (Alma 6:6).” (Ks. ”Evankeliumista kertovan kodin luominen”, Liahona, toukokuu 2006, s. 85.)

  Alma 17:11, 21–29

  Minkä tehtävän ja lupauksen Herra antoi Moosian pojille?

Alma 17:11. ”Osoittaa heille hyvää esimerkkiä”

• Ammon ja hänen veljensä oppivat elämään rauhassa lamanilaisten kanssa, ennen kuin he kykenivät kertomaan heille evankeliumista. Vanhin M. Russell Ballard on ehdottanut kolmea tärkeää asiaa, joita voimme tehdä ollaksemme parempia lähimmäisiä niille, jotka eivät ole uskoamme:

  ”Ensimmäiseksi, tutustukaa naapureihinne. Tutustukaa heidän perheeseensä, heidän työhönsä, heidän näkemyksiinsä. Viettäkää aikaa yhdessä, jos he ovat siihen halukkaita, mutta älkää olko tunkeilevia, eikä teillä saa olla mitään taka-ajatuksia. Ystävyyttä ei pidä koskaan tarjota keinona jonkin päämäärän saavuttamiseksi; se voi olla ja sen tulisi olla tarkoitus sinänsä. – –

  Ylläpitäkäämme merkityksellisiä, keskinäiseen luottamukseen ja ymmärrykseen perustuvia ihmissuhteita myös niiden ihmisten kanssa, joilla on erilainen tausta ja erilaiset uskonkäsitykset.

  Toiseksi, luulen, että meidän olisi paras poistaa sanavarastostamme pari ilmausta: ei-jäsen ja ei-mormoni. Tämänkaltaiset ilmaukset voivat olla alentavia ja jopa halventavia. Omasta puolestani en pidä itseäni ’ei-katolisena’ tai ’ei-juutalaisena’. Olen kristitty. Olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Sellaisena haluan itseeni suhtauduttavan – sellaisena, kuka olen ja mitä olen, enkä sellaisena, mitä en ole. Osoittakaamme samaa kohteliaisuutta keskuudessamme asuvia kohtaan. Jos tarvitsemme jotakin yhteistä nimitystä, niin sana ’naapuri’ tuntuu toimivan useimmissa tapauksissa ihan hyvin.

  Ja kolmanneksi, jos naapurit käyvät ärtyisiksi tai turhautuneiksi, koska he ovat eri mieltä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kanssa tai koska kannatamme jotakin lakia moraalisista syistä, pyydän, ettette ehdota heille – edes huumorimielessä – että heidän pitäisi harkita muualle muuttamista. En käsitä, kuinka kenellekään kirkkomme jäsenelle voi tulla sellaista edes mieleen! Tietämättömät ja suvaitsemattomat naapurit häätivät pioneeriesivanhempiamme paikasta toiseen. Pioneeriesivanhempamme kokivat tavattomasti vastoinkäymisiä ja vainoa, koska he ajattelivat, toimivat ja uskoivat eri tavalla kuin muut. Ellemme opi historiastamme mitään muuta, niin meidän pitäisi ainakin oppia kunnioittamaan kaikkien ihmisten oikeutta elää rauhanomaisesti toistensa kanssa.” (Ks. ”Mukaan ottamisen oppi”, Liahona, tammikuu 2002, s. 42.)

• Vanhin L. Tom Perry on havainnollistanut sitä, kuinka meidän esimerkkimme voi johtaa toisia lähemmäs Herraa:

  ”Eräs yhdeksäntoistavuotias lähetyssaarnaaja – – ei koskaan unohda ensimmäistä päiväänsä lähetyskentällä, sillä se antoi hänelle suurenmoisen opetuksen siitä, kuinka voi käyttää lahjojaan evankeliumin opettamiseen.

  Hänelle ja hänen vanhemmalle toverilleen annettiin tehtäväksi avata eräs uusi kaupunki, joka sijaitsi kaukana lähetystoimistosta. Kun he saapuivat tähän uuteen kaupunkiin ja kävelivät katua pitkin, he kulkivat erään kirkon ohi, jonka etuovella seisoi eräs pappi. Kun he kävelivät kirkon ohi, pappi meni sisään ja kutsui koko seurakuntansa perässään kadulle. Kadulla he seurasivat lähetyssaarnaajia ja alkoivat nimitellä heitä. Sitten he kävivät väkivaltaisemmiksi ja alkoivat heitellä heitä kivillä.

