Luku 7

2. Nefi 1–3

Johdanto

Lehin viimeiset neuvon sanat lapsilleen ovat lempeitä ja voimallisia. Selkeästi ja tehokkaasti hän opetti pojalleen Jaakobille luomisen, lankeemuksen ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen välistä suhdetta. Hän esitti pojalleen Joosefille profeetallisen julistuksensa Israelin pojasta Joosefista sekä lausui todistuksensa evankeliumin palauttamisesta tämän myöhempien aikojen kaiman, Joseph Smith nuoremman, välityksellä. Kun tutkit pelastussuunnitelman yksityiskohtia sekä niiden profetioiden täyttymistä, jotka koskevat evankeliumin palauttamista myöhempinä aikoina, todistuksesi Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta kaikkia lapsiaan kohtaan kasvaa.

Gary Kapp, © IRI

Selityksiä

2. Nefi 1:5–11. ”Vapauden maa”

• Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on todistanut, että Amerikka on vapauden maa, joka on erotettu evankeliumin palauttamista varten: ”Meidän taivaallinen Isämme suunnitteli perustajaisien esiin tulemisen ja heidän laatimansa hallitusmuodon välttämättömäksi esinäytökseksi, joka johti evankeliumin palauttamiseen. Muistattehan, mitä Vapahtajamme Jeesus Kristus sanoi lähes 2 000 vuotta sitten käydessään tässä luvatussa maassa: ’Sillä on Isän viisauden mukaista, että heidät asetetaan asumaan tähän maahan ja tehdään vapaaksi kansaksi Isän voimasta, jotta nämä asiat tulisivat’ (3. Nefi 21:4). Amerikka, vapauden maa, oli oleva myöhempinä aikoina Herran palautetun kirkon toiminnan tukikohta.” (Ks. ”Jumalallinen perustuslakimme”, Valkeus, tammikuu 1988, s. 3.)

• Vanhin Eduardo Ayala seitsemänkymmenen koorumista on selittänyt, että evankeliumin siunauksia on nykyään kaikkialla, missä tahansa uskollisia jäseniä asuukin: ”Kansojen ja kansakuntien olosuhteet muuttuvat maailman kehityksen myötä; siitä huolimatta monissa sellaisissa paikoissa, jäisten vuorten korkeuksissa, lämpöisissä laaksoissa, virtojen partaalla tai autiomaassa, missä kirkkomme jäseniä onkin, on aina niitä, jotka elävät näiden perusperiaatteiden mukaan, ja niin tehdessään he ovat siunaukseksi muille ihmisille” (”Olemme säilyttäneet uskon”, Valkeus, heinäkuu 1995, s. 30).

  2. Nefi 1:10–11

  Missä oloissa Herra sallii, että Lehin lapset hajotetaan ja lyödään?

2. Nefi 1:13–23. Herätkää ”helvetin unesta”

• Tottelemattomuus Herran käskyjä kohtaan sallii Saatanan pettää meidät, ja me unohdamme aiemmin oppimamme valon ja totuuden. Presidentti Henry B. Eyring ensimmäisestä presidenttikunnasta on kuvannut tätä vaarallista olotilaa: ”Yksi vaikutus, jonka tottelemattomuus Jumalaa kohtaan saa aikaan, näyttää olevan se, että muodostuu juuri riittävä määrä hengellistä puudutetta, joka estää kaikki tuntemukset, kun siteet Jumalaan irtoavat. Sen lisäksi että todistus totuudesta murenee hitaasti, myös muistot siitä, millaista oli olla valossa, [alkavat] tuntua – – harhakuvitelmalta.” (”A Life Founded in Light and Truth”, Brigham Young University 2000–2001 Speeches, 2001, s. 81.)

2. Nefi 1:22. Iankaikkinen tuho

• Kohdassa 2. Nefi 1:22 ei tarkoiteta sitä, että jumalattomien henki ja ruumis tuhottaisiin kokonaan tai hävitettäisiin olemattomiin. Meidän henkemme on luonteeltaan iankaikkinen, ja kaikki ihmiset, jotka syntyvät maan päälle, pääsevät osallisiksi fyysisestä ylösnousemuksesta (ks. Alma 11:43–44). Presidentti Joseph Fielding Smith (1876–1972) on selittänyt, mitä tarkoittaa sielun tuho, kuten Nefi käytti tätä ilmausta:

  ”Hävittäminen ei merkitse tuhoamista. Me tiedämme, koska meille on niin opetettu Herran ilmoituksissa, että sielua ei voi hävittää.

  Jokainen sielu, joka syntyy tähän maailmaan, tulee saamaan ylösnousemuksen ja kuolemattomuuden ja tulee pysymään iankaikkisesti. Hävittäminen ei siis merkitse tuhoamista. Kun Herra sanoo, että heidät tullaan hävittämään, Hän tarkoittaa, että heidät tullaan karkottamaan Hänen kasvojensa edestä, että heidät tullaan erottamaan valkeudesta ja totuudesta, ja että heillä ei tule olemaan oikeutta saada tätä korotusta; ja se on hävittäminen.” (Pelastuksen oppeja, toim. Bruce R. McConkie, 3 osaa, 1977–1982, osa 2, s. 213.) Jumalattomuus tuhoaa mahdollisuuden saada ylösnousemus korkeammassa kirkkauden asteessa (ks. OL 88:30–31).

2. Nefi 2:2. Pyhittää ahdingot hyväksesi

• Kohdassa 2. Nefi 2:2 Lehi esitti, että kestämämme koettelemukset voivat kääntyä meidän parhaaksemme (ks. myös OL 98:3). Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, kuinka kiitollisuuden tunne auttaa meitä näkemään vastoinkäymisemme täällä maan päällä olomme tarkoitukseen kuuluvina: ”Kiittäessämme kaikessa me näemme vaikeudet ja koettelemukset elämän tarkoitukseen kuuluvina. Meidät on lähetetty tänne koeteltaviksi. Vastakohtaisuutta täytyy olla kaikessa. Meidän on tarkoitus oppia ja kasvaa tämän vastakohtaisuuden kautta, sen kautta, että kohtaamme haasteemme ja opetamme muita toimimaan samoin.” (”Kiitä kaikessa”, Liahona, toukokuu 2003, s. 97.)

• Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että Jumala antaa meille haasteita, joiden tarkoituksena on auttaa meitä kasvamaan hengellisesti: ”Juuri kun kaikki näyttää sujuvan hyvin, haasteita ilmaantuu usein runsain määrin samanaikaisesti. Kun nämä koettelemukset eivät ole seurausta tottelemattomuudestanne, ne todistavat, että Herra tuntee teidän olevan valmiita suurempaan kasvuun (ks. Sananl. 3:11–12). Tämän vuoksi Hän antaa kasvua, ymmärrystä ja myötätuntoa edistäviä koettelemuksia, jotka hiovat teitä ikuiseksi hyödyksenne. Päästäksenne sieltä, missä olette nyt, sinne minne Hän teidän haluaa pääsevän, teidän on venyttävä paljon, mikä yleensä tuo tullessaan epämukavuutta ja tuskaa.” (”Luota Herraan”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 16.)

2. Nefi 2:4. ”Pelastus on vapaa”

• Pelastus tarkoittaa pelastumista ”sekä fyysisestä että hengellisestä kuolemasta. Kaikki ihmiset pelastuvat fyysisestä kuolemasta Jumalan armosta Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Samoin jokainen ihminen voi Jumalan armosta pelastua myös hengellisestä kuolemasta uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Tämä usko ilmenee kuuliaisuudessa evankeliumin laeille ja toimituksille sekä Kristuksen palvelemisessa.” (PKO, hakusana ”Pelastus”, s.140–141.)

• Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta pelastussuunnitelma on vapaasti tarjolla jokaiselle. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki ihmiset saavat saman palkinnon. Kuten Alma todisti: ”Jokainen, joka tahtoo tulla, voi tulla ja nauttia vapaasti elämän vettä.” Mutta hän lisäsi tämän varoituksen: ”Eikä kenenkään, joka ei tahdo tulla, ole pakko tulla; mutta viimeisenä päivänä hänelle palautetaan hänen tekojensa mukaisesti.” (Alma 42:27.) Pelastus on vapaa siinä mielessä, että se tarjotaan Jumalan armosta Kristuksen sovituksen ansiosta kaikille, jotka ottavat sen vastaan. Se ei ole vapaa siinä mielessä, että se annettaisiin kaikille riippumatta siitä, mihin he uskovat tai kuinka he päättävät elää elämänsä.

2. Nefi 2:6–30

. Luominen, lankeemus ja sovitus

• Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on esittänyt seuraavat oivallukset luomisen, lankeemuksen ja sovituksen välisestä keskinäisestä suhteesta: ”Ei ole mahdollista uskoa Kristukseen ja Hänen sovitusuhriinsa siinä todellisessa ja täydessä merkityksessä, joka on välttämätön pelastuksen saamiselle, ilman että samanaikaisesti uskoo ja hyväksyy lankeemuksen tosi opin. Ellei olisi ollut lankeemusta, ei olisi tarvittu Lunastajaa tai Vapahtajaa. Eikä ole mahdollista uskoa lankeemukseen, josta kuolemattomuus ja iankaikkinen elämä ovat lähtöisin, ilman että samanaikaisesti uskoo ja hyväksyy luomisen tosi opin. Ellei olisi ollut kaiken kuolemattomassa tilassa olevan luomista, ei olisi voinut olla lankeemusta eikä näin ollen myöskään sovitusta eikä pelastusta. Isän iankaikkinen suunnitelma vaati luomisen, lankeemuksen ja sovituksen, kaikki kietoutuneina toisiinsa yhdeksi kokonaisuudeksi.” (A New Witness for the Articles of Faith, 1985, s. 82.)

  

• Erään toisen kerran vanhin Bruce R. McConkie on selittänyt:

  ”Tärkeimmät tapahtumat, mitä koskaan on tapahtunut tai tulee tapahtumaan koko iankaikkisuudessa – –, ovat luominen, lankeemus ja sovitus.

  Ennen kuin voimme edes alkaa ymmärtää kaiken ajallista luomista, meidän on tiedettävä, kuinka nämä kolme iankaikkista totuutta – luominen, lankeemus ja sovitus – on erottamattomasti liitetty yhteen ja muodostavat yhdessä pelastussuunnitelman. – – Mikään niistä ei ole yksin, vaan jokainen on sidoksissa kahteen muuhun, ja vailla tietoa niistä kaikista ei ole mahdollista tietää totuutta yhdestäkään niistä. – –

  Mutta muistakaa, että sovitus tuli lankeemuksen vuoksi. Kristus sovitti Aadamin rikkomuksen. Ellei olisi ollut lankeemusta, ei olisi ollut sovitusta eikä sen seurauksena tulevaa kuolemattomuutta ja iankaikkista elämää. Täten aivan yhtä varmasti kuin pelastus tulee sovituksen tähden, se tulee myös lankeemuksen tähden.” (Ks. ”Kristus ja luominen”, Valkeus, syyskuu 1983, s. 24–25.)

2. Nefi 2:5–6. ”Eikä lain mukaan mitään lihaa julisteta syyttömäksi”

• Syyttömäksi julistamisen merkitys on ”synnin rangaistuksesta armahtaminen ja vanhurskaaksi tekeminen. Ihminen julistetaan syyttömäksi Vapahtajan armosta uskon kautta häneen. Tätä uskoa osoittaa parannus ja kuuliaisuus evankeliumin lakeja ja toimituksia kohtaan. Jeesuksen Kristuksen sovitus tekee ihmiskunnalle mahdolliseksi tehdä parannuksen ja tulla syyttömäksi eli armahdetuksi rangaistuksesta, jonka se muuten saisi.” (PKO, hakusana ”Syyttömäksi julistaminen”, s.177.)

  Vanhin Dallin H. Oaks on esittänyt meille, että Mormonin kirjassa opetetaan, että ”pelastus ei tule pelkästään käskyjen pitämisestä. ’Eikä lain mukaan mitään lihaa julisteta syyttömäksi’ (2. Nefi 2:5). Nekin, jotka täydestä sielustaan palvelevat Jumalaa, ovat hyödyttömiä palvelijoita (ks. Moosia 2:21). Ihminen ei voi ansaita omaa pelastustaan.

  Mormonin kirjassa opetetaan: ’Koska ihminen oli langennut, hän ei voinut ansaita mitään itsestään’ (Alma 22:14). ’Ei mikään vähempi kuin ääretön sovitus riitä maailman synteihin’ (Alma 34:12; ks. myös 2. Nefi 9:7; Alma 34:8–16). ’Sen vuoksi lunastus tulee pyhässä Messiaassa ja hänen kauttansa, – – hän antaa itsensä uhriksi synnin tähden täyttääkseen lain vaatimukset’ (2. Nefi 2:6–7). Ja niinpä ’me saarnaamme Kristuksesta – –, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa’ (ks. 2. Nefi 25:26).” (Ks. ”Mitä arvelette Kristuksesta?”, Valkeus, tammikuu 1989, s. 58.)

2. Nefi 2:8. Pyhän Messiaan ansiot ja laupeus ja armo

• Ennen kutsumistaan seitsemänkymmenen koorumiin vanhin Bruce C. Hafen selitti, että sovitus ei ole pelkästään Jumalan keino oikaista vääryydet ja tyydyttää oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Sovitus tervehdyttää, se on ihmeenomainen voima, joka voi auttaa meitä muuttamaan sen, keitä olemme: ”Mietin kerran niitä, jotka kieltäytyvät tekemästä parannusta mutta jotka sitten tyydyttävät oikeudenmukaisuuden lain maksamalla omista synneistään – ovatko he sitten kelvollisia astumaan selestiseen valtakuntaan. Vastaus on ei. Vaatimukset selestiseen elämään pääsemiseksi ovat yksinkertaisesti enemmän kuin vain tyydyttää oikeudenmukaisuuden laki. Tästä syystä se, että me maksamme synneistämme, ei tuota samaa hedelmää kuin se, että me teemme parannuksen synneistämme. Oikeudenmukaisuus on tasapainon ja järjestyksen laki, ja se täytyy tyydyttää joko siten, että itse maksamme, tai että Herra maksaa. Mutta jos kieltäydymme Vapahtajan kutsusta antaa Hänen kantaa meidän syntimme ja sitten itse tyydytämme oikeudenmukaisuuden, emme ole vielä kokeneet täydellistä tervehtymistä, joka voi tapahtua vain jumalallisen avun ja aidon parannuksen yhdistelmällä. Yhdessä toimien näillä voimilla on valta pysyvästi muuttaa sydämemme ja elämämme sekä valmistaa meitä selestiseen elämään.” (The Broken Heart: Applying the Atonement to Life’s Experiences, 1989, s. 7–8.)

• Vanhin Richard G. Scott on kertonut, mitä ajatuksia hänellä on Kristuksen armosta meidän velkojemme maksamiseksi: ”Jeesuksella Kristuksella oli ansioita, joita millään muulla taivaallisen Isän lapsella ei voisi mitenkään olla. Hän oli Jumala, Jehova, ennen syntymäänsä Betlehemissä. Sen lisäksi että Jeesus sai henkiruumiinsa rakkaalta Isältään, Hän oli myös Isän Ainosyntyinen lihassa. Mestarimme eli täydellisen, synnittömän elämän ja oli siten vapaa oikeudenmukaisuuden vaatimuksista. Hän on täydellinen jokaiselta ominaisuudeltaan – mukaan lukien rakkaus, myötätunto, kärsivällisyys, kuuliaisuus, anteeksianto ja nöyryys. Hänen laupeutensa maksaa velkamme oikeudenmukaisuudelle, kun me teemme parannuksen ja olemme Hänelle kuuliaisia.” (Ks. ”Sovitus voi taata rauhanne ja onnenne”, Liahona, marraskuu 2006, s. 42.)

  2. Nefi 2:11–13

  Miksi vastakohtaisuus on välttämätöntä?

2. Nefi 2:11–14. ”Kaikessa on vastakohtaisuutta”

• Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on selittänyt, että vastakohtaisuus auttaa meitä tulemaan vahvemmiksi: ”Elämä ei ole vapaa haasteista, joista jotkin ovat katkeria ja vaikeita kestää. Saatamme toivoa, että meidät säästettäisiin kaikilta elämän koettelemuksilta, mutta se olisi vastoin suurta onnensuunnitelmaa, ’sillä on välttämätöntä, että kaikessa on vastakohtaisuutta’ (2. Nefi 2:11). Tämä koetteleminen on voimamme lähde.” (”Älkää pelätkö”, Liahona, toukokuu 2004, s. 80.)

• Presidentti Ezra Taft Benson on selittänyt, että vastakohtaisuus tarjoaa mahdollisuuden valita:

  ”Mormonin kirja opettaa, että ’on välttämätöntä, että kaikessa on vastakohtaisuutta’ (2. Nefi 2:11), ja niin onkin. Vastakohtaisuus antaa valinnan mahdollisuuksia, ja valinnat tuottavat seurauksia, hyviä tai pahoja.

  Mormonin kirja selittää, että ihmiset ’ovat vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän kaikkien ihmisten suuren Välimiehen kautta, tai valitsemaan orjuuden ja kuoleman Perkeleen orjuuden ja vallan mukaisesti’ (2. Nefi 2:27).

  Jumala rakastaa meitä; perkele vihaa meitä. Jumala haluaa meidän saavan ilon täyteyden niin kuin Hänellä on. Perkele haluaa meidän olevan onnettomia niin kuin hän on. Jumala antaa meille käskyjä siunatakseen meitä. Perkele haluaa meidän rikkovan näitä käskyjä kirotakseen meidät.

  Joka päivä, jatkuvasti, me valitsemme haluillamme, ajatuksillamme ja teoillamme sen, haluammeko olla siunattuja vai kirottuja, onnellisia vai onnettomia.” (Ks. ”Suurin käsky – rakasta Herraa”, Valkeus, heinäkuu 1988, s. 4.)

• Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista on huomauttanut, kuinka vastakohtaisuus liittyy onnellisuuteen: ”Tosiaankin ilman vaihtoehtojen olemassaoloa, ilman valinnanvapauttamme ja ilman vastakohtaisuutta ei olisi todellista olemassaoloa. Tämä muistuttaa hyvin suuresti Lehin vertausta siitä, kuinka tahdonvapauden ja vastakohtien puuttuessa lopputuloksena olisi ollut merkityksetön, kauttaaltaan samanlaisista osista syntyvä kokonaisuus (ks. 2. Nefi 2:11). Sellaisessa tilanteessa maan ’luomisella ei olisi ollut mitään tarkoitusta’ (2. Nefi 2:12). On tosiasia, että me emme voi kasvaa hengellisesti emmekä siten olla todella onnellisia, ellemme käytä ja ennen kuin käytämme viisaasti moraalista tahdonvapauttamme.” (One More Strain of Praise, 1999, s. 80.)

2. Nefi 2:15. Hyvän- ja pahantiedon puu ja elämän puu

• Vanhin Bruce R. McConkie kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt elämän puun sekä hyvän- ja pahantiedon puun merkitystä: ”Mitä tulee lankeemukseen, pyhissä kirjoituksissa esitetään, että Eedenin puutarhassa oli kaksi puuta. Toinen oli elämän puu, joka kuvaannollisesti viittaa iankaikkiseen elämään; toinen oli hyvän- ja pahantiedon puu, joka kuvaannollisesti viittaa siihen, kuinka ja miksi ja millä tavoin kuolevaisuus ja kaikki siihen liittyvä tulivat olevaisiksi.” (A New Witness for the Articles of Faith, s. 86.)

2. Nefi 2:15. Mikä oli kiellettyä?

• Presidentti Joseph Fielding Smith on osoittanut, kuinka Mooseksen kirja auttaa meitä ymmärtämään, miksi Herra kielsi Aadamia syömästä hedelmää: ”Syy, miksi Herra sanoi Aadamille kieltävänsä tätä syömästä sen puun hedelmää, ei käy selväksi Raamatun kertomuksesta, mutta alkuperäisestä kertomuksesta, joka meillä on Mooseksen kirjassa, se käy ehdottoman selväksi. Asia on niin, että Herra sanoi Aadamille, että jos Aadam halusi pysyä sellaisena kuin hän oli puutarhassa, silloin hänen ei pitänyt syödä hedelmää, mutta jos hän halusi syödä sitä ja tulla osalliseksi kuolemasta, hän oli vapaa tekemään niin.” (Answers to Gospel Questions, toim. Joseph Fielding Smith jr., 5 osaa, 1957–1966, osa 4, s. 81.)

2. Nefi 2:15–16, 26–27

. Ihmisen tulee toimia omasta puolestaan

• Presidentti Howard W. Hunter (1907–1995) on opettanut, että tahdonvapaus on meille välttämätön, jotta kasvaisimme:

  ”Taivaallinen Isämme halusi meidän kasvumme jatkuvan kuolevaisuudessa sekä kehittyvän tahdonvapautemme ja oppimisvapautemme kautta. Hän halusi meidän myös käyttävän uskoamme ja omaa tahtoamme – eritoten, kun meillä oli hallittavanamme uusi fyysinen ruumis. Mutta me tiedämme sekä muinaisista että meidän aikamme ilmoituksista, että tuona meiltä nyt jo unohtuneena hetkenä kauan sitten Saatana halusi evätä meiltä itsenäisyytemme ja tahdonvapautemme aivan kuten hän haluaa evätä sen meiltä juuri nyt. Saatana tosiaankin vastusti kiivaasti Isän tarjoamaa valinnanvapautta – niin kiivaasti, että Johannes puhuu Ilmestyskirjassa sodasta, joka asian vuoksi taivaassa käytiin (ks. Ilm. 12:7). Saatana olisi halunnut pakottaa meitä, ja hän olisi halunnut riistää meiltä tuon mitä kallisarvoisimman lahjan: vapautemme valita jumalallinen tulevaisuus ja korotus, jonka me kaikki toivomme saavuttavamme.

  Kristuksen ja Hänen Isän suunnitelmaa tukevan urhean puolustuksensa ansiosta tahdonvapauden ja iankaikkisten pyrkimysten asia voitti. – –

  Näin me sitten tulimme kuolevaisuuteen Jeremian tavoin [ks. Jer. 1:5]. Jumala tunsi meidät kirjaimellisina henkilapsinaan. Meillä oli etuoikeutena valita oma henkilökohtainen polkumme uskon ja uskonnollisen vakaumuksen asioissa. Kristus voitti Lusiferin taivaassa, ja myöhemmin Hän voitti maan päällä Aadamin lankeemuksen vaikutukset ja koko ihmiskunnan kuoleman, ja sen ansiosta ihmislapset ovat edelleen ’ikuisesti vapaita, niin että he erottavat hyvän pahasta, toimimaan omasta puolestaan eikä olemaan toiminnan kohteita’. – –

  Voidaksemme täysin ymmärtää tämän tahdonvapauden lahjan ja sen mittaamattoman arvon meidän on ymmärrettävä, että Jumalan pääasiallisin tapa toimia on taivuttelu ja kärsivällisyys ja pitkämielisyys eikä pakko ja vihamielisyys. Hän toimii lempeästi taivutellen ja hellästi pyydellen. Hän osoittaa aina horjumatonta kunnioitusta sitä vapautta ja itsenäisyyttä kohtaan, joka on meille annettu. Hän haluaa auttaa meitä ja anoo mahdollisuutta siihen, mutta Hän ei ryhdy auttamaan vastoin meidän tahtoamme. Hän rakastaa meitä liian paljon tehdäkseen mitään sellaista, ja jos Hän niin tekisi, se olisi vastoin Hänen jumalallista luonnettaan.” (Ks. ”Valinnan kultainen lanka”, Valkeus, tammikuu 1990, s. 16.)

2. Nefi 2:17–18. Jumalan enkelistä tuli Perkele

• 

  Paul Mann, © 1999 IRI

  Presidentti James E. Faust (1920–2007) ensimmäisestä presidenttikunnasta on selittänyt, kuinka Lusifer lankesi valta-asemastaan: ”Kapinoimisensa tähden Lusifer karkotettiin, ja ’hänestä tuli Saatana, niin, nimittäin Perkele, kaikkien valheiden isä, eksyttämään ja sokaisemaan ihmisiä ja johdattamaan heitä vankeina tahtonsa mukaan, vieläpä kaikkia, jotka eivät kuule minun ääntäni’ (Moos. 4:4). Niinpä tämä persoona, joka oli Jumalan enkeli ja valta-asemassa Jumalan edessä, poistettiin Jumalan ja Hänen Poikansa edestä (ks. OL 76:25). Tämä aiheutti taivaassa suuren murheen, sillä ’taivaat itkivät häntä – hän oli Lusifer, sarastuksen poika’ (OL 76:26).” (Ks. ”Suuri jäljittelijä”, Valkeus, tammikuu 1988, s. 31.)

2. Nefi 2:22. Aadamin lankeemus vaikutti kaikkeen

• Vanhin Bruce R. McConkie on selittänyt, kuinka kaikki on liittynyt Aadamin lankeemukseen: ”Sitten tulee lankeemus, Aadam lankeaa, kuolevaisuus ja lisääntyminen ja kuolema saavat alkunsa. Langennut ihminen on kuolevainen, hänen lihansa on kuolevainen, hän on ’ensimmäinen liha maan päällä’. Ja hänen lankeemuksensa seuraukset kohtaavat kaikkia luotuja. He lankeavat siten, että heistäkin tulee kuolevaisia. Kuolema tulee maailmaan, kuolevaisuus vallitsee, lisääntyminen alkaa, ja Herran suuret ja iankaikkiset tarkoitukset etenevät.” (Ks. ”Kristus ja luominen”, Valkeus, syyskuu 1983, s. 33.)

  ”Kuolevaisuus ja lisääntyminen ja kuolema saivat kaikki alkunsa lankeemuksesta. – –

  Maailman alkamisen aikoina ääretön Luoja teki maan ja ihmisen ja kaikki elämänmuodot sellaisiksi, että ne saattoivat langeta. Tähän lankeemukseen kuului aseman muuttuminen. Kaikki luotiin niin, että ne saattoivat langeta eli muuttua. – –

  Maailman alkamisen ja Eedenin aikoina kaikki elämänmuodot elivät korkeammalla tasolla kuin nykyään. – – Kuolema ja lisääntyminen eivät olleet vielä tulleet maailmaan.” (Ks. ”Kristus ja luominen”, s. 25.)

2. Nefi 2:22–23. Mikä on synnin ja rikkomuksen välinen ero?

• Vanhin Dallin H. Oaks on selittänyt eroa synnin ja rikkomuksen välillä: ”Tämä viittaus synnin ja rikkomuksen väliseen eroon muistuttaa meitä toisen uskonkappaleen huolellisesta sananvalinnasta: ’Me uskomme, että ihmiset saavat rangaistuksen omista synneistään eivätkä Aadamin rikkomuksesta’ (kursivointi lisätty). Siinä myös toistuu lainsäädännöstä tuttu erottelu. Jotkin teot kuten murha ovat rikoksia siksi, että ne ovat luonnostaan väärin. Toiset teot kuten toiminta ilman erikoislupaa ovat rikoksia vain siksi, että ne on laissa kielletty. Näiden erottelujen valossa lankeemukseen johtava teko ei ollut synti, siis luonnostaan väärin, vaan rikkomus, väärin siksi, että se oli muodollisesti kielletty. Näitä sanoja ei aina käytetä ilmaisemaan jotakin erilaista, mutta lankeemuksen olosuhteissa tämä erottelu tuntuu merkitykselliseltä.” (Ks. ”Suuri autuudensuunnitelma”, Valkeus, tammikuu 1994, s. 70.)

  2. Nefi 2:22–23

  Miksi Aadamin lankeemus oli pelastuksemme kannalta välttämätön?

2. Nefi 2:22–25

. ”Aadam lankesi, jotta ihmisiä voisi olla”

• Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, miksi lankeemus oli välttämätön:

  ”Luominen huipentui Aadamiin ja Eevaan Eedenin puutarhassa. Heidät luotiin Jumalan kuvaksi, heillä oli lihaa ja luuta oleva ruumis. Kun heidät oli luotu Jumalan kuvaksi mutta he eivät olleet vielä kuolevaisia, he eivät voineet vanhentua ja kuolla. ’Eikä heillä olisi ollut lapsia’ [2. Nefi 2:23] eivätkä he olisi kokeneet elämän koettelemuksia. – – Aadamin ja Eevan luominen oli paratiisillinen luominen, sellainen, joka edellytti huomattavaa muutosta, ennen kuin he olisivat voineet täyttää käskyn saada lapsia ja suoda siten Jumalan henkipojille ja -tyttärille maanpäällisen ruumiin.

  – – Aadamin (ja Eevan) lankeemus muodosti kuolevaisen luomisen. Se sai aikaan tarvittavat muutokset heidän ruumiissaan, mm. verenkierron ja myös muita muutoksia. Nyt heidän oli mahdollista saada lapsia. He ja myös heidän jälkeläisensä saattoivat vammautua, sairastua ja kuolla.” (Ks. ”Sovitus”, Valkeus, tammikuu 1997, s. 32.)

• Presidentti James E. Faust on jatkanut kuvausta siitä, kuinka lankeemus vaikutti Aadamiin ja Eevaan samoin kuin kaikkiin heidän jälkeläisiinsä:

  

  © 1998 Joseph Brickey

  ”Rikkomuksensa tähden Aadam ja Eeva, jotka olivat omasta valinnastaan jättäneet viattomuuden tilansa (ks. 2. Nefi 2:23–25), karkotettiin Jumalan kasvojen edestä. Tätä kristikunta nimittää lankeemukseksi eli Aadamin rikkomukseksi. Se on hengellinen kuolema, koska Aadam ja Eeva joutuivat eroon Jumalasta ja heille annettiin tahdonvapaus toimia omasta puolestaan eikä olla toiminnan kohteita (ks. 2. Nefi 2:26). Heille annettiin myös suuri lisääntymisen lahja, jotta he voisivat pitää käskyn lisääntyä ja täyttää maan ja saada iloa jälkeläisistään (ks. 1. Moos. 1:28).

  Myös kaikki heidän jälkeläisensä karkotettiin Jumalan edestä (ks. 2. Nefi 2:22–26). Aadamin ja Eevan jälkeläiset olivat kuitenkin viattomia perisyntiin, koska heillä ei ollut siihen mitään osuutta. Niinpä oli epäoikeudenmukaista, että koko ihmissuku joutuisi iankaikkisesti kärsimään ensimmäisten vanhempiemme, Aadamin ja Eevan, rikkomuksesta. Oli välttämätöntä oikaista tämä epäoikeudenmukaisuus; siksi tarvittiin Jeesuksen Vapahtajana ja Lunastajana suorittama sovitusuhri. Ihmeellisen sovituksen ansiosta jokainen sielu voi saada syntinsä anteeksi, saada ne pestyiksi pois ja unohdetuiksi (ks. 2. Nefi 9:6–9; Talmage, Uskonkappaleet, 1985, s. 97). Tämä anteeksianto tulee kuitenkin parannuksen ja henkilökohtaisen vanhurskauden ehdolla.” (Ks. ”Sovituksen suuri lahja”, Valkeus, tammikuu 1989, s. 10.)

• Presidentti Brigham Young (1801–1877) ja presidentti Joseph Fielding Smith auttavat meitä ymmärtämään, että Aadamin lankeemus kuului taivaallisen Isämme suunnitelmaan:

  ”Vastustivatko he [Aadam ja Eeva] suoraan Jumalaa ja Hänen johtoaan? Eivät, mutta he rikkoivat Herran käskyä, ja tämän rikkomuksen kautta synti tuli maailmaan. Herra tiesi, että he tekisivät niin, ja Hän oli suunnitellut, että he tulisivat niin tekemään.” (Discourses of Brigham Young, toim. John A. Widtsoe, 1954, s. 103; ks. myös Aaronin pappeuden oppikirja 3, 1995, s. 22.)

  ”Aadam teki vain sen, mitä hänen piti tehdä. Hän söi tuota hedelmää yhdestä hyvästä syystä – suodakseen teille ja minulle ja kaikille muille mahdollisuuden päästä tähän maailmaan – –.

  Ilman Aadamia minä en olisi täällä, te ette olisi täällä, me odottaisimme taivaissa henkinä.” (Joseph Fielding Smith, julkaisussa Conference Report, lokakuu 1967, s. 121–122.)

  Opimme kohdasta Moos. 5:10–11, että Aadam ja Eeva huomasivat myös lankeemuksesta koituneet siunaukset. He ymmärsivät seuraavat asiat:

  ”Silmäni ovat avautuneet.” He erottivat hyvän pahasta (jae 10).

  ”Lihassa saan nähdä Jumalan.” Ylösnousemus voisi tapahtua Herran Jeesuksen Kristuksen tulemisen ansiosta (jae 10).

  ”Meillä – – olisi – – jälkeläisiä.” Lisääntyminen tuli maailmaan (jae 11).

  Tiedämme hyvän ja pahan. Aadamilla ja Eevalla oli tahdonvapaus valita hyvän ja pahan välillä (ks. jae 11).

  Tiedämme lunastuksemme ilosta ja iankaikkisesta elämästä, ”jonka Jumala antaa kaikille kuuliaisille”. Sovitus voisi tapahtua (jae 11).

2. Nefi 3:4–5. ”Suuria olivat ne Herran liitot”

• Joseph Smithin raamatunkäännöksessä sanotaan, että ”Herra on puhutellut” Joosefia, Vanhan testamentin Jaakobin poikaa, ja että Joosefille annettiin suuria lupauksia, jotka koskivat hänen jälkeläisiään (JSR 1. Moos. 50:24). Kuten Lehi todisti, ”Joosef totisesti näki meidän aikamme” (2. Nefi 3:5), tarkoittaen Lehin ja hänen jälkeläistensä aikaa, ja tiesi, että tulevaisuudessa Jumala nostaisi ”valitun näkijän” (jae 7), nimittäin suuren profeetan, joka olisi samanniminen kuin hän (ks. jae 15). Lisäksi Joosef tiesi, että näinä viimeisinä aikoina Herra kutsuisi ensimmäiseksi juuri pääasiassa hänen jälkeläisiään viemään evankeliumin muille kadonneille Israelin huoneen jäsenille, jotka ovat hajotettuina maan kansojen keskuuteen sen liiton mukaisesti, jonka Jumala teki Abrahamin kanssa (ks. PKO, hakusana ”Joosef, Jaakobin poika”, s. 69). On ilmiselvää, että koska Herra piti liittonsa Joosefin kanssa, Hän pitää liittonsa myös meidän kanssamme, jos mekin olemme vanhurskaita.

  Lehin opetus on suurenmoinen esimerkki siitä, kuinka taivaallinen Isä kunnioitti liittoa, jonka Hän teki Joosefin kanssa. Me voimme luottaa siihen, että Jumala pitää aina liittonsa kunniassa.

2. Nefi 3:6–9. ”Valittu näkijä”

• Näkijä on ”henkilö, jonka Jumala on valtuuttanut näkemään hengellisillä silmillä sellaista, minkä Jumala on kätkenyt maailmalta (Moos. 6:35–38). Näkijä on ilmoituksensaaja ja profeetta (Moosia 8:13–16). Ammon opetti Mormonin kirjassa, että ainoastaan näkijä voi käyttää erityisiä kääntäjiä eli urimia ja tummimia (Moosia 8:13; 28:16). Näkijä tuntee menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Muinoin profeettaa sanottiin usein näkijäksi (1. Sam. 9:9 ; 2. Sam. 24:11).

  

  © 1994 Paul Mann

  Joseph Smith on myöhempien aikojen suuri näkijä (OL 21:1; 135:3).” (PKO, hakusana ”Näkijä”, s. 129.) Profeetta Joseph Smith on ”valittu näkijä”, jota kuvataan kohdassa 2. Nefi 3:6 ja joka on Israelin pojan Joosefin jälkeläinen.

• Presidentti Brigham Young (1801–1877) todisti ”valitusta näkijästä” Joseph Smithistä, joka tunnettiin paitsi Egyptin Joosefin aikoina myös jo ennen maan luomista: ”Jo kauan ennen kuin maan perustukset laskettiin, iankaikkisuuden neuvostoissa säädettiin, että Hän, Joseph Smith, olisi se mies, joka tämän maailman viimeisenä taloudenhoitokautena toisi esiin Jumalan sanan ihmisille ja saisi Jumalan Pojan pappeuden avainten ja voiman täyteyden. Herran silmät valvoivat häntä ja hänen isäänsä ja hänen isänsä isää ja heidän esi-isiään aina Abrahamiin asti ja Abrahamista vedenpaisumukseen, vedenpaisumuksesta Henokiin ja Henokista Aadamiin. Hän on valvonut tuota sukua ja tuota verta sen alkulähteestä aina tämän miehen syntymään saakka. Hänet [profeetta Joseph Smith] asetettiin ennalta jo iankaikkisuudessa johtamaan tätä viimeistä taloudenhoitokautta.” (Ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, 1997, s. 343.)

• Vanhin Neal A. Maxwell on esittänyt useita esimerkkejä totuuksista, jotka näkijä Joseph Smith pystyi näkemään hengellisillä silmillä ja jotka olivat aiemmin olleet kätkössä maailmalta:

  1. Ilmoitus maailmankaikkeuden laajuudesta ja mittavuudesta (ks. Moos. 1:33; OL 76:24)

  2. ilmoitus Jumalan keskeisestä päämäärästä (ks. Moos. 1:39)

  3. ilmoitus meistä Jumalan lapsina (ks. OL 93:29)

  4. ilmoitus ihmisen päämäärästä (ks. OL 84:38)

  5. ilmoitus Jumalan henkilökohtaisesta kanssakäymisestä lastensa kanssa (ks. Alma 18:32)

  6. ilmoitus Vapahtajan sovituksen laajuudesta (ks. 2. Nefi 9:7; OL 88:6).

  (Ks. ”Miten valittu näkijä!”, Liahona, marraskuu 2003, s. 99–102.)

2. Nefi 3:6–15. Joosefin profetiat

• Seuraava taulukko auttaa selittämään niitä nimenomaisia profetioita, jotka Egyptin Joosef lausui profeetta Joseph Smithistä, sekä niiden myöhempää täyttymistä:

  Profetia kohdassa 2. Nefi 3	Mahdolliset toteutumiset
  ”Herra, minun Jumalani, on nostava esiin näkijän, joka on valittu näkijä minun kupeideni hedelmälle” (jae 6).	Herra sanoi, että Joseph Smith nuorempaa tuli kutsua ”näkijäksi, kääntäjäksi, profeetaksi” (OL 21:1) ja että Joseph nimitettiin johtamaan tätä taloudenhoitokautta (ks. OL 110:16; 112:32).
  ”Häntä tullaan pitämään suuressa arvossa sinun kupeidesi hedelmän keskuudessa” (jae 7).	On olemassa miljoonia Mormonin kirjan kansan jälkeläisiä, jotka tunnustavat Joseph Smithin palautuksen profeetaksi.
  ”Hänen on tehtävä sinun kupeidesi hedelmän – – hyväksi työ, joka on heille suuriarvoinen” (jae 7).	Monia Lehin lapsia on siunattu evankeliumin valolla, joka palautettiin profeetta Joseph Smithin kautta.
  ”Hänen [ei] pidä tehdä mitään muuta työtä kuin sitä, mitä minä käsken hänen tehdä” (jae 8).	Joseph Smithin elämä keskittyi Herran tahdon tekemiseen. Esimerkiksi palvelutehtävänsä alussa häntä käskettiin kääntämään Mormonin kirja: ”Ja sinulla on lahja kääntää levyt, ja tämä on ensimmäinen lahja, jonka minä sinulle annoin, ja minä olen kieltänyt sinua tavoittelemasta mitään muuta lahjaa, ennen kuin minun tarkoitukseni tässä on täytetty, sillä minä en anna sinulle mitään muuta lahjaa, ennen kuin se on valmis” (OL 5:4).
  ”Hän on oleva suuri niin kuin Mooses” (jae 9).	Mooses kokosi Israelin Egyptistä luvattuun maahan. Joseph Smith sai Moosekselta avaimet Israelin kokoamiseksi: ”Sen tähden minä nostan kansalleni miehen, joka johtaa sitä, niin kuin Mooses johti Israelin lapsia” (OL 103:16). Tämä on yksi niistä monista tavoista, joilla Joseph oli Mooseksen kaltainen.
  ”Minä annan voiman tuoda julki sanani sinun kupeidesi jälkeläisille” (jae 11).	Joseph Smith käänsi ja antoi Lehin lapsille näiden esivanhempien aikakirjan (ks. OL 3; 5; 10) sekä monia muita ilmoituksia.
  ”Sinun kupeidesi hedelmä – – [kasvaa] yhteen kumoamaan vääriä oppeja” (jae 12).	Mormonin kirja ja muut nykypäivän ilmoitukset antavat kiistatonta ja asiantuntevaa selvennystä moniin evankeliumin periaatteisiin ja oppeihin, joita on Raamatussa (ks. OL 20:8–15; 42:12).
  ”Heikkoudesta hänet tehdään vahvaksi” (jae 13).	Vaatimattomasta maalaispojasta tuli palautuksen profeetta.
  ”Ne, jotka pyrkivät tuhoamaan hänet, hävitetään” (jae 14).	Kuten Herra lupasi (ks. 3. Nefi 21:10), profeetta Joseph Smithiä varjeltiin, kunnes hän oli saattanut palvelutyönsä päätökseen (ks. OL 121:16–22).
  ”Hänelle annetaan nimi minun mukaani, ja se on hänen isänsä nimen mukaan” (jae 15).	Joseph Smith nuorempi – Joseph Smith vanhemman kolmas poika – sai nimen isänsä mukaan (ks. JS–H 4).
  ”Sillä se [evankeliumi ja sen toimitukset], minkä Herra tuo julki hänen kätensä kautta, tuo Herran voimasta kansani pelastukseen” (jae 15).	Juuri palauttamalla kirkon ja Herran toimitukset profeetta Joseph Smith näytti meille, kuinka saamme iankaikkisen elämän.

2. Nefi 3:12. Mormonin kirja ja Raamattu ”kasvavat yhteen”

• Presidentti Boyd K. Packer on selittänyt, kuinka Mormonin kirja ja Raamattu ovat kasvaneet yhteen: ”Vanha testamentti ja Uusi testamentti – – ja – – Mormonin kirja – – on nyt liitetty yhteen niin kiinteästi, että kun tutkii toista, kiinnostuu toisesta, ja kun tulee tuntemaan toista, saa lisää tietoa toisesta. Ne ovat todellakin tulleet yhdeksi meidän kädessämme.” (Ks. ”Pyhät kirjoitukset”, Valkeus, huhtikuu 1983, s. 106.)

  

  Lyle Beddes, © 1977 IRI

2. Nefi 3:18. Keitä ovat nämä eri ihmiset, joista puhutaan?

• Vanhin Bruce R. McConkie on eritellyt ihmisiä, joista puhutaan kohdassa 2. Nefi 3:18, seuraavasti: ”Huomatkaa nämä Herran sanat: ’Ja minä, katso, minä annan hänen [Mormonin] kirjoittaa sinun kupeidesi hedelmän [nefiläisten] kirjoituksen sinun kupeidesi hedelmälle [lamanilaisille]; ja sinun kupeistasi lähtevä puhemies [Joseph Smith] julistaa sen.’ Eli Mormon kirjoitti Mormonin kirjan, mutta se, mitä hän kirjoitti, otettiin nefiläisten profeettojen kirjoituksista, ja nämä kirjoitukset koottiin yhdeksi kirjaksi, Joseph Smith käänsi ne ja lähetti ne lamanilaisille.” (A New Witness for the Articles of Faith, 1985, s. 426.)

Pohdittavia seikkoja

• Millä tavoin luominen, lankeemus ja sovitus liittyvät toisiinsa?

• Mitä ilmaus ”helvetin uni” opettaa meille Saatanan taktiikasta? (2. Nefi 1:13.)

• Kuinka kohtaamamme koettelemukset, vastoinkäymiset ja kärsimykset liittyvät siihen, mitä taivaallinen Isämme tietää meistä voivan tulla? (Ks. 2. Nefi 2:2.)

Ehdotettuja tehtäviä

• Kirjoita muutama rivi, joissa kuvaat luomisen, lankeemuksen ja sovituksen välistä suhdetta.

• Sen pohjalta, mitä olet oppinut kohdasta 2. Nefi 2:5–10, kuinka selittäisit jollekulle, joka ei kuulu kirkkoomme, miksi tarvitaan Jeesuksen Kristuksen sovitusta?

• Luettele luvusta 2. Nefi 3 ainakin kuusi profetiaa, jotka liittyvät suoraan profeetta Joseph Smithiin.