Luku 39

3. Nefi 1–7

Johdanto

Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on huomauttanut, että ”kuvaus nefiläisten historiasta juuri ennen Vapahtajan käyntiä sisältää monia yhtäläisyyksiä omaan aikaamme, jolloin me odotamme Vapahtajan toista tulemista” (ks. ”Vapahtajan käynti Amerikassa”, Valkeus, heinäkuu 1987, s. 3). Vain ne, joilla oli luja todistus ja jotka olivat kokeneet täydellisen kääntymyksen, pystyivät pysymään lujina ennen Vapahtajan ilmestymistä Amerikan mantereella. Sama pätee nykypäivään. Vain ne, joilla on luja todistus ja jotka ovat kokeneet täydellisen kääntymyksen, pystyvät pysymään lujina ennen Herran toista tulemista. Lukujen 3. Nefi 1–7 huolellinen tutkiminen auttaa sinua ymmärtämään, kuinka todistuksesi Jeesuksesta Kristuksesta ja kääntymyksesi Hänen evankeliumiinsa antavat sinulle sitä vahvistavaa voimaa, jota tarvitset pysyäksesi uskollisena Vapahtajalle elämäsi haasteellisina päivinä.

Selityksiä

Saattaa olla valaisevaa verrata Mormonin kirjan kirjojen pituuksia ja niiden kattamia ajanjaksoja. Katso liitteenä olevaa kaaviota ”Mormonin kirjan sivut ja ajanjaksot” (s. 424).

3. Nefi 1. Profetian toteutuminen

• Nefi rukoili voimallisesti Herraa, kun viholliset uhkasivat surmata ne, jotka uskoivat Samuel Lamanilaisen ennustamiin merkkeihin. Vastauksena Nefin rukoukseen Herra rauhoitti Nefiä, ettei tämän tulisi pelätä, sillä juuri sinä yönä Kristuksen syntymän merkit toteutuisivat. Aikakirja vahvistaa tarkasti kaikkien Samuelin profetioiden toteutumisen (katso kaaviota, joka on luvun Hel. 14 selityksissä, s. 290).

3. Nefi 1:1. Nefiläisten ajanlaskujärjestelmät

• Läpi koko Mormonin kirjan historian nefiläiset käyttivät kolmea eri tapahtumaa, joiden mukaan aikaa mitattiin heidän ajanlaskussaan:

  Tapahtuma, johon viitattiin	Milloin käytettiin	Pyhien kirjoitusten kirjat
  Lehin lähtö Jerusalemista	600–92 eKr.	1. Nefi 1 – Moosia 29
  Hallinto siirtyi kuninkailta tuomareille	92 eKr. – 1 jKr.	Moosia 29 – 3. Nefi 1
  Jeesuksen Kristuksen syntymän merkin ajankohta	1–421 jKr.	3. Nefi 1 – Moroni 10

  Huom. Merkki annettiin Jeesuksen syntymän yhteydessä. Nefiläiset alkoivat käyttää tapahtumaa ajanlaskun pohjana kuitenkin vasta vuonna 9 jKr.

3. Nefi 1:29. Meidän on varjeltava itseämme, niin ettei meitä johdateta harhaan

• Kohta 3. Nefi 1:29 havainnollistaa sitä, että luopuminen voi tapahtua jo yhden sukupolven aikana. Luemme murheellisen kertomuksen uskollisten vanhempien lapsista, joita johdatettiin valheilla ja mielistelevillä sanoilla ”liittymään noihin Gadiantonin rosvoihin”.

  Presidentti Henry B. Eyring ensimmäisestä presidenttikunnasta on opettanut: ”Kirkon nuorilla – – on tulevaisuus käsissään. Kirkko on ollut aina yhden sukupolven päässä katoamisesta. Jos koko sukupolvi menetettäisiin, mikä ei tule tapahtumaan, kirkko katoaisi meiltä. Mutta yksikin henkilö, joka kadottaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, sulkee ovia jälkeläisten sukupolvilta, ellei Herra ojenna kättään tuodakseen joitakuita heistä takaisin.” (”We Must Raise Our Sights”, kirkon koululaitoksen Mormonin kirja -aiheinen konferenssi, 14. elokuuta 2001, s. 1; ks. osoitteessa LDS.org kohdasta gospel library/additional addresses/CES addresses.)

• Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) on neuvonut meidän aikamme nuoria, kuinka voi välttyä tulemasta johdatetuksi pois totuudesta:

  ”Kirkkomme nuorille, tämän sukupolven suurenmoisille nuorille, sanon: Olkaa uskollisia. Pitäkää kiinni uskosta. Puolustakaa horjumatta sitä, minkä tiedätte oikeaksi.

  Kohtaatte suunnattomia kiusauksia. Niitä tulee vastaanne viihteen näyttämöillä, internetissä, elokuvissa, televisiossa, kioskikirjallisuudessa ja muilla tavoin – hienovaraisin, kutkuttavin tavoin, joita on vaikea vastustaa. Muiden samanikäisten painostus saattaa olla miltei ylivoimaista. Mutta, rakkaat nuoret ystäväni, te ette saa antaa periksi. Teidän täytyy olla vahvoja. Teidän täytyy mieluummin katsoa pitkälle eteenpäin kuin antaa myöten käsillä olevalle viettelevälle kiusaukselle. – –

  Te olette paras sukupolvi, mitä meillä on koskaan ollut. Te tunnette evankeliumin paremmin. Te olette tehtävissänne uskollisempia. Te olette vahvempia kohtaamaan eteenne tulevat kiusaukset. Eläkää mittapuidenne mukaan. Rukoilkaa Herralta opastusta ja varjelusta. Hän ei jätä teitä koskaan yksin. Hän lohduttaa teitä. Hän tukee teitä. Hän siunaa teitä ja vahvistaa kykyjänne ja palkitsee teidät ihanilla ja erinomaisilla siunauksilla. Ja huomaatte, että teidän esimerkkinne vetää puoleensa muita, jotka saavat rohkeutta teidän voimastanne.” (Ks. ”Merkkiviirinä kansakunnille, valona maailmalle”, Liahona, marraskuu 2003, s. 83, 84.)

3. Nefi 2:1–2. He lakkasivat uskomasta merkkeihin, joita oli annettu

• Heti sen jälkeen kun merkki Kristuksen syntymästä oli annettu, Saatana levitti valheita paaduttaakseen ihmisten sydämen (ks. 3. Nefi 1:22). Vaikka vaikutus ei ollutkaan välitön, ei kestänyt kauan ennen kuin monet ”alkoivat olla sydämeltään paatuneita ja mieleltään sokeita ja lakkasivat uskomasta kaikkeen siihen, mitä olivat nähneet ja kuulleet” (3. Nefi 2:1).

  Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että mekin voimme käydä haavoittuviksi Saatanan hyökätessä uskonkäsityksiämme vastaan: ”Kuinka nopeasti [Saatana] ryhtyy toimeen aina kun ihmisillä on ollut erityisiä hengellisiä kokemuksia, pyrkien siihen, että merkkejä nähneet ihmiset lakkaisivat ’uskomasta kaikkeen siihen, mitä olivat nähneet ja kuulleet’ ( 3. Nefi 2:1–2). Jos olemme huolissamme siitä, että näytämme typeriltä lähimmäistemme silmissä, vastustajalla on parempi mahdollisuus saada meidät vakuuttuneiksi siitä, että se, mihin me uskomme, on typerää.” (Things As They Really Are, 1978, s. 41.)

  

  Jerry Thompson, © IRI

  Mikä asia uskovien tulee oppia merkeistä ja pelastuksesta? (Ks. OL 63:8–12.) Merkit seuraavat uskoa ja ovat tulosta siitä. Ne vahvistavat uskollisia ja synnyttävät uskoa hengellisesti vastaanottavaisissa. Merkkien päätarkoituksena ei kuitenkaan ole synnyttää uskoa vaan palkita siitä (ks. OL 68:9–11). Merkit eivät synnytä kenessäkään uskoa väkisin. Valitettavasti sekä pyhissä kirjoituksissa että nykypäivän maailmassa näkee yleisesti, kuinka ne, joilla ei ole uskoa, jättävät huomiotta mitä ihmeellisimpiä merkkejä ja todisteita Jumalan voimasta tai selittelevät niitä järjen avulla.

  3. Nefi 2:1–3

  Kuinka nämä ihmiset selittelivät Kristuksen syntymän merkkejä järjen avulla? Mihin heidän epäuskonsa johti? Kuinka usko vaikuttaa tekoihin?

3. Nefi 2:1–4. Miksi jumalattomat näkevät toisinaan merkkejä?

• Pyhien kirjoitusten pohjalta voimme nähdä joitakin syitä siihen, miksi Herra toisinaan näyttää merkkejä jumalattomille:

  Puolustaakseen profeettoja. Merkki, jonka Helamanin poika Nefi antoi kansalle ylituomarin kuolemasta, osoitti Nefin olevan oikeassa (ks. Moosia 20:21).

  Jättääkseen jumalattomat ilman puolustusta. Sen jälkeen jumalattomat ovat täysin vastuussa teoistaan. Herra on sanonut: ”Ja se, joka etsii merkkejä, saa nähdä merkkejä mutta ei pelastukseksi” (OL 63:7).

  Osoittaakseen profeettojen sanojen paikkansapitävyyden. Koska jumalattomat pyrkivät osoittamaan profeetan olevan väärässä, Herra näyttää toisinaan kiistattomia merkkejä (ks. Hel. 9:2–4).

  Tuomitakseen jumalattomat. Kun jumalattomat näkevät merkkejä, se tapahtuu Herran vihan vuoksi ja heidän tuomiokseen (ks. OL 63:11). Vapahtaja on sanonut: ”Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä” (Matt. 12:39).

3. Nefi 3–4. Fyysinen ja hengellinen valmistautuminen

• On helppo nähdä Saatanan vaikutus Giddianhin sanoissa (ks. 3. Nefi 3:1–10) tämän käyttäessä mielistelyä (ks. jae 2), osoittaessa teeskenneltyä huolenpitoa (ks. jae 5) ja antaessa vääriä lupauksia (ks. jakeet 7–8) toteuttaakseen pahoja aikomuksiaan. Kuinka suuresti perkeleen lupausten kaltaisia olivatkaan Giddianhin lupaukset vapaudesta, kun hänellä oli tarjottavanaan vain orjuutta ja lupaus osallisuudesta omaisuuteen, joka ei edes ollut hänen annettavissaan (ks. jae 7).

  Lakoneus käänsi huomionsa heti kansaansa. Hän tiesi, että heidän oli tarpeen valmistautua fyysisesti ja hengellisesti Giddianhin rosvojen uhkaavan hyökkäyksen varalle. Hän käski kansansa rakentaa vahvoja linnoituksia (ks. jae 14) sekä koota eläimensä ja perheensä (ks. jae 13) yhteen paikkaan – Sarahemlan maahan (ks. jakeet 22–23). Hän käski heidän tehdä aseita ja varusteita (ks. jae 26) sekä koota seitsemän vuoden varasto muonavaroja (ks. 3. Nefi 4:4). Lakoneus määräsi kansansa jättämään hylkäämänsä maan autioksi, jotta rosvot eivät voisi etsiä ruokaa (ks. jakeet 3–4).

  Mikä tärkeintä, Lakoneus kehotti kansaansa valmistautumaan hengellisesti. Hän muistutti heitä parannuksenteon suomasta turvasta (ks. 3. Nefi 3:15). Hänen kansansa teki parannuksen ja rukoili voimallisesti Herraa (ks. jae 25; 4:8). Näin he valmistautuivat viisaasti sekä fyysisesti että hengellisesti vihollistensa uhkaavan hyökkäyksen varalle.

• Meitä on kehotettu valmistautumaan fyysisesti ja hengellisesti meidän aikanamme uhkaavien onnettomuuksien varalta. Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, mitä meidän tulee tehdä valmistautuaksemme Vapahtajan toista tulemista edeltäviin tapahtumiin:

  ”Entä jos Hänen tulemisensa päivä olisi huomenna? Jos tietäisimme kohtaavamme Herran huomenna – oman ennenaikaisen kuolemamme vuoksi tai Hänen odottamattoman tulemisensa vuoksi – niin mitä me tekisimme tänään? Mitä me tunnustaisimme? Mitä me lakkaisimme tekemästä? Millaista tiliä meidän pitäisi tehdä? Mitä me antaisimme anteeksi? Mistä me lausuisimme todistuksemme?

  Jos me tekisimme nuo asiat silloin, miksemme tekisi niitä nyt? Miksi emme tavoittelisi rauhaa nyt, kun rauhan kerran voi saada? Jos öljy on ehtymässä valmistautumisen lampustamme, alkakaamme heti täyttää sitä.

  Meidän täytyy valmistautua sekä ajallisesti että hengellisesti niitä tapahtumia varten, joiden on profetoitu tapahtuvan Vapahtajan toisen tulemisen hetkenä. Ja se valmistautuminen, joka todennäköisimmin laiminlyödään, on se vähemmän näkyvä ja vaikeampi – hengellinen valmistautuminen. – –

  Noudatammeko me Herran käskyä: ’Seisokaa siis pyhissä paikoissa, älkääkä horjuko, Herran päivän tulemiseen asti; sillä katso, se tulee pian’ (OL 87:8)? Mitä nämä ’pyhät paikat’ ovat? Varmastikin niihin kuuluvat temppeli ja sen uskollisesti pidetyt liitot. Varmastikin niihin kuuluu koti, jossa lapsia pidetään suuressa arvossa ja vanhempia kunnioitetaan. Varmastikin pyhiin paikkoihin kuuluvat meidän pappeuden valtuudella saadut tehtävämme, mukaan lukien lähetystyö ja uskollisesti täytetyt tehtävät seurakunnissa ja vaarnoissa.” (”Valmistautuminen toista tulemista varten”, Liahona, toukokuu 2004, s. 9, 10.)

3. Nefi 4:10. Usko Jumalaan voittaa pelon

• Nefiläiset valmistautuivat fyysisesti ja hengellisesti kohtaamaan Giddianhin rosvot. Viimeisenä osoituksena alistumisesta Herralle, minkä heidän vihollisensa tulkitsivat väärin, he lankesivat maahan ja huusivat Herran puoleen. Sitten he nousivat seisomaan ja kohtasivat vihollisensa uskoen Jumalaan. (Ks. 3. Nefi 4:8–10.) Mekin voimme pitää puolemme vihollisiamme vastaan ja korvata pelkomme uskolla Jumalaan.

  Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on kirjoittanut siitä uskosta, jota tarvitsemme kohdataksemme oman aikamme haasteet: ”Itsemme ja perheemme valmistaminen tulevien vuosien haasteita varten vaatii meitä korvaamaan pelon uskolla. Meidän on kyettävä voittamaan pelko meitä vastustavaa ja uhkaavaa vihollista kohtaan. Herra on sanonut: ’Älä siis pelkää, pieni lauma; tehkää hyvää; yhdistykööt vaikka maa ja helvetti teitä vastaan, sillä ne eivät voi voittaa, jos teidät on rakennettu minun kalliolleni’ (OL 6:34).” (”Velvollisuudet, palkinnot ja riskit”, Valkeus, tammikuu 1990, s. 32.)

3. Nefi 5:1–3. Usko johtaa parannukseen ja kaikkiin hyviin tekoihin

• Palvellessaan seitsemänkymmenen koorumin jäsenenä vanhin John H. Groberg selitti uskon ja parannuksen välistä suhdetta:

  ”Jos ajattelemme asiaa tarkemmin, huomaamme, että ensimmäinen periaate – usko Herraan Jeesukseen Kristukseen – on kaiken muun perusta; toisin sanoen, vaaditaan uskoa Kristukseen, jotta ihminen voisi tehdä parannuksen tai mennä kasteelle tai suorittaa mitään muutakaan evankeliumin toimitusta. Jeesus teki pelastukseen johtavan parannuksen mahdolliseksi ja antoi kasteelle sen merkityksen. Jos meillä on uskoa Häneen, me teemme parannuksen ja menemme kasteelle.

  Ellemme tee parannusta tai jos kieltäydymme menemästä kasteelle tai olemme haluttomia pitämään Hänen käskynsä, se johtuu siitä, ettei meillä ole kyllin uskoa Häneen. Näin parannus, kaste ja kaikki muut periaatteet ja toimitukset eivät ole täysin erillisiä asioita vaan itse asiassa Kristukseen keskittyvän uskomme jatkeita. Ilman uskoa Häneen me teemme hyvin vähän sellaista, millä on iankaikkista arvoa. Kun uskomme Häneen, elämämme keskittyy sellaisen tekemiseen, millä on iankaikkista arvoa.” (Ks. ”Herran tuuli”, Valkeus, tammikuu 1994, s. 25.)

  3. Nefi 5:1–3; 6:4–5

  Mitä ihmiset tiesivät varmasti? Mikä oli Mormonin sanojen mukaan ainoa asia, joka estäisi heitä menestymästä?

3. Nefi 5:13. Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi

• Mormon kuvaili itseään Kristuksen opetuslapseksi. Presidentti Joseph Fielding Smith (1876–1972) on selittänyt Mormonin kutsumuksen luonnetta: ”Vaikka kahdestatoista nefiläisestä puhutaankin joka tilanteessa opetuslapsina, niin tosiasia on, että heille oli annettu jumalallinen valtuus olla Kristuksen erityisiä todistajia oman kansansa keskuudessa. Sen vuoksi he olivat itse asiassa apostoleja nefiläisten kansalle, vaikka heidän toimivaltansa, kuten Nefille ilmoitettiin, olikin määrä olla lopulta Pietarin ja Palestiinassa valitun kahdentoista valtuuden ja toimivallan alainen.” (Answers to Gospel Questions, toim. Joseph Fielding Smith jr., 5 osaa, 1957–1966, osa 1, s. 122.)

  Vaikka Mormonin henkilökohtainen kutsumus olikin apostolin kutsumus, sanalla opetuslapsi voi olla yleisempikin määritelmä. Opetuslapsi on myös ”Jeesuksen Kristuksen seuraaja, joka elää Kristuksen opetusten mukaan (OL 41:5)” (PKO, hakusana ”Opetuslapsi”, s. 132).

  Vanhin L. Tom Perry kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt edelleen:

  ”Opetuslapsena olemisesta on kirjoitettu seuraavaa:

  ’Sana disciple [’opetuslapsi’] tulee latinasta [ja tarkoittaa] oppilasta. Kristuksen opetuslapsi on sellainen, joka opettelee olemaan Kristuksen kaltainen – opettelee ajattelemaan, tuntemaan ja toimimaan [kuten] Hän. Tosi opetuslapsena oleminen, tuon oppimistehtävän suorittaminen, on kaikkein vaativin ihmisen tuntema tapa elää. Yksikään toinen itsekurin muoto ei ole siihen verrattavissa – – vaatimuksiltaan tai palkinnoiltaan. Se käsittää henkilön täydellisen muutoksen luonnollisen ihmisen tilasta pyhäksi, sellaiseksi, joka rakastaa Herraa ja palvelee Häntä kaikesta sydämestään, väkevyydestään, mielestään ja voimastaan.’ (Chauncey C. Riddle, ’Becoming a Disciple’, Ensign, syyskuu 1974, s. 81.)” (”Opetuslapsena oleminen”, Liahona, tammikuu 2001, s. 73.)

  Sen lisäksi, että Mormon puhuu opetuslapsena olemisesta, hän saattaa esittää tässä lausunnon valtuudestaan paitsi Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsena myös apostolina.

3. Nefi 5:22–26. Viimeisinä päivinä tapahtuvan kokoamisen merkitys

• Vanhin Dallin H. Oaks on selittänyt kokoamisen merkitystä ja tarkoitusta:

  ”Toinen lopun aikojen merkki on uskollisten kokoontuminen (ks. OL 133:4). Tämän viimeisen taloudenhoitokauden varhaisina vuosina kokoontuminen Siioniin tapahtui eri paikkoihin Yhdysvalloissa: Kirtlandiin, Missouriin, Nauvooseen ja vuorten huipuille. Ne olivat aina kokoontumisia tulevien temppelien luo.

  

  MAP-kirkon arkiston luvalla

  Koska useimpiin maihin, joissa on suuri määrä uskollisia, on perustettu vaarnoja ja rakennettu temppeleitä, tällä hetkellä meitä ei käsketä kokoontumaan yhteen paikkaan vaan kokoontumaan vaarnoihin omassa kotimaassamme. Siellä uskolliset voivat nauttia iankaikkisuuden täysistä siunauksista Herran huoneessa. Siellä – omassa kotimaassaan – he voivat noudattaa Herran käskyä laajentaa Hänen kansansa rajoja ja vahvistaa Siionin vaarnoja (ks. OL 101:21; 133:9, 14). Tällä tavoin Siionin vaarnat ovat ’puolustukseksi ja suojaksi myrskyltä ja vihalta, kun sitä vuodatetaan laimentamattomana koko maan päälle’ (OL 115:6).” (”Valmistautuminen toista tulemista varten”, Liahona, toukokuu 2004, s. 8.)

  3. Nefi 6:10–16, 18, 29

  Mikä johti monien nefiläisten luopumiseen? Kuinka tämä voi olla varoituksena meille myöhempinä aikoina?

3. Nefi 6:12. Hyvinvointi ja rauha voivat johtaa ylpeyteen

• Niinä vuosina, jotka olivat juuri ennen Vapahtajan henkilökohtaista palvelutyötä nefiläisten keskuudessa, kansa nautti lyhyestä hyvinvoinnin jaksosta. Valitettavasti tämä ajallinen menestys johti siihen, että ”tavattoman suurten rikkauksiensa tähden muutamat ylpistyivät kopeuteen ja kerskailuun” (3. Nefi 6:10).

  Presidentti Henry B. Eyring on varoittanut sellaisista haasteista meidän aikanamme: ”Hiukkanen menestystä ja rauhaa tai edes vähäinen käänne parempaan voi antaa meille itseriittoisuuden tunteita. Voimme nopeasti tuntea, että hallitsemme omaa elämäämme, että muutos parempaan on omaa ansiotamme eikä Jumalan, joka on yhteydessä meihin Hengen hiljaisen, vienon äänen kautta. Ylpeys luo sisällemme melua, jonka vuoksi meidän on vaikea kuulla Hengen hiljaista ääntä. Ja pian emme turhamaisuudessamme enää edes koeta kuunnella sitä. Saatamme nopeasti alkaa ajatella, ettemme tarvitse sitä.” (Ks. ”Rukous”, Liahona, tammikuu 2002, s. 17.)

• Useita kertoja Mormonin kirjan historiassa ihmiset kiersivät kehää, jossa vanhurskaus, hyvinvointi, rikkaudet, ylpeys, jumalattomuus, hävitys, nöyryys ja jälleen vanhurskaus seurasivat toisiaan. Lisää tietoa sekä kaavio, joka kuvaa ylpeyden kierrettä, on liitteessä ”Vanhurskauden ja jumalattomuuden kierre” (s. .

3. Nefi 6:12–13. Me päätämme, kuinka suhtaudumme olosuhteisiin

• Aikakirja kertoo, että ”jotkut ylpistyivät kopeudessa, ja toiset olivat tavattoman nöyriä” (3. Nefi 6:13). Meidän jokaisen on päätettävä, kumpaan suuntaan aiomme kääntyä. Vanhin Marvin J. Ashton (1915–1994) kahdentoista apostolin koorumista on opettanut tätä periaatetta: ”Epäilemättä yksi Jumalan meille suomista etuoikeuksista on oikeus valita, miten me suhtaudumme eri tilanteisiin. Voimme antaa meitä ympäröivien tapahtumien määrätä käytöksemme – tai voimme ottaa itse vastuun elämästämme ja hallita sitä puhtaan jumalanpalveluksen periaatteiden mukaisesti. Puhdas jumalanpalvelus on sitä, että opimme Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja sitten sovellamme sitä käytäntöön. Mistään ei ole meille koskaan mitään todellista hyötyä, ellemme sisällytä sitä omaan elämäämme.” (Ks. ”Puhdas jumalanpalvelus”, Valkeus, huhtikuu 1983, s. 127.)

3. Nefi 6:15–18. Saatana houkutteli heitä tekemään tieten tahtoen syntiä