  Nuori vanhin ärtyi tästä kokemuksesta – hänen ensimmäinen päivänsä lähetyskentällä, ja nyt häntä oltiin jo kivittämässä, hän ajatteli. Sitten yhtäkkiä iso kivi osui suoraan häneen keskelle selkää, ja hänen tunteensa vaihtui suuttumukseksi. Ennen lähetyskentälle saapumista hän oli ollut melkoinen baseball-syöttäjä, ja suutuspäissään hän käännähti ympäri, sieppasi ensimmäisen maasta löytämänsä kiven, nojautui taaksepäin tunnettuun syöttöasentoonsa ja oli juuri antamaisillaan kiven singahtaa väkijoukkoon, kun hän yhtäkkiä käsitti, miksi hän oli siinä. Häntä ei ollut lähetetty Brasiliaan asti heittämään ihmisiä kivillä. Hän oli siellä opettamassa heille evankeliumia. Mutta mitä hänen pitäisi tehdä kädessään olevalla kivellä? Jos hän pudottaisi sen maahan, he pitäisivät sitä heikkouden merkkinä ja luultavasti jatkaisivat kivien heittelemistä heitä päin. Hän ei kuitenkaan voisi heittää sillä väkijoukkoa. Sitten hän näki jonkin matkan päässä puhelinpylvään. Siinä oli keino pelastaa kasvonsa! Hän nojautui taaksepäin ja antoi kiven singahtaa suoraan kohti puhelinpylvästä, ja kivi osui aivan sen keskelle.

  Ihmiset väkijoukossa kavahtivat pari askelta taaksepäin. Yhtäkkiä he tajusivat, että tuo kivi olisi luultavasti voinut osua ketä tahansa heistä silmien väliin. Heidän mielensä muuttui. Sen sijaan, että he olisivat heitelleet kivillä lähetyssaarnaajia, he alkoivatkin heitellä kivillä puhelinpylvästä. Tämän tapauksen jälkeen joka kerta kun tuo vanhin kulki sitä katua, hänet haastettiin kivenheittokisaan. Kivenheittokisat johtivat keskusteluihin evankeliumista, jotka johtivat kääntymyksiin, jotka johtivat kirkon seurakunnan perustamiseen sillä paikkakunnalla.” (”Prophecies, Visions, and Dreams”, julkaisussa 1979 Devotional Speeches of the Year, 1980, s. 3.)

Alma 18:3–9. Palveleminen pehmittää sydämiä

• Presidentti Henry B. Eyring ensimmäisestä presidenttikunnasta on selittänyt, kuinka ajallinen palveleminen voi pehmittää sydämen ja johtaa ihmeeseen:

  ”Kun muut palvelijat toivat todisteet siitä, mitä Ammon oli tehnyt, kuningas Lamoni kysyi: ’Missä hän on?’ He vastasivat: ’Hän on talleilla. Hän tekee pienimmänkin asian palvellakseen sinua.’ (Ks. Alma 18:8–9.)

  Eikö se olekin kummallista? Ammon kutsuttiin opettamaan pelastuksen oppeja, mutta hän olikin talleilla. Eikö hänen olisikin pitänyt olla rukoilemassa ja paastoamassa ja viimeistelemässä opetussuunnitelmaansa? Ei, hän oli talleilla.

