Luku 4

1. Nefi 12–15

Johdanto

Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on puhunut taivaallisen Isän halusta täyttää sydämemme vanhurskaita toiveita: ”Mikään sanoma ei esiinny pyhissä kirjoituksissa useammin ja useammin tavoin kuin ’Pyytäkää, niin te saatte’” (ks. ”Kunnioitus luo pohjaa innoitukselle”, Valkeus, tammikuu 1992, s. 24). Nefi noudatti kutsua kysyen sitä, ”mitä [hänen isänsä] oli nähnyt, ja uskoen Herran kykenevän ilmaisemaan sen” (1. Nefi 11:1). Nefin vanhurskaat toiveet palkittiin, sillä sen lisäksi että hän kirjoitti muistiin tietoa, joka vastaa sitä, mitä meillä on muistiin merkittynä Lehin näystä, niin hän myös kirjoitti nähneensä näyn tästä maailmasta aikojen loppuun asti (ks. 1. Nefi 14:18–30). Tämä näky oli samankaltainen kuin Johanneksen näky Uuden testamentin Ilmestyskirjassa. Kun tutkit Nefin näkyä, pane merkille erityisiä profetioita, jotka ovat täyttyneet tai tulevat täyttymään historian tapahtumissa – erityisen tärkeitä ovat luopumuksen vaikutukset, evankeliumin lopullinen palautus ja hyvän perimmäinen voitto.

Selityksiä

1. Nefi 12:11. ”Valkaistu Karitsan veressä”

• Valkoinen on puhtauden, vanhurskauden ja pyhyyden vertauskuva. Täytyy olla täysin puhdas ollakseen Vapahtajan kaltainen. Jos henkilöllä on valkeat vaatteet, se on vertauskuvana siitä, että hän on pukeutunut puhtauteen tai että puhtaus on hänelle tunnusomaista. Tämänkaltainen puhtaus on mahdollista vain Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin kautta, jossa Hänen verensä vuodatettiin meidän syntiemme tähden.

• Presidentti John Taylor (1808–1887) puhui siitä, kuinka välttämätöntä meidän on tehdä enemmän kuin vain olla Herran kirkon jäseniä, jos aiomme olla riittävän kelvollisia seisomaan taivaallisen Isämme edessä: ”On jotakin, mikä ulottuu hieman kauemmaksi kuin joskus ajattelemme, ja se on se, että kun me tunnustamme olevamme Herran seuraajia, kun tunnustamme ottaneemme vastaan evankeliumin ja olevamme sen ohjattavissa, niin tunnustus ei johda mihinkään, ellemme ole pesseet vaatteitamme ja valkaisseet niitä Karitsan veressä. Meille ei riitä se, että kuulumme Jumalan Siioniin, sillä Jumalan Siionin täytyy muodostua ihmisistä, jotka ovat puhdassydämisiä ja joiden elämä on puhdasta ja tahratonta Jumalan edessä, ainakin sen on oltava päämäärä, johon pyrimme. Emme ole vielä siellä, mutta meidän on päästävä sinne ennen kuin olemme valmiit perimään kirkkauden ja korotuksen, siksi ulkonainen hurskaus ei hyödytä juuri lainkaan ketään meistä. – – Eikä se riitä, että omaksumme evankeliumin – – ja olemme Jumalan kansan yhteydessä, käymme kokouksissamme ja nautimme Herran ehtoollisen sakramentin ja pyrimme elämään niin, ettei meissä ole mitään suurempaa moitteen sijaa, sillä tästä kaikesta huolimatta, ellemme ole vilpittömiä, ellemme ole sydämeltämme puhtaita Jumalan edessä, ellei meillä ole puhdasta sydäntä ja puhdasta omaatuntoa, ellemme pelkää Jumalaa ja pidä Hänen käskyjään, me emme voi, ellemme tee parannusta, saada osaksemme näitä siunauksia, joista olen puhunut ja joista profeetat todistavat.” (Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: John Taylor, 2002, s. 114).

1. Nefi 12–14. Yleiskatsaus

• Seuraava kaavio auttaa meitä hahmottamaan merkittäviä tapahtumia, jotka johtivat Jumalan valtakunnan perustamiseen maan päälle:

  

  Tapahtumasarja, joka johti Jumalan valtakunnan perustamiseen
  	Nefiläisten kansakunta tuhotaan (ks. 1. Nefi 12:19–23)
  	Nefiläisten aikakirja varjellaan (ks. 1. Nefi 13:35, 40)
  	Pakanat löytävät luvatun maan (ks. 1. Nefi 13:12)
  	Pakanat asuttavat luvatun maan (ks. 1. Nefi 13:13–16)
  © Comstock.com	Kansojen välinen sota luvatussa maassa (Yhdysvaltain vapaussota; ks. 1. Nefi 13:16–19)
  	Pakanat, jotka kuulevat Herraa, ”luetaan Israelin huoneeseen” (evankeliumin palauttaminen; ks. 1. Nefi 14:1–2)
  	Uusi pyhä kirja tulee esiin (ks. 1. Nefi 13:35–40; 14:7)
  	Kristuksen kirkko palautetaan (ks. 1. Nefi 14:10–17)

1. Nefi 13:1–9. Suuri ja iljettävä kirkko

• ”Mitä tulee Jumalan valtakuntaan – – niin paholainen perustaa aina valtakuntansa aivan samanaikaisesti Jumalan vastustamiseksi” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 16).

• Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on määritellyt suuren ja iljettävän kirkon: ”Nimityksiä paholaisen kirkko ja suuri ja iljettävä kirkko käytetään kuvaamaan kaikkia kirkkoja ja järjestöjä, olipa niiden nimi tai luonne millainen tahansa – niin poliittisia, filosofisia, kasvatuksellisia, taloudellisia, sosiaalisia, veljeskunnallisia, yhteiskunnallisia kuin uskonnollisiakin – joiden tarkoituksena on saattaa ihmiset tielle, joka johtaa pois Jumalasta ja Hänen laeistaan ja siten pelastuksesta Jumalan valtakuntaan” (Mormon Doctrine, 2. laitos, 1966, s. 137–138).

• Eräs alan tutkija on selittänyt, että suuri ja iljettävä kirkko koostuu useammasta kuin yhdestä kokonaisuudesta:

  ”Itse asiassa mikään yksittäinen tunnettu historiallinen kirkko, uskontokunta tai uskovien joukko ei täytä kaikkia suuren ja iljettävän kirkon vaatimuksia: sen täytyy olla perustettu pakanoiden keskuuteen, sen on täytynyt muokata pyhiä kirjoituksia ja valvoa niiden levittämistä, sen on täytynyt surmata Jumalan pyhiä, mukaan lukien apostolit ja profeetat, sen täytyy olla liitossa yhteiskunnallisen hallinnon kanssa ja käyttää sen poliisivoimia omien uskonnollisten näkemystensä toteuttamiseksi, sillä täytyy olla valta yli kaiken maan, sen täytyy tavoitella suurta varallisuutta ja harjoittaa sukupuolista moraalittomuutta ja sen täytyy kestää lähes maailmanloppuun asti. Mikään yksittäinen uskontokunta tai uskonkäsitysten järjestelmä ei vastaa koko tätä kuvausta. Pikemminkin Babylonin roolia ovat esittäneet monet eri järjestöt, ideologiat ja kirkot monina eri aikoina. – –

  Voimmeko silloin osoittaa sitä historiallista toimijaa, joka toimi suurena ja iljettävänä kirkkona varhaiskristinuskon aikana? Sellainen toimija olisi saanut alkunsa ensimmäisen vuosisadan jälkipuoliskolla ja olisi tehnyt suuren osan työstään toisen vuosisadan puoliväliin mennessä.

  Tätä ajanjaksoa voitaisiin kutsua kristinuskon historian sokeaksi pisteeksi, sillä nimenomaan tältä ajalta on säilynyt vähiten alkuperäisiä historiallisia lähteitä. Meillä on hyviä lähteitä Uuden testamentin kristinuskosta. Sitten valot tavallaan sammuvat ja kuulemme vaimeita ääniä suuresta kamppailusta. Kun noin sadan vuoden jälkeen valot jälleen syttyvät, huomaamme, että joku on järjestänyt huonekalut uudelleen ja kristinusko on muuttunut aivan toisenlaiseksi kuin se oli alussa.” (Stephen E. Robinson, ”Warring against the Saints of God”, Ensign, tammikuu 1988, s. 38–39.)

  1. Nefi 13:4–9

  Luettele muutamia yleisiä tunnusmerkkejä, jotka liittyvät suureen ja iljettävään kirkkoon. Kuinka näiden tunnistaminen auttaa sinua karttamaan petosta?

1. Nefi 13:12. Mies pakanoiden keskuudessa

• Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on maininnut, että tämä mies pakanoiden keskuudessa oli Kristoffer Kolumbus:

  ”Jumala innoitti pakanoiden keskuudessa olevaa miestä (ks. 1. Nefi 13:12), joka Jumalan Hengen johdattamana löysi Amerikan mantereen ja toi tämän arvokkaan uuden mantereen eurooppalaisten huomion piiriin. Tuo mies oli tietenkin Kristoffer Kolumbus, joka todisti, että hän sai innoitusta siihen, mitä teki.

  

  © 1992 Robert Barrett

  ’Meidän Herramme’, sanoi Kolumbus, ’avasi ymmärrykseni, lähetti minut merelle ja antoi palavan innon tähän tehtävään. Ne, jotka kuulivat hankkeestani, kutsuivat sitä järjettömäksi, pilkkasivat minua ja nauroivat. Mutta kenellä voisi olla epäilystäkään siitä, että Pyhä Henki innoitti minua?’ (Jacob Wasserman, Columbus, Don Quixote of the Seas, s. 19–20.)” (The Teachings of Ezra Taft Benson, 1988, s. 577.)

• Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) piti Kolumbusta Herran innoittamana ja kunnioitti häntä: ”Suuri joukko arvostelijoita on puhunut [Kristoffer Kolumbusta] vastaan. En kiistä sitä, että oli muita, jotka tulivat tänne läntiselle pallonpuoliskolle ennen häntä. Mutta juuri hän uskoa osoittaen sytytti lampun ja halusi etsiä uuden tien Kiinaan, ja juuri hän näin tehdessään löysi Amerikan. Hänen hankkeensa oli pelottava: purjehtia länteen poikki tuntemattomain merien kauemmaksi kuin kukaan hänen aikalaisensa ennen häntä. Huolimatta tuntemattoman aiheuttamasta kauhusta ja miehistön nurinoista ja kapinahenkisyydestä hän jatkoi purjehtimistaan ja rukoili useasti Kaikkivaltiaalta johdatusta. Selonteoissaan Espanjan hallitsijoille Kolumbus toistuvasti korosti sitä, että hänen matkansa oli Jumalan kirkkaudeksi ja kristillisen uskon levittämiseksi. Meidän on oikein kunnioittaa häntä hänen peräänantamattoman lujuutensa vuoksi, vaikka hänellä oli edessään niin paljon epävarmuutta ja vaaraa.” (Ks. ”Tabernaakkelinne rakentaminen”, Valkeus, tammikuu 1993, s. 50.)

1. Nefi 13:12–19. Herran käsi Amerikan yhdysvaltain historiassa

• Presidentti Joseph F. Smith (1838–1918) liitti Amerikan yhdysvaltain perustamisen evankeliumin palauttamiseen: ”Tämän suuren Amerikan kansakunnan Kaikkivaltias nostatti kaikkivoivan kätensä voimalla, jotta myöhempinä aikoina voitaisiin perustaa Jumalan valtakunta maan päälle. Ellei Herra olisi valmistanut tietä laskemalla perustukset tälle maineikkaalle kansakunnalle, olisi ollut mahdotonta (maailman monarkkisten hallitusten ankarien lakien ja kiihkoilun vallitessa) laskea perustusta Hänen suuren valtakuntansa tulolle. Herra on tehnyt tämän.” (Evankeliumin oppi, 1980, s. 393.)

• Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista on puhunut siitä, kuinka Jumala innoitti Amerikan perustajia luomaan uuden kansakunnan, jossa kaikilla on uskonnonvapaus, valmistaen tietä evankeliumin palauttamiselle: ”Yli sata vuotta myöhemmin [Amerikan löytämisen jälkeen] sellaiset uskonnolliset tunteet ohjasivat uuden kansakunnan perustajia Amerikan mantereella. Jumalan käden ohjaamina he takasivat jokaiselle kansalaiselle uskonnonvapauden innoitetun perustuslain turvin. Neljätoista vuotta myöhemmin, joulukuun 23. päivänä vuonna 1805, syntyi profeetta Joseph Smith. Valmistautuminen palauttamista varten oli päättymässä.” (”Valmistautumista palautusta ja toista tulemista varten: ’Minun käteni on sinun päälläsi’”, Liahona, marraskuu 2005, s. 90.)

  1. Nefi 13:20–29

  Nefi mainitsee kirjan, josta on otettu pois osia. Mikä kirja se on? Mitä asioita siitä on otettu pois? Miksi ne on otettu pois?

1. Nefi 13:20–29. Selkeitä ja kallisarvoisia totuuksia otettu pois Raamatusta

• Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt ”selkeiden ja kallisarvoisten” asioiden merkitystä: ”Raamatusta puuttuvat osat – – olivat ’selkeitä ja erittäin kallisarvoisia’. Ne olivat selkeitä yksinkertaisuudessaan ja ymmärrettävyydessään, helppoja ihmisten ymmärtää. Ne olivat kallisarvoisia Jumalan lapsille puhtaudessaan ja syvällisessä arvossaan, pelastavassa merkityksessään ja iankaikkisessa tärkeydessään.” (Christ and the New Covenant, 1997, s. 5.)

• Eräs kasvatustieteilijä on ehdottanut seuraavaa selitystä pyhissä kirjoituksissa esiintyville muutoksille:

  ”Raamatun alkuperäiset käsikirjoitukset katosivat nähtävästi hyvin varhain. Näin tuntuu käyneen varsinkin Uuden testamentin kohdalla. Sir Frederic Kenyon, eräs 1900-luvun alkupuolen suurimpia tekstikritiikin tuntijoita, on todennut näin: ’Useiden kirjojen alkuperäiskappaleet ovat kadonneet kauan sitten. Niiden on täytynyt tuhoutua aivan kirkon alkuaikoina, sillä yksikään kristillinen kirjoittaja ei ole koskaan viitannut niihin.’ Kenyonin väittämä on meille erityisen tärkeä, koska se tarkoittaa, ettei vuosisatoihin ole ollut Raamatun alkuperäistä käsikirjoitusta opastamassa lukijaa. Jopa kristillisen alkukirkon varhaisina vuosikymmeninä alkuperäiset tekstit näyttävät puuttuneen. – –

  [Kohdassa 1. Nefi 13:21–29] enkeli tekee selväksi, ettei hän puhu hienoisista käden ja silmän kömmähdyksistä, joiden takia muutamia kirjaimia tai sanoja on joutunut vääriin paikkoihin – jäljentäjien tahattomista virheistä. Hän pitää selvästikin näitä muutoksia vehkeilevien ihmisten järjestelmällisenä editointityönä [ks. 1. Nefi 13:27–28]. – –

  Kun luemme enkelin sanoja, huomaamme, ettei maailmalla ole koskaan ollutkaan koko Raamattua, sillä se turmeltiin laajamittaisesti – jopa räikeällä tavalla – ennen kuin sitä levitettiin. Sen merkittävän tahallisen Raamatun turmelemisen lisäksi, joka tapahtui varhaiskristillisenä aikana, käsikirjoitukset ovat tietenkin kärsineet jatkuvasti vähittäisistä ja suhteellisen lievistä muutoksista, joita käden ja silmän kömmähdykset ovat aiheuttaneet ja joista oppineet puhuvat. Vaikuttamassa on siis ollut kaksi prosessia: 1) tekstin merkittävä, yhtäkkinen ja tahallinen turmeleminen sitä toimitettaessa sekä 2) muunnelmien vähittäinen leviäminen jäljentämisen ja kääntämisen luonnollisena seurauksena.” (Robert J. Matthews, A Bible! A Bible!, 1990, s. 74–75.)

  Joseph Smith on opettanut: ”Monia tärkeitä ihmisen pelastusta koskevia kohtia oli poistettu Raamatusta, tai sitten ne olivat joutuneet kadoksiin ennen Raamatun kokoamista” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 227). Hän on myös sanonut, että Raamattu oli virheetön, kun ”se lähti alkuperäisten kirjoittajien kynästä”, mutta että ”tietämättömät kääntäjät, huolimattomat jäljentäjät tahi vehkeilevät ja turmeltuneet papit ovat aikaansaaneet monia erheitä” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 215).

1. Nefi 13:32–40. Selkeät ja kallisarvoiset asiat palautetaan

• Presidentti James E. Faust (1920–2007) ensimmäisestä presidenttikunnasta on puhunut siitä, kuinka kirkon pyhät kirjat ovat olleet ensisijainen keino kadonneiden totuuksien palauttamiseksi:

  ”Apostoli Johannes näki näyn ajasta, jolloin enkeli tulisi maan päälle, mikä olisi osa evankeliumin palautusta. Tuo enkeli oli Moroni, joka ilmestyi profeetta Joseph Smithille. Hän johdatti Josephin paikkaan, johon muinaisia kirjoituksia sisältävät kultaiset levyt oli pantu talteen. Sitten Joseph Smith käänsi nämä levyt Jumalan lahjan ja voiman avulla, ja Mormonin kirja julkaistiin. Tämä on aikakirja kahdesta ihmisryhmästä, jotka elivät vuosisatoja sitten Amerikan mantereella. Heistä ei tiedetty juuri mitään ennen Mormonin kirjan ilmestymistä. Mutta mikä tärkeämpää, Mormonin kirja on toinen todistus Kristuksesta. Se palautti kallisarvoisia totuuksia, jotka koskevat luopumusta, sovitusta, ylösnousemusta ja kuolemanjälkeistä elämää.

  Ennen palautusta taivaat olivat olleet suljettuina vuosisatojen ajan. Kun maan päällä oli taas profeettoja ja apostoleja, taivaat avattiin jälleen kerran näkyjen ja ilmoitusten muodossa. Monet profeetta Joseph Smithille tulleista ilmoituksista kirjoitettiin muistiin kirjaan, joka tultiin tuntemaan nimellä Oppi ja liitot. Siinä on lisää tietoa periaatteista ja toimituksista, ja se on arvokas pappeuden rakennetta koskeva lähde. Sen lisäksi meillä on vielä yksi pyhä kirjoitus nimeltään Kallisarvoinen helmi. Se sisältää Mooseksen kirjan, jonka profeetta Joseph Smith sai ilmoituksen kautta, sekä Abrahamin kirjan, jonka hän käänsi ostetusta egyptiläisestä kirjakääröstä. Sen lisäksi että opimme niistä paljon enemmän Mooseksesta, Abrahamista, Henokista ja muista profeetoista, saamme tietää myös paljon enemmän yksityiskohtia luomisesta. Saamme tietää, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumia opetettiin kaikille profeetoille alusta asti – jopa Aadamin ajoista alkaen.” (”Kaiken palauttaminen”, Liahona, toukokuu 2006, s. 67–68.)

• Myös Joseph Smithin raamatunkäännös auttaa palauttamaan monia selkeitä ja kallisarvoisia totuuksia. Joseph Smithin käännös on ”englanninkielisen kuningas Jaakon raamatunkäännöksen tarkistettu tai osittain uudestaan käännetty laitos. Profeetta Joseph Smith aloitti tämän työn kesäkuussa 1830. Jumala oli käskenyt häntä tekemään uuden käännöksen, ja hän piti sitä osana profeetankutsumustaan. – –

  Joseph Smithin raamatunkäännös on palauttanut eräitä selkeitä ja kallisarvoisia asioita, jotka ovat kadonneet Raamatusta (1. Nefi 13). Vaikka Joseph Smithin raamatunkäännös ei olekaan kirkon virallinen Raamattu, se antaa monia mielenkiintoisia ajatuksia ja edistää arvokkaalla tavalla Raamatun ymmärtämistä. Se todistaa myös profeetta Joseph Smithin kutsumuksen ja palvelutyön jumalallisuudesta.” (PKO, hakusana ”Joseph Smithin raamatunkäännös”, s. 70; ks. myös 2. Nefi 3:11; History of the Church, osa 1, s. 238.)

  Herran kirkossa annettavan jatkuvan ilmoituksen ansiosta evankeliumin selkeitä ja kallisarvoisia oppeja ja periaatteita tuodaan ihmisille kaikkialla maailmassa jatkuvana prosessina. Konferenssiraportit ja muut innoitetut kirjoitukset Herran apostoleilta ja profeetoilta ovat keskeisiä evankeliumin selkeiden ja kallisarvoisten totuuksien ymmärtämiseksi.

1. Nefi 14:7. ”Suuri ja ihmeellinen teko”

• Pyhissä kirjoituksissa kuvataan evankeliumin palauttamista ja kirkon perustamista ”suureksi ja ihmeelliseksi teoksi” (1. Nefi 14:7; 3. Nefi 21:9). Tässä yhteydessä sana suuri tarkoittaa tärkeää ja merkityksellistä, kun taas ihmeellinen tarkoittaa erinomaista ja käsittämätöntä. Teko viittaa työhön tai suoritukseen, joka on ikuinen.

  Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että kirkon merkitys on kaksitahoinen: ”Tämä kirkko, Kristuksen järjestäytynyt ruumis, on kumma teko ja ihme paitsi sen vuoksi, mitä se tekee uskollisille, myös sen vuoksi, mitä uskolliset tekevät sen hyväksi. Teidän elämänne on tuon ihmeen sydän. Te olette todisteena sen kaiken ihmeestä.” (Ks. ”Palautuksen ihmeitä”, Valkeus, tammikuu 1995, s. 30.)

  1. Nefi 14:10–14

  Mitä Nefi profetoi myöhempien aikojen kirkon jäsenistä?

1. Nefi 14:14. Varustettiin vanhurskaudella ja voimalla

• Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että Herran kansan voimana on vanhurskaus: ”Tarkastelkaamme siis itseämme. Kirkon osalta pyhät kirjoitukset viittaavat sekä kiihtyvään seulontaan että kiihtyvään hengelliseen ja määrälliseen kasvuun, ja kaikki tämä edeltää aikaa, jolloin Jumalan kansan aseena on vanhurskaus – ei sota-aseet – ja jolloin Herran kirkkaus vuodatetaan heidän päällensä (ks. 1. Nefi 14:14; ks. myös 1. Piet. 4:17; OL 112:25). Herra on päättänyt saada koetellun, puhtaan ja kelvolliseksi osoittautuneen kansan (ks. OL 100:16; 101:4; 136:31), ’eikä ole mitään sellaista, minkä Herra, sinun Jumalasi, sydämessään päättää tehdä, mitä hän ei tee’ (Abr. 3:17).” (Ks. ”Sillä minä olen johdattava teitä”, Valkeus, heinäkuu 1988, s. 6.)

• Vanhin Maxwell on edelleen selittänyt, että liittojemme kunnioittaminen on välttämätöntä tämän lupauksen saamiseksi: ”Kirkon jäsenillä on vielä yksi aivan erityinen velvollisuus, veljet ja sisaret. Nefi näki sen. Eräänä päivänä tulevaisuudessa, hän sanoi, Jeesuksen liittokansa, joka on hajaantuneena kaikkiin maan ääriin, on saava aseikseen vanhurskauden ja Jumalan voiman suuressa kirkkaudessa (ks. 1. Nefi 14:14). Tämä tapahtuu, mutta vasta sitten, kun enemmän jäseniä on tullut käytökseltään pyhemmiksi ja pyhitetymmiksi.” (”Parannus”, Valkeus, tammikuu 1992, s. 37.)

1. Nefi 14:18–30. Johannes Ilmestyksensaajan aikakirja

• Kohta 1. Nefi 14:18–30 viittaa Johanneksen ilmestykseen, Uuden testamentin viimeiseen kirjaan, jonka on kirjoittanut apostoli Johannes. Nefi näki meidän aikamme tapahtumat, mutta hänen ei sallittu kirjoittaa niitä, koska se oli Johanneksen tehtävä. Jae 26 voi viitata siihen Mormonin kirjan osaan, joka oli sinetöity. (Lisää tietoa sinetöidystä osasta on kohdissa 2. Nefi 27:7; 3. Nefi 26:7–11; Et. 4:7.)

1. Nefi 15:2–11. ”Sydämeltänsä paatuneita”

• Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on tarkastellut sitä, kuinka sydämen paatumus rajoittaa hengellisyyttämme:

  ”Nefi yritti opettaa veljilleen, että nämä voisivat tietää, mikä merkitys oli heidän isänsä profeetallisilla sanoilla, ’joita oli vaikea ymmärtää, ellei kysynyt Herralta’ (1. Nefi 15:3). Nefi sanoi heille, että elleivät he paaduttaisi sydäntään vaan pitäisivät käskyt ja kysyisivät Herralta uskossa, ’varmasti nämä asiat ilmaistaan teille’ (1. Nefi 15:11).

  Jos paadutamme sydämemme, hylkäämme jatkuvan ilmoituksen ja rajoitamme oppimisemme siihen, mitä pystymme saamaan tutkimalla nykyisen pyhien kirjoitusten kaanonin tarkkaa kieltä ja tekemällä päätelmiä sen pohjalta, niin meidän ymmärryksemme rajoittuu siihen, mitä Alma nimitti ’vähäisemmäksi osaksi sanaa’ (ks. Alma 12:11). Jos tavoittelemme ja otamme vastaan ilmoitusta ja innoitusta, joka laajentaa ymmärrystämme pyhistä kirjoituksista, me toteutamme Nefin innoitetun lupauksen täyttymistä, jonka mukaan niille, jotka uutterasti etsivät, ’Jumalan salaisuudet paljastetaan – – Pyhän Hengen voimalla’ (1. Nefi 10:19).” (”Scripture Reading and Revelation”, Ensign, tammikuu 1995, s. 7.)

  

• Sen lisäksi että Laman ja Lemuel pystyivät tietämään asioita, joita Nefi ja hänen isänsä tiesivät, profeetta Joseph Smith on selittänyt, että tämä periaate pätee myös meihin: ”Jos me kaikki voisimme tulla yhteen siten, että meillä olisi yksi sydän ja yksi mieli täydellisessä uskossa, verho saatettaisiin repäistä tänään yhtä hyvin kuin ensi viikolla tai jonakin muuna ajankohtana” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 11).

  ”Jumala ei ole ilmoittanut Josephille mitään, mitä Hän ei tekisi tiettäväksi niille kahdelletoista; ja pyhistä vähäisinkin voi tietää kaiken niin nopeasti kuin kykenee sen kestämään” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 280).

1. Nefi 15:12–13. Juutalaiset ja pakanat

• Mormonin kirjassa kerrotaan toistuvasti juutalaisista ja pakanoista. Toisinaan on vaikea ymmärtää, kenelle kirjoitus on kohdistettu. Vanhin Bruce R. McConkie kahdentoista apostolin koorumista on tarjonnut apua tähän haasteeseen: ”Sekä Lehi että Nefi jakoivat kaikki ihmiset kahteen ryhmittymään, juutalaisiin ja pakanoihin. Juutalaiset olivat joko Juudan valtakunnan kansalaisia tai heidän jälkeläisiään. Kaikkia muita pidettiin pakanoina. Näin ollen me olemme niitä pakanoita, joista tässä kirjoitusten kohdassa puhutaan. Me olemme saaneet evankeliumin täyteyden, ja me viemme sen lamanilaisille, jotka ovat juutalaisia, koska heidän isänsä ovat tulleet Jerusalemista ja Juudan valtakunnasta.” (A New Witness for the Articles of Faith, 1985, s. 556.)

  Vanhin McConkie mainitsi myös yhden pakanan, joka auttaisi suuresti palautuksessa: ”Joseph Smith – – oli se pakana, jonka käden kautta Mormonin kirja tuli esiin, ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet – – ovat niitä pakanoita, jotka vievät pelastuksen lamanilaisille ja juutalaisille” (The Millennial Messiah, 1982, s. 233).

1. Nefi 15:13–16. Evankeliumin palauttaminen myöhempinä aikoina

• Presidentti Gordon B. Hinckley on julistanut, mikä vaikutus evankeliumin palautuksella on ollut historiaan: ”Veljeni ja sisareni, ymmärrättekö te, mitä meillä on? Käsitättekö te meidän paikkamme ihmiskunnan historian suuressa näytelmässä? Tämä on se aika, johon kaikki aikaisemmin tapahtunut on tähdännyt. Tämä on kohdalleen asettamisen aikakausi. Nämä ovat palauttamisen aikoja. Tämä on aikaa, jolloin ihmiset kaikkialta maan ääriltä tulevat Herran pyhäkön vuorelle etsimään ja oppimaan Hänen teitään ja kulkemaan Hänen polkujaan. Tämä on yhteenveto kaikista ajan vuosisadoista Kristuksen syntymän ja tämänhetkisen ihmeellisen ajan välillä.” (”Aikojen huipulla”, Liahona, tammikuu 2000, s. 89.)

1. Nefi 15:12–20. Israelin kokoaminen

• Lisää tietoa Israelin kokoamisesta on liitteessä ”Israelin kokoaminen” (s. 429).

1. Nefi 15:24. Jumalan sana ja palavat nuolet

• Presidentti Ezra Taft Benson on puhunut siunauksesta, joka meillä on saadessamme pitää hallussamme Jumalan sanaa. Sen lisäksi että se johtaa meitä suuriin siunauksiin, se antaa meille voimaa pysyä lujina kohdatessamme kiusauksen: ”Lehi näki unessaan rautakaiteen, joka johti pimeyden sumun läpi. Hän näki, että jos ihmiset pitivät kiinni tuosta rautakaiteesta, he välttyivät saastaisuuden virroilta, pysyivät poissa kielletyiltä poluilta ja lakkasivat vaeltamasta oudoilla teillä, jotka johtivat turmioon. Myöhemmin hänen poikansa Nefi selitti selkeästi rautakaiteen vertauskuvallisen merkityksen. Kun Laman ja Lemuel kysyivät: ’Mitä tarkoittaa – – rautakaide?’ Nefi vastasi: ’Se oli Jumalan sana; [huomatkaa tämä lupaus] eikä kukaan, joka kuulisi Jumalan sanaa ja pitäisi siitä kiinni, koskaan hukkuisi, eivätkä vastustajan kiusaukset ja palavat nuolet voisi voittaa eikä sokaista heitä eksyttääkseen heidät tuhoon.’ (1. Nefi 15:23–24, kursivointi lisätty.) Sen lisäksi että Jumalan sana johdattaa meidät nauttimaan sitä hedelmää, joka on kaikkia muita hedelmiä haluttavampaa, niin Jumalan sanassa ja sen kautta me saamme voimaa vastustaa kiusauksia ja tehdä tyhjäksi Saatanan ja hänen lähettiläidensä työn.” (Ks. ”Sanan voima”, Valkeus, 1986, konferenssiraportti 156. vuosikonferenssista, s. 81.)

1. Nefi 15:32–35. ”Tuomituiksi tekojensa mukaan”

• Vanhin Dallin H. Oaks on puhunut siitä, kuinka meidän tekomme määrittävät sen, keitä me olemme. Se, mitä meistä tulee tekojemme kautta, muodostaa saamamme tuomion:

  ”Monissa Raamatun ja nykyajan pyhien kirjoitusten kohdissa puhutaan viimeisestä tuomiosta, jossa kaikki ihmiset saavat palkan työnsä tai tekojensa tai sydämensä halajamisen mukaan. Mutta muissa pyhien kirjoitusten kohdissa laajennetaan tätä ajatusta viittaamalla siihen, että meidät tuomitaan sen tilan mukaan, jonka olemme saavuttaneet.

  Profeetta Nefi kuvaili viimeistä tuomiota sen mukaan, mitä meistä on tullut: ’Ja jos heidän tekonsa ovat olleet saastaisuutta, heidän täytyy olla saastaisia; ja jos he ovat saastaisia, täytyy olla niin, etteivät he voi asua Jumalan valtakunnassa’ (1. Nefi 15:33, kursivointi lisätty). Moroni julistaa: ’Se, joka on saastainen, on yhä saastainen; ja se, joka on vanhurskas, on yhä vanhurskas’ (Morm. 9:14, kursivointi lisätty; ks. myös Ilm. 22:11–12; 2. Nefi 9:16; OL 88:35). Sama pätisi ’itsekkyyteen’ tai ’tottelemattomuuteen’ tai mihin tahansa muuhun henkilökohtaiseen ominaisuuteen, joka ei ole sopusoinnussa Jumalan vaatimusten kanssa. Viitatessaan jumalattomien ’tilaan’ viimeisellä tuomiolla Alma selitti, että jos meidän sanamme, tekomme ja ajatuksemme tuomitsevat meidät, ’meitä ei havaita tahrattomiksi, – – ja tässä kauheassa tilassa me emme rohkene kohottaa katsettamme Jumalaamme’ (Alma 12:14).

  Tällaisista opetuksista päättelemme, että viimeinen tuomio ei ole vain lopullinen arvio hyvistä ja pahoista teoistamme – kaikesta siitä, mitä olemme tehneet. Se on tekojemme ja ajatustemme lopullisen vaikutuksen tunnistamista – sitä, mitä meistä on tullut. Ei riitä, että tekee vain sen, mitä on tehtävä. Evankeliumin käskyt, toimitukset ja liitot eivät ole luettelo talletuksista, joita edellytetään tehtäviksi jollekin taivaalliselle tilille. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on suunnitelma, joka osoittaa meille, kuinka me voimme tulla sellaisiksi kuin taivaallinen Isä haluaa meidän tulevan.” (”Haaste muuttua”, Liahona, tammikuu 2001, s. 40.)

1. Nefi 15:34–35. Sielun lopullinen osa

• Hyvän ja pahan, valon ja pimeyden, Jumalan valtakunnan ja Perkeleen valtakunnan välillä on selkeä ero. Helvetti on paikka, joka on valmistettu saastaisille, jotka seuraavat Saatanaa, kun taas vanhurskaat, jotka ovat seuranneet Jumalaa, nauttivat rauhasta ja kirkkaudesta Hänen valtakunnassaan. Mutta kuinka kaikkien ihmisten lopullinen osa voidaan jakaa vain kahteen ryhmään – niihin, jotka asuvat Jumalan valtakunnassa ja niihin, jotka joutuvat karkotetuiksi pois? (Ks. 1. Nefi 15:35.)

  

  Ratkaisu tämän kysymyksen vastaukseen on kohdassa OL 76:43, joka esittää Jeesuksen Kristuksen työn pääkohdittain seuraavasti: ”[Hän] kirkastaa Isän ja pelastaa kaikki hänen kättensä teot, paitsi niitä kadotuksen poikia, jotka kieltävät Pojan, sen jälkeen kun Isä on ilmoittanut hänet.” Näin ollen lopulliseen osaan sisältyy pelastettujen ja pelastamatta jääneiden, eli kadotuksen poikien, ryhmittely. Pelastettuihin kuuluvat ne, joiden sallitaan astua johonkin kirkkauden valtakuntaan. Oppi ja liitot 76 mainitsee kolme kirkkauden astetta – selestisen, terrestrisen ja telestisen – sekä antaa tietoa ihmisistä, jotka ovat kelvollisia kuhunkin paikkaan Jumalan valtakunnassa. Siten pelastumista tapahtuu Jumalan valtakunnassa kaikissa kolmessa kirkkauden asteessa, kun sen sijaan ne, jotka eivät niihin pääse, ovat kadotuksen poikia.

Pohdittavia seikkoja

• Kuinka voit noudattaa Nefin esimerkkiä kysyä Herralta ja saada innoituksen ja ilmoituksen tärkeämmäksi osaksi elämääsi?

• Millä tavoin Herra valmisteli evankeliumin palauttamista tänä taloudenhoitokautena?

• Kuinka sinä määrittelisit ilmauksen ”vastustajan palavat nuolet”? Mitkä nimenomaiset palavat nuolet koettelevat sinun elämääsi? Mitä sinun tulee tehdä voidaksesi paremmin vastustaa niitä palavia nuolia, jotka rajoittavat hengellistä kasvuasi?

Ehdotettuja tehtäviä

• Kirjoita lyhyt kirjoitelma vastauksena yhteen seuraavista kysymyksistä:

  1. Millä tavoin olet edistymässä kohti elämän puuta?

  2. Mitä ”suuri ja iljettävä kirkko” edustaa?

  3. Kuinka 1. Nefi 13 liittyy kahdeksanteen uskonkappaleeseen?