3. Nefi 18–19

Johdanto

Käydessään nefiläisten luona Vapahtaja asetti sakramentin ja tähdensi sitä, että sakramentin tarkoituksena on muistaa Hänet. Hän lupasi: ”Jos te aina muistatte minut, minun Henkeni on oleva teidän kanssanne” (3. Nefi 18:11). Tämä sama lupaus on osa sakramenttirukousta. Kun tutkit lukuja 3. Nefi 18–19, pohdi, mitä Jeesus opetti sakramentista ja rukouksesta ja kuinka sinä voit näiden opetusten avulla tulla täydellisemmin Kristuksen opetuslapseksi, niin että voit täydemmin nauttia Pyhän Hengen kumppanuudesta.

Selityksiä

3. Nefi 18:1–14. ”Tehkää tämä – – muistoksi”

Vapahtaja on opettanut, että sakramentin nauttimisen päätarkoituksena on muistaa Hänet. Sakramenttitoimituksen aikana meillä on mahdollisuus keskittyä Jumalan Poikaan. Emme saa antaa ajatustemme harhailla tai antaa minkään häiritä niitä. Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on kuvannut muutamia sopivia tapoja, joilla voimme muistaa Herran uudistaessamme liittomme sakramentin kautta:

”Me voisimme muistaa Vapahtajan kuolevaisuutta edeltävää elämää ja kaikkea sitä, mitä me tiedämme Hänen tehneen. – –

Me voisimme muistaa sitä vaatimatonta suuruutta, joka liittyi Hänen syntymiseensä kuolevaisuuteen äidistä, joka oli vain nuori nainen. – –

Me voisimme muistaa Kristuksen ihmeitä ja opetuksia, Hänen parantamisiaan ja Hänen antamaansa apua. – –

Me voisimme muistella sitä, että Jeesus oli erityisen onnellinen ja iloinen lasten parissa ja että Hän opetti, että meidän kaikkien tulisi olla enemmän heidän kaltaisiaan. – –

Me voisimme muistaa sitä, että Kristus kutsui opetus-lapsiaan ystävikseen. – –

Me voisimme – ja meidän pitäisi – muistaa niitä ihania siunauksia, joita on tullut osaksemme, ja muistaa, että ’kaikki, mikä on hyvää, tulee Kristuksesta’ (Moroni 7:24). – –

Joinakin päivinä meillä on syytä muistaa Hänen saamaansa epäystävällistä kohtelua, Hänen kokemaansa torjuntaa ja Hänen kärsimäänsä epäoikeudenmukaisuutta. – –

Voimme muistaa, että Jeesuksen oli laskeuduttava kaiken alapuolelle, ennen kuin Hän pystyi nousemaan kaiken yläpuolelle, ja että Hän kärsi kaikenlaisia kipuja, ahdinkoja ja koetuksia, jotta Hän täyttyisi armolla ja osaisi auttaa kansaansa sen heikkouksissa.” (Ks. ”Tehkää tämä minun muistokseni”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 68–69.)

3. Nefi 18:6–7. Sakramentti ja enkelien palvelus

Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, kuinka sakramenttirukousten lupauksiin kuuluu myös enkelien palvelus:

”Nämä Aaronin pappeuden toimitukset ovat tärkeitä myös enkelien palvelukselle.

– – Enkelien viestit voivat tulla äänen tai pelkkien mieleen välittyvien ajatusten tai tunteiden kautta.

– – Suurin osa enkelien viestinnästä tunnetaan tai kuullaan, ei nähdä. – –

Yleensä hengellisen toveruuden ja yhteydenpidon siunauksia saavat vain ne, jotka ovat puhtaita. – – Me puhdistumme synneistämme Aaronin pappeuden kaste- ja sakramenttitoimituksen kautta, ja meille luvataan, että jos pidämme liittomme, Hänen Henkensä on oleva aina meidän kanssamme. Uskon, että lupaus ei viittaa ainoastaan Pyhään Henkeen, vaan myös enkelien palvelukseen, sillä ’enkelit puhuvat Pyhän Hengen voimalla; sen vuoksi he puhuvat Kristuksen sanoja’ (2. Nefi 32:3). Niinpä Aaronin pappeuden haltijat avaavat kaikille kirkon jäsenille, jotka nauttivat kelvollisesti sakramentin, mahdollisuuden päästä nauttimaan Herran Hengen toveruudesta ja enkelien palveluksesta.” (Ks. ”Aaronin pappeus ja sakramentti”, Liahona, tammikuu 1999, s. 44, 45.)

3. Nefi 18:16, 24. ”Minä olen antanut teille esimerkin”

Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista on kehottanut, että olipa roolimme mikä hyvänsä, meidän tulee parhaan kykymme mukaan pyrkiä tulemaan Vapahtajan kaltaisiksi:

”Meillä jokaisella on eri rooleja perheessä, kirkossa, yhteiskunnassa, liike-elämässä, opinnoissa ja niin edelleen. Vaikka meillä on erilaisia tarpeita, meitä yhdistää tarve keskittyä kaikkiin Kristuksen ominaisuuksiin, varsinkin niihin, joissa meidän henkilökohtaisesti on tarpeen kehittyä täydellisemmin. – –

Voimme tietenkin tyytyä vähempään ja omaksua vain muutamia Vapahtajan havainnollistamia menetelmiä. Mutta ellemme noudata Hänen esimerkkiään niin täydellisesti kuin pystymme, olemme riistäneet itseltämme suuren esikuvan. Lisäksi meidän on määrä tulla Hänen kaltaisikseen sekä siinä, kuinka Hän toimii, että siinä, millainen Hän on. Jumalan rakkaus takaa esimerkiksi sen, että Hän kuuntelee. Pystymmekö me käsittämään Jumalaa, joka ei kuuntelisi? Tai jolta puuttuu voimaa? Tai joka ei ole halukas vahvistamaan kantaansa jossakin periaatteessa? Kun meistä tulee enemmän Hänen kaltaisiaan, muutos tapahtuu sekä siinä, millaisia olemme, että siinä, mitä teemme.” (A Wonderful Flood of Light, 1990, s. 110.)

3. Nefi 18:18. ”Valvoa ja rukoilla alati”

Presidentti Henry B. Eyring ensimmäisestä presidenttikunnasta on pohtinut sitä, kuinka tärkeitä ovat tehtävät muistaa Hänet aina (ks. OL 20:77, 79) ja ”rukoilla alati” (3. Nefi 18:18):

”Mitä Mestari tarkoittaa, kun Hän kehottaa meitä rukoilemaan alati?

Minulla ei ole riittävästi viisautta tunteakseni kaikkia Vapahtajan tarkoituksia Hänen antaessaan meille liiton muistaa Hänet aina ja kehottaessaan meitä rukoilemaan alati, ettei meitä voitettaisi. Mutta tiedän yhden. Hän tekee niin, koska Hän tuntee täydellisesti ne mahtavat voimat, jotka vaikuttavat meihin, ja myös sen, millaista on olla ihminen.

– – Hän tietää, miltä tuntuu, kun elämän huolet painavat meitä. – – Ja Hän tietää, ettei selviytymiseen tarvittavien inhimillisten voimiemme määrä ole aina sama.

– – Kun meitä ympäröivät voimat vahvistuvat, niin se hengellinen lujuus, joka ennen riitti, ei riitä enää. Ja millaista hengellisen lujuuden kasvua me kerran pidimmekin mahdollisena, niin ulottuvillamme tulee olemaan suurempaa kasvua. Sekä hengellisen lujuuden tarve että mahdollisuus hankkia sitä tulevat kasvamaan sellaista vauhtia, että aliarvioimme sen omaksi turmioksemme. – –

Aloittakaa Vapahtajan muistamisesta. Te muistatte sen, minkä tiedätte ja mitä rakastatte. – –

Herra kuulee sydämenne rukoukset. Sydämenne tunteet, tunteet rakkaudesta taivaallista Isäämme ja Hänen rakasta Poikaansa kohtaan voivat olla niin jatkuvia, että rukouksenne kohoavat alati.” (”Always”, kirkon koululaitoksen takkavalkeailta nuorille aikuisille, 3. tammikuuta 1999, s. 2–3, 5; ks. myös ”Always”, Ensign, lokakuu 1999, s. 8–10, 12.)

3. Nefi 18:18. ”Seuloakseen teitä niin kuin vehnää”

Kun Jeesus varoitti nefiläisiä siitä, että ”Saatana haluaa saada teidät seuloakseen teitä niin kuin vehnää” (3. Nefi 18:18), Hän opetti samaa sanomaa, jonka Hän oli ilmaissut Pietarille (ks. Luuk. 22:31).

© Richard Cleave

Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt Jeesuksen sanoja: ”Tämä on idiomaattinen ilmaus, joka oli selkeämpi sen ajan ihmisille kuin meidän aikamme ihmisille. Pohjimmiltaan ja perusajatukseltaan Jeesus sanoo: ’Pietari, Saatana haluaa sinut sadokseen. Hän haluaa korjata satona sinun sielusi ja tuoda sinut varastoonsa, vilja-aittaansa, missä hän pitää sinua opetuslapsenaan.’ Samaa kielikuvaa käytämme sanoessamme, että vainio on jo vaalennut korjattavaksi. Ja me lähdemme saarnaamaan evankeliumia ja korjaamaan satona ihmisten sieluja. Saatana halusi Pietarin. Hän halusi seuloa tätä kuin vehnää eli saada satona tämän sielun.” (Sermons and Writings of Bruce R. McConkie, toim. Mark L. McConkie, 1998, s. 127.)

3. Nefi 18:21. ”Rukoilkaa perheissänne”

Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) on puhunut perherukouksen tärkeydestä: ”Olen varma, ettei mikään korvaa riittävästi sitä, että isä, äiti ja lapset polvistuvat aamuin illoin yhdessä. Se tekee kodista paremman ja kauniimman ennemmin kuin pehmeät matot, ihanat verhot ja hienosti soinnutetut väriyhdistelmät.” (Ks. ”Perherukouksen siunaukset”, Valkeus, syyskuu 1991, s. 4.)

3. Nefi 18:26–32. Pyhä toimitus

Huomaa, että kohdassa 3. Nefi 18:26 Vapahtaja lakkasi puhumasta väkijoukolle ja kääntyi niiden johtohenkilöiden puoleen, ”jotka hän oli valinnut”. Hänen sanomansa jakeissa 28–29 annettiin pappeusjohtajille varoituksena, etteivät he sallisi kelvottomien nauttia sakramenttia. Näistä jakeista opimme, että kirkon jäsenten tulee jättää vastuu siitä, onko joku kelvollinen nauttimaan sakramentin, niille, jotka Herra on kutsunut tekemään näitä arvioita, kuten piispalle tai vaarnanjohtajalle.

Minerva K. Teichert, BYU:n taidemuseon luvalla
Palvellessaan seitsemänkymmenen koorumin jäsenenä vanhin John H. Groberg selitti, mitä tarkoittaa sakramentin nauttiminen kelvollisesti:

”Jos me haluamme tulla paremmiksi (eli tehdä parannuksen) emmekä ole pappeuden rajoitusten alaisia, niin silloin me minun mielestäni olemme kelvollisia. Mutta ellei meillä ole mitään halua tulla paremmiksi, ellei meillä ole mitään aikomusta seurata Hengen opastusta, silloin meidän on kysyttävä: Olemmeko me kelvollisia nauttimaan sakramentin vai teemmekö me pilkkaa sen tarkoituksesta, joka on toimia kannustimena henkilökohtaiseen parannukseen ja kehittymiseen? Jos me muistamme Vapahtajan ja kaiken, mitä Hän on tehnyt ja tulee tekemään meidän puolestamme, me parannamme tekojamme ja siten tulemme lähemmäksi Häntä, niin että pysymme iankaikkiseen elämään johtavalla tiellä.

Jos me kuitenkin kieltäydymme tekemästä parannusta ja tulemasta paremmiksi, jos me emme muista Häntä ja pidä Hänen käskyjään, silloin me olemme pysäyttäneet kasvumme, ja se on tuomioksi meidän sielullemme.

Sakramentti on hyvin henkilökohtainen kokemus, ja me itse olemme tieten kelvollisia tai kelvottomia. – –

Kun me nautimme sakramentin kelvollisesti, me tunnemme, missä asioissa meidän täytyy tehdä parannus, ja saamme apua ja päättäväisyyttä tehdä niin. Olivatpa ongelmamme mitä tahansa, sakramentti antaa aina toivoa.

Useimmat tällaiset ongelmat meidän on itse selvitettävä. Jos me emme esimerkiksi maksa kymmenyksiämme, me yksinkertaisesti päätämme alkaa tehdä niin. Mutta joidenkin ongelmien kohdalla meidän on mentävä tapaamaan piispaamme.” (Ks. ”Sakramentin kauneus ja tärkeys”, Valkeus, heinäkuu 1989, s. 33.)

3. Nefi 18:36–37. Jeesus antoi opetuslapsilleen ”vallan antaa Pyhän Hengen”

Väkijoukko ei tiennyt, mitä Vapahtaja teki tai sanoi, kun Hän kosketti opetuslapsiaan ja puhui heille. Mormon on kuitenkin ilmoittanut meille opetuslasten todistaneen, ”että hän antoi heille [opetuslapsille] vallan antaa Pyhän Hengen” (3. Nefi 18:37). Moroni täytti isänsä lupauksen lukijalle, että ”minä osoitan teille tämän jälkeen, että tämä todistus on tosi” (3. Nefi 18:37), kun hän myöhemmin esitti kuvauksen tästä tapahtumasta sekä sanat, jotka Kristus lausui kahdelletoista opetuslapselle. Lisäksi hän selitti, että kun Vapahtaja kosketti opetuslapsiaan antaakseen heille valtuuden, Hän pani kätensä heidän päällensä (ks. Moroni 2:1–3).

3. Nefi 19:6–8, 16–17

Miksi arvelet, että polvistuminen mahdollisuuksien mukaan on tärkeä osa rukousta?

3. Nefi 19:9. Opetuslapset rukoilivat saavansa Pyhän Hengen

Kaksitoista opetuslasta, jotka Jeesus oli valinnut, rukoilivat, ”että Pyhä Henki annettaisiin heille” (3. Nefi 19:9). Vanhin Bruce R. McConkie on selittänyt merkitystä pyynnön taustalla:

”Pyhän Hengen lahjan ja tästä lahjasta osalliseksi pääsemisen välillä on ero. Kasteen jälkeen kaikki pyhät saavat Pyhän Hengen lahjan eli oikeuden Hengen pyhittävään voimaan. Tosiasiallisesti osallisiksi luvatusta palkinnosta pääsevät vain ne, jotka ovat kelvollisia ja jotka pitävät käskyt. Käytännössä kirkon jäsenet pääsevät osallisiksi Hengen kumppanuudesta aika ajoin, kun he onnistuvat kuuliaisuuden avulla pääsemään sopusointuun äärettömän kanssa.

Todellinen Pyhän Hengen lahjasta osalliseksi pääseminen on ylimaallinen lahja, jonka ihminen voi saada kuolevaisuudessa. Sen saaminen on todistus siitä, että siten siunatut pyhät ovat päässeet sopusointuun Jumalan kanssa ja tekevät niitä asioita, jotka varmistavat heille iankaikkisen elämän tulevissa valtakunnissa.” (A New Witness for the Articles of Faith, 1985, s. 257.)
Presidentti Heber J. Grant (1856–1945) on puhunut siitä, että meidän tulee kahdesti päivässä pyytää Jumalalta Pyhän Hengen ohjausta: ”Tunnen tuskin minkäänlaista pelkoa sellaisen pojan tai tytön, nuoren miehen tai nuoren naisen puolesta, joka vilpittömästi ja tunnollisesti anoo Jumalalta Hänen Henkensä johdatusta kahdesti päivässä. Olen varma siitä, että kun kiusauksia tulee, heillä on oleva voimaa voittaa ne sen johdatuksen turvin, jota heille annetaan. Kun nöyrästi pyydämme Herralta Hänen Henkensä johdatusta, meidän ympärillämme on suoja, ja jos me hartaasti ja vilpittömästi etsimme Herran Hengen johdatusta, voin vakuuttaa teille, että me saamme sen.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Heber J. Grant, 2003, s. 184.)
Presidentti Marion G. Romney (1897–1988), toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on esittänyt, että voimme saada Hengen ja säilyttää sen noudattamalla yksinkertaista neljän kohdan ohjelmaa: ”Jos haluatte saada ja säilyttää Hengen johdatuksen, voitte tehdä sen noudattamalla tätä yksinkertaista neljän kohdan ohjelmaa. Ensimmäiseksi, rukoilkaa. Rukoilkaa uutterasti. – – Toiseksi, tutkikaa ja opiskelkaa evankeliumia. Kolmanneksi, eläkää vanhurskaasti; tehkää parannus synneistänne. – – Neljänneksi, palvelkaa kirkossa.” (”Pyhän Hengen johdatus”, Valkeus, elokuu 1980, s. 5.)

3. Nefi 19:10–13. Kastettiin uudelleen

Presidentti Joseph Fielding Smith (1876–1972) on selittänyt, miksi Jeesus käski nefiläisiä ottamaan kasteen uudelleen:

”Kun Kristus ilmestyi nefiläisille tällä Amerikan mantereella, Hän käski heidän antaa kastaa itsensä, vaikka heidät oli aikaisemmin kastettu syntiensä anteeksisaamiseksi. – – Vapahtaja käski Nefin ja kansan ottaa jälleen kasteen, koska Hän oli järjestänyt kirkon uudelleen evankeliumin alaisuudessa [ks. 3. Nefi 19:7–15; 26:17]. Aikaisemmin se oli järjestetty lain alaisuudessa [ks. 3. Nefi 9:15–22; 11:10–40; 12:18–19; 15:4–10].

– – Samasta syystä Joseph Smith ja ne muut, jotka oli kastettu ennen huhtikuun 6. päivää 1830, kastettiin uudelleen kirkon järjestämisen päivänä.” (Pelastuksen oppeja, toim. Bruce R. McConkie, 3 osaa, 1977–1982, osa 2, s. 312–313.)

3. Nefi 19:18, 22. ”He rukoilivat Jeesusta”

Pyhissä kirjoituksissa meitä ei missään opeteta rukoilemaan Jeesusta. Tässä ainutlaatuisessa tilanteessa opetuslapset kuitenkin osoittivat rukouksensa Isän asemesta Pojalle. Vanhin Bruce R. McConkie on maininnut mahdollisen syyn siihen, miksi näin on tapahtunut: ”On olemassa erityinen syy siihen, miksi näin tehtiin tässä tilanteessa ja vain tämän kerran. Jeesus oli jo opettanut heitä rukoilemaan Isää Hänen nimessään, mitä he ensin tekivätkin. – – Jeesus oli läsnä heidän edessään vertauskuvana Isästä. Hänet nähdessään oli aivan kuin he olisivat nähneet Isän. Häntä rukoillessaan oli aivan kuin he olisivat rukoilleet Isää. Se oli erityinen ja ainutlaatuinen tilanne.” (The Promised Messiah: The First Coming of Christ, 1978, s. 560–561.) Tulee myös huomata, että Vapahtaja sanoi nimenomaan, että ihmiset rukoilivat Häntä tässä tilanteessa, koska, kuten Hän sanoi, ”minä olen heidän kanssaan” (3. Nefi 19:22). Lisäksi tässä tilanteessa ”he [eivät] toistelleet monia sanoja, sillä heille annettiin, mitä heidän tuli rukoilla” (3. Nefi 19:24).

3. Nefi 19:19–20, 27–28. ”Minä kiitän sinua”

Pyhissä kirjoituksissa annetaan monia esimerkkejä siitä, kuinka Vapahtaja ilmaisi kiitoksen Isälleen (ks. Mark. 14:23; Joh. 6:5–11; 11:33–35, 41; 1. Kor. 11:23–24). Palatessaan nefiläisten luo toisen kerran Jeesus aloitti ensimmäisen ja toisen rukouksensa, jotka on tallennettu muistiin pyhiin kirjoituksiin, kiittämällä Isäänsä (ks. 3. Nefi 19:19–20, 27–28). Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista on tähdentänyt tätä periaatetta:

”Rukous on välttämätön osa yrityksiämme kertoa kiitollisuudestamme taivaalliselle Isällemme. Hän odottaa meidän ilmaisevan kiitollisuutemme monista siunauksistamme ja lahjoistamme joka aamu ja ilta vilpittömässä ja mutkattomassa rukouksessa, joka kumpuaa sydämestämme.

Rukouksessa ilmaistun kiitollisuuden kautta me osoitamme olevamme riippuvaisia korkeammasta viisauden ja tiedon lähteestä – Isästä Jumalasta ja Hänen Pojastaan, Herrastamme ja Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta.” (”Kiitollisuus Jumalan hyvyydestä”, Valkeus, heinäkuu 1992, s. 61.)

3. Nefi 19:20–23, 29. Ykseyden rukoileminen

Jeesus rukoili taivaalliselta Isältä ykseyttä seuraajiensa keskuuteen ja myös ykseyttä niiden ihmisten keskuuteen, joita Hänen seuraajansa opettivat (ks. Joh. 17:11, 20–21). Kristus opetti ykseyden periaatetta myös Opissa ja liitoissa: ”Olkaa yhtä; ja ellette te ole yhtä, te ette ole minun” (OL 38:27).

Vanhin Jeffrey R. Holland on verrannut keskenään kohtia 3. Nefi 19:20–23 ja Joh. 17:11, 20–23, joissa Jeesus Kristus rukoilee ykseyttä: ”Vapahtajan käyttämät sanat ilmaisevat meille selvästi, että juuri Pyhä Henki tuo sen ykseyden, mikä opillinen seikka ei välity niin selkeästi Uuden testamentin kertomuksesta. Lisäksi on merkittävää, että yksi perimmäisistä todisteista Jumalalle uskostamme Häneen on se, että meidän nähdään ja kuullaan rukoilevan. Kristus kiinnitti huomiota tähän todisteeseen nefiläisten osalta. Isälle Hän sanoi: ’Sinä näet, että he uskovat minuun, koska sinä kuulet heitä’ [3. Nefi 19:22]. – – Se on avain taivaan ihmeellisiin ilmestyksiin ja Pyhän Lohduttajan (Pyhien Lohduttajien) henkilökohtaiseen kumppanuuteen.” (Christ and the New Covenant, 1997, s. 280.)
Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, kuinka meistä voi tulla yhtä Isän ja Pojan kanssa:

”Jeesus saavutti täyden ykseyden Isän kanssa alistamalla itsensä, sekä lihan että hengen, Isän tahtoon. Vapahtajan palvelutehtävällä oli aina selvä päämäärä, koska Hänessä ei ollut minkäänlaista heikentävää tai häiritsevää epäröintiä. Jeesus sanoi Isäänsä viitaten: ’Minä teen kaiken hänen mielensä mukaan’ (Joh. 8:29). – –

Emme varmastikaan ole yhtä Jumalan ja Kristuksen kanssa, ennen kuin Heidän tahtonsa ja halunsa tulee meidänkin suurimmaksi toiveeksemme. Sellaista alistuvaisuutta ei saavuteta päivässä, mutta Pyhän Hengen kautta Herra kouluttaa meitä, jos olemme halukkaita, kunnes aikanaan voidaan oikeutetusti sanoa, että Hän on meissä aivan kuten Isä on Hänessä. Toisinaan vapisen miettiessäni, mitä se saattaa vaatia, mutta tiedän, että vain tässä täydellisessä ykseydessä voi löytää ilon täyteyden.” (Ks. ”’Jotta he olisivat yhtä’ meidän kanssamme”, Liahona, marraskuu 2002, s. 72, 73.)

3. Nefi 19:24. ”Eivätkä he toistelleet monia sanoja”

Mitä tarkoittaa, että rukoilee ilman että toistelee monia sanoja? (Ks. 3. Nefi 19:24.) Vanhin Gene R. Cook seitsemänkymmenen koorumista on esittänyt seuraavia näkemyksiä:

”Kun nefiläiset opetuslapset rukoilivat Jeesuksen läsnä ollessa, he olivat meille hyvänä esimerkkinä. Aikakirja kertoo: ’– – Eivätkä he toistelleet monia sanoja – –.’

Tämä on sopusoinnussa sen käskyn kanssa, jonka Herra antoi juutalaisille kuolevaisuudessa suorittamansa palvelutyön aikana. Hän sanoi: ’Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja’ (Matt. 6:7; ks. myös 3. Nefi 13:7).

Kun rukoilemme julkisesti, pitäkäämme varamme, ettei meitä valtaa halu saada kunniaa ihmisiltä, mikä halu saattaisi saada meidät rukoilemaan ilman todellista tarkoitusta tai pitkittämään rukouksiamme tarpeettomasti. Sama varoitus pätee niihin, jotka rukoilevat pikemminkin kuolevaisen kuulijakunnan vuoksi kuin vain sen vuoksi, että Herra kuulisi heitä. Meidän täytyy aina varoa välttääksemme korusanaisia rukouksia tai rukouksia vaikutuksen tekemiseksi. Herra ei varmastikaan ole tyytyväinen sellaiseen suhtautumiseen, eikä Hän vastaa sellaisen ihmisen rukoukseen, joka ei keskity Herraan tai joka rukoilee ilman vakaata aikomusta.” (Receiving Answers to Our Prayers, 1996, s. 43–44.)

3. Nefi 19:24–25

Mitä opetuslapsille näyttää tapahtuneen näissä jakeissa? Vertaa vastaustasi kohtiin 3. Nefi 19:28–29 ja Moos. 1:9–11.

3. Nefi 19:35. Ihmeitä tapahtuu niille, joilla on uskoa

Vapahtajan vierailun yhteydessä Mormonin kirjan ajan pyhät näkivät suuria ihmeitä – parantumisen ihmeitä, enkeleitä, loistavia kasvoja, rukouksia, jotka olivat liian pyhiä kirjoitettaviksi, sekä monia muita ihmeellisiä ilmentymiä. Jeesus julisti opetuslapsilleen: ”Näin suurta uskoa en ole koskaan nähnyt kaikkien juutalaisten keskuudessa; sen vuoksi minä en voinut näyttää heille niin suuria ihmeitä, heidän epäuskonsa tähden” (3. Nefi 19:35).

Tapahtuuko ihmeitä nykyään vai onko ihmeiden aika lakannut? Vanhin Dallin H. Oaks on opettanut, että ihmeitä tapahtuu yhä; me emme kuitenkaan usein kuule niistä niiden pyhyyden vuoksi:

”Miksi me emme puheissamme yleiskonferenssissa ja paikallisissa kokouksissa kerro enemmän kokemistamme ihmeistä? Useimpia kokemistamme ihmeistä ei ole tarkoitettu kerrottaviksi muille. Pyhien kirjoitusten opetusten mukaisesti me pidämme niitä pyhinä ja kerromme niistä vain silloin kun Henki kehottaa meitä tekemään niin. – –

Nykyajan ilmoituksessa sanotaan: ’He eivät saa ylpeillä näistä asioista eivätkä puhua niistä maailman edessä; sillä nämä asiat on annettu teille teidän hyödyksenne ja pelastukseksenne’ (OL 84:73). Eräässä toisessa ilmoituksessa julistetaan: ’Muistakaa, että se, mikä tulee ylhäältä, on pyhää, ja siitä täytyy puhua varoen ja Hengen kehotuksen mukaan’ (OL 63:64). – –

Yleensä myöhempien aikojen pyhät noudattavat näitä ohjeita. Lausuessamme todistuksia ja pitäessämme puheita julkisesti me harvoin mainitsemme ihmeellisimpiä kokemuksiamme, ja harvoin turvaudumme merkkeihin osoittaaksemme, että evankeliumi on totta. Tavallisesti me vain vahvistamme todistuksemme palautetun evankeliumin totuudesta ja esitämme muutamia yksityiskohtia siitä, kuinka olemme saaneet todistuksemme. Miksi näin on? Merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Ihmeen tavoitteleminen jonkun käännyttämiseksi on sopimatonta merkkien tavoittelua. Yhtä lailla on tavallisesti sopimatonta kertoa ihmeenomaisista tapahtumista suurelle yleisölle, jossa on hyvinkin eri hengellisen kypsyyden vaiheissa olevia ihmisiä. Suuressa yleisössä ihmeet ovat toisille uskoa vahvistavia kokemuksia mutta toisille sopimaton merkki.” (”Miracles”, kirkon koululaitoksen takkavalkeailta nuorille aikuisille, 7. toukokuuta 2000, s. 3, www.ldsces.org.)

Pohdittavia seikkoja

Kuinka se, että muistat, miltä sinusta tuntui, kun sinut kastettiin, voisi parantaa kokemustasi nauttiessasi sakramentin seuraavan kerran?
Opetuslapset rukoilivat ”sitä, mitä he eniten halusivat”, eli ”että Pyhä Henki annettaisiin heille” (3. Nefi 19:9). Mitä sinä haluat eniten? Onko sinun halusi sellainen, jonka sisällytät rukouksiisi? Miksi tai miksi ei?
Vapahtajan kasvot hymyilivät Hänen opetuslapsilleen (ks. 3. Nefi 19:25, 30). Mitä tämä mielestäsi tarkoittaa? Mitä voit tehdä, jotta sinun kasvosi hymyilisivät toisille?

Ehdotettuja tehtäviä

Kun olet nyt lukenut useita pyhien kirjoitusten kohtia ja muita opetuksia sakramentista, laadi oma suunnitelmasi, jonka avulla sakramentista voi tulla merkityksellisempi osa elämääsi.
Tutki sitä, kuinka Vapahtajan rukouksia kuvataan kohdissa 3. Nefi 19:19–23, 27–29, 31–32. Pohdi näiden kuvausten opettamaa periaatetta, jonka mukaan voit parantaa rukouksiasi. Kirjoita havainnoistasi ja päätelmistäsi päiväkirjaasi.