  Kuningas Lamoni oli kasvatettu siihen uskoon, että oli olemassa Jumala mutta että kaikki, mitä kuningas teki, oli oikein. Hänelle oli nimenomaan opetettu väärää oppia, joka olisi saattanut tehdä hänet kykenemättömäksi tuntemaan syyllisyyttä. Muistatteko, että kun hän kuuli, missä Ammon oli, hänet valtasi syyllisyydentunto tai pelko siitä, että hän oli tehnyt väärin surmatessaan palvelijoita (ks. Alma 18:5)? – –

  Olen aina aikaisemmin keskittynyt siihen, kuinka sekaisin Lamoni oli opissaan, enkä ole nähnyt ihmettä. Ihme oli siinä, että ihmisessä herätettiin hengellinen tarve, jotta hänelle voitaisiin opettaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Hänellä oli särkynyt sydän. Hän tunsi syyllisyyttä. Ja sen saivat aikaan ne ajalliset asiat, joita Ammon oli tehnyt.

  – – Älkää milloinkaan, milloinkaan aliarvioiko sitä, millainen hengellinen arvo on sillä, että teette hyvin ajallisia asioita niiden hyväksi, joita palvelette.

  – – Olkaa heidän palvelijoitaan, niin alatte rakastaa heitä. Ja he tuntevat teidän rakkautenne. Ja mikä tärkeämpää, he tuntevat Jumalan rakkauden.” (”Mormonin kirja muuttaa elämänne”, Liahona, helmikuu 2004, s. 17–18.)

  Alma 18:10

  Mitä voit tehdä toimiaksesi tässä suhteessa enemmän Ammonin tavoin? Kuinka kohdat Alma 17:25 ja 18:3 liittyvät kohtaan 18:10?

Alma 18:24. Ammon alkoi puhua rohkeasti

• Monet kirkon jäsenet tuntevat huolta siitä, kuinka aloittaa evankeliumiaiheisia keskusteluja. Ammon aloitti esittämällä Lamonille kysymyksiä tämän uskosta Jumalaan. Toiset ovat huomanneet, että on luonnollista yksinkertaisesti puhua ystävilleen ”kirkkoelämästään”. Vanhin M. Russell Ballard on antanut arvokkaan neuvon siihen, kuinka aloittaa evankeliumiaiheisia keskusteluja ystäviemme kanssa:

  

  Jerry Thompson, © IRI

  ”Evankeliumista kertovan kodin luominen ei tarkoita sitä, että meidän täytyy omistaa suuret määrät aikaa tavataksemme ja valmistellaksemme ystäviä, joille kertoa evankeliumista. Nämä ystävät tulevat luonnostaan meidän elämäämme, ja jos alusta lähtien suhtaudumme avoimesti omaan jäsenyyteemme kirkossa, voimme helposti tuoda evankeliumin mukaan keskusteluihimme ilman juuri minkäänlaista vaaraa tulla väärin ymmärretyiksi. Ystävät ja tuttavat hyväksyvät sen, että tämä on osa sitä, keitä me olemme, ja he esittävät vapaasti kysymyksiä. – –

  Eräältä sisarelta Ranskassa kysyttiin hänen menestymisensä salaisuutta. Hän sanoi: ’Minä vain kerron ilostani. Kohtelen jokaista aivan kuin hän jo olisi kirkon jäsen. Jos seison jonkun vieressä jonossa ja aloitan keskustelun, kerron hänelle, kuinka paljon nautin kirkon kokouksistamme sunnuntaina. Kun työtoverini kysyvät: ”Mitä teit viikonloppuna?” en siirry lauantai-illasta maanantaiaamuun. Kerron heille, että menin kirkkoon, kerron, mitä siellä sanottiin ja mitä kokemuksia minulla oli pyhien kanssa. Puhun siitä, kuinka elän sekä mitä ajattelen ja tunnen.’” (”Evankeliumista kertovan kodin luominen”, Liahona, toukokuu 2006, s. 86.)

Alma 18:24–28. Yhteisten uskonkäsitysten pohjalle rakentaminen

• Palvellessaan seitsemänkymmenen koorumin jäsenenä vanhin Loren C. Dunn (1930–2001) puhui siitä, kuinka tärkeää on osoittaa kunnioitusta toisten uskonkäsityksille ja rakentaa yhteiselle pohjalle: ”Nykyään me elämme ristiriitojen, erimielisyyksien, mielipide-erojen, syytösten, vastasyytösten ja riitojen aikaa. Meidän kaikkien on tarpeen kenties enemmän kuin koskaan ennen mennä itseemme ja antaa keskinäisen kunnioituksen, rakkauden ja anteeksiannon vaikuttaa toimiimme toistemme kanssa, olla eri mieltä riitaantumatta, madaltaa ääntämme ja rakentaa yhteiselle pohjalle oivaltaen, että kun myrsky on mennyt ohitse, meidän on senkin jälkeen elettävä toistemme kanssa.” (”Ennen kuin rakennan muurin”, Valkeus, heinäkuu 1991, s. 78.)

• Ensimmäinen kysymys, jonka Ammon esitti alkaessaan opettaa kuningas Lamonia, oli: ”Uskotko, että on olemassa Jumala?” (Alma 18:24.) Kun Ammon sai tietää Lamonin uskovan Suureen Henkeen, hän todisti: ”Tämä on Jumala” (Alma 18:28). Periaatteessa Jumala ei ole ”suuri henki”. Mutta Ammon katsoi asiaa laajemmin ja keskittyi sen sijaan heidän yhteiseen uskoonsa Korkeimpaan Olentoon sekä opetti sen pohjalta. Ammon otti Lamonin perususkon Luojaan ja lisäsi siihen iankaikkisia totuuksia, jotka valaisisivat hänen mielensä (ks. Alma 19:6).

  Presidentti Gordon B. Hinckley on selittänyt, kuinka meidänkin tulee rakentaa sen hyvän pohjalle, jota toisilla jo on: ”Sanomme heille rakkauden hengessä: Tuokaa mukananne kaikki hyvä ja kaikki, mikä on totta, mitä teillä on ja minkä olette saaneet mistä tahansa lähteestä, ja tulkaa ja katsokaa, onko meillä kenties siihen jotakin lisättävää. Esitän tämän kutsun miehille ja naisille kaikkialla.” (”Uskomme ihmeellinen perustus”, Liahona, marraskuu 2002, s. 81.)

Alma 18:36–39; 22:7–14. Pelastussuunnitelman opettaminen

• Kun Ammon opetti Lamonia, ”hän aloitti maailman luomisesta”, sitten hän opetti ”ihmisen lankeemuksesta” (Alma 18:36). Lopuksi ”hän selitti heille [kuninkaalle ja hänen palvelijoilleen] lunastussuunnitelman” kertoen varsinkin ”Kristuksen tulemisesta” (Alma 18:39). Samalla tavoin Aaron opetti näitä tärkeitä pelastussuunnitelman perusperiaatteita Lamonin isälle (ks. Alma 22:12–14). Saamalla tiedon luomisen, lankeemuksen ja sovituksen todellisuudesta ihminen voi ymmärtää oman paikkansa kuolevaisuudessa ja mahdollisuutensa iankaikkisuudessa.

  Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on nimittänyt näitä perusoppeja – luominen, lankeemus ja sovitus – ”iankaikkisuuden kolmeksi tukipilariksi” ja ”suurimmiksi tapahtumiksi, mitä on koskaan tapahtunut koko iankaikkisuudessa”. Hän on selittänyt:

  ”Jos voimme saada niitä koskevan ymmärryksen, silloin asioiden koko iankaikkinen suunnitelma asettuu kohdalleen ja pystymme tekemään työtä pelastuaksemme. – –

  Nämä kolme ovat se perusta, jonka varassa kaikki on. Jos yksikin niistä puuttuisi, kaikki menettäisi tarkoituksensa ja merkityksensä ja Jumalan suunnitelmat ja aikomukset raukeaisivat tyhjiin.” (”The Three Pillars of Eternity”, julkaisussa Brigham Young University 1981 Firesides and Devotional Speeches, 1981, s. 27.)

• Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, kuinka suunnitelman jokainen osatekijä on välttämätön: ”Suunnitelma edellytti luomista, ja se puolestaan edellytti sekä lankeemusta että sovitusta. Nämä ovat suunnitelman kolme perustavaa laatua olevaa osaa. Paratiisillisen planeetan luominen tuli Jumalalta. Kuolevaisuus ja kuolema tulivat maailmaan Aadamin lankeemuksen kautta. Kuolemattomuus ja mahdollisuus iankaikkiseen elämään annettiin Jeesuksen Kristuksen sovituksessa. Luominen, lankeemus ja sovitus suunniteltiin kauan ennen varsinaisen luomistyön aloittamista.” (”Luominen”, Liahona, heinäkuu 2000, s. 102.)

Alma 18:41–43; 22:15–18. Riippuvuutemme Kristuksesta

• Ammon ja Aaron auttoivat Lamonia ja tämän isää ymmärtämään, kuinka suuresti he tarvitsivat Kristuksen lunastusta elämässään. Se, että ymmärrämme riippuvuutemme Kristuksesta, johtaa kääntymykseen. Sekä Lamoni että hänen isänsä tulivat tietoisiksi langenneesta tilastaan ja avuntarpeestaan. He saivat tietää, että heidän ainoa toivonsa lunastuksesta oli Kristuksen aikaansaaman sovituksen avulla.

  

  Walter Rane, kirkon historia- ja taidemuseon luvalla

Alma 18:42. Dramaattiset kääntymykset ovat poikkeuksia

• Katso presidentti Ezra Taft Bensonin lausunto, joka on kohdan Moosia 27:25 selityksissä (ks. s. ).

Alma 20:30. Paatuneempi ja uppiniskaisempi kansa

• Aikakirja kertoo, että Aaron ja hänen toverinsa palvelivat niiden keskuudessa, jotka olivat paatuneempi ja uppiniskaisempi kansa (ks. Alma 20:30). Heidän kokemuksensa rinnastuu niiden monien kokemuksiin, jotka yrittävät opettaa niitä, jotka eivät ole ollenkaan kiinnostuneita tai jotka suhtautuvat evankeliumiin vihamielisesti. Presidentti Henry B. Eyring on selittänyt, miksi meidän täytyy silti pyrkiä tavoittamaan jokainen sielu:

  ”Miksi minun pitäisi puhua evankeliumista kenellekään, joka vaikuttaa tyytyväiseltä? Mitä vaaraa siitä on heille tai minulle, ellen tee tai sano mitään?

  Vaaraa on ehkä vaikea nähdä, mutta se on todellinen sekä heidän kohdallaan että meidän. Esimerkiksi jonakin hetkenä tulevassa maailmassa jokainen, jonka koskaan kohtaatte, tietää sen, mitä te tiedätte nyt. He tietävät, että ainoa keino elää ikuisesti yhdessä perheemme kanssa ja taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen luona on päättää astua sisään portista saamalla kaste niiltä, jotka ovat Jumalan valtuuttamia. He tietävät, että ainoa keino, jolla perheet voivat olla yhdessä ikuisesti, on ottaa vastaan ja pitää ne pyhät liitot, jotka ovat tarjolla Jumalan temppeleissä tämän maan päällä. Ja he tietävät, että te tiesitte. Ja he muistavat, tarjositteko heille sitä, mitä joku toinen oli tarjonnut teille.” (Ks. ”Varoituksen ääni”, Liahona, tammikuu 1999, s. 38.)

  Alma 22:15–18

  Mistä Lamonin isä oli halukas luopumaan tunteakseen Jumalan? Kuinka senkaltainen aulius voisi viedä meitä lähemmäksi Jumalaa? (Ks. myös Omni 26.)

Alma 22:18. ”Minä luovun kaikista synneistäni tunteakseni sinut”

• Lamonin isän tavoin meidän täytyy olla halukkaita uhraamaan kaikki syntyäksemme Jumalasta. Julkaisussa Lectures on Faith [Luentoja uskosta] meille kerrotaan uhrauksen merkityksestä iankaikkisessa edistymisessämme: ”Huomatkaamme, että uskonnolla, joka ei vaadi kaiken uhraamista, ei ole milloinkaan riittävästi voimaa saada aikaan elämään ja pelastukseen johtavaa uskoa, sillä ihmisen olemassaolon alusta asti elämän ja pelastuksen saamiseen johtavaa uskoa ei ole milloinkaan voinut saada ilman kaiken maallisen uhraamista. Jumala on säätänyt, että juuri tämän ja vain tämän uhraamisen kautta ihmiset saisivat nauttia iankaikkisesta elämästä. Ja juuri kaiken maallisen uhraamisen kautta ihmiset itse asiassa saavat tietää tekevänsä sitä, mikä on Jumalalle mieleen. Kun ihminen on uhrannut kaiken, mitä hänellä on, totuuden vuoksi, jopa henkensä, ja uskomalla Jumalan edessä, että hänet on kutsuttu antamaan tämä uhri, koska hän pyrkii tekemään Hänen tahtonsa, hän todellakin tietää mitä varmimmin, että Jumala hyväksyy hänen uhrinsa ja uhrauksensa nyt ja tulevaisuudessa, ja ettei hän ole etsinyt tai etsivä Hänen kasvojaan turhaan. Näissä oloissa hän voi sitten saada tarpeellisen uskon saadakseen iankaikkisen elämän.” (1985, s. 69.)

• Palvellessaan seitsemänkymmenen koorumissa vanhin Alexander B. Morrison opetti uhrauksista, joita meidän täytyy tehdä tullaksemme Kristuksen luo:

  ”Hänen nimensä päällemme ottaminen merkitsee auliutta tehdä, mitä Hän meiltä vaatiikin.

  Joku on sanonut, että kristillisen elämän hinta on nyt sama kuin aina: se on yksinkertaisesti se, että meidän tulee antaa kaikki, mitä meillä on, mitään pidättämättä, ja luopua kaikista synneistämme oppiaksemme tuntemaan Hänet (ks. Alma 22:18). Kun me emme täytä noita vaatimuksia laiskuuden, välinpitämättömyyden tai pahuuden tähden, kun olemme pahoja tai kateellisia, itsekkäitä, aistillisia tai pinnallisia, me ainakin eräällä tavalla ristiinnaulitsemme Hänet uudestaan. Ja kun me yritämme alati tehdä parhaamme, kun huolehdimme toisista ja palvelemme heitä, kun voitamme itsekkyyden rakkaudella, kun asetamme toisten hyvinvoinnin omamme edelle, kun kannamme toistemme kuormia ja suremme surevien kanssa, kun lohdutamme niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa ja olemme ’Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla’ (Moosia 18:8–9), silloin me tuotamme Hänelle kunniaa ja saamme Häneltä voimaa ja tulemme yhä enemmän Hänen kaltaisikseen ja saamme lisää valoa, joka ’kirkastuu kirkastumistaan’, jos kestämme, ’täyteen päivään saakka’ (OL 50:24).” (Ks. ”Sitä varten minä olen – – tullut – – maailmaan”, Liahona, tammikuu 2000, s. 31–32.)

Pohdittavia seikkoja

• Kuinka Ammon valmisti Lamonin sydäntä vastaanottamaan evankeliumin? Mitä sinä voisit tehdä valmistaaksesi jonkun sydäntä vastaanottamaan evankeliumin totuudet?

• Mitä opimme Aaronin ja hänen veljiensä esimerkistä, kun he kokivat torjumista ja ”kaikenlaisia ahdinkoja”? (Alma 20:29.)

Ehdotettuja tehtäviä

• Kun Ammon ja hänen veljensä lähestyivät Nefin maata, Herra antoi heille tehtäväksi 1) vahvistaa Hänen sanaansa, 2) olla kärsivällisiä ahdingoissa ja 3) olla hyvänä esimerkkinä, luvaten heille, että Hän siunaisi heitä menestyksellä (ks. Alma 17:11). Kirjoita nämä kolme otsikkoa paperiin. Kun sitten tutkit lukuja Alma 17–22, kirjoita kunkin otsikon alle esimerkkejä, jotka osoittavat heidän kuuliaisuutensa Herran ohjeelle. Kirjoita myös, kuinka kukin kirjaamasi esimerkki auttoi tuomaan lamanilaisia totuuden tuntemiseen.

• Laadi luettelo periaatteista, jotka liittyvät lähetystyöhön (ks. Alma 17–22). Mieti rukoillen nimenomaisia tapoja, joilla sinä voisit soveltaa näitä periaatteita elämässäsi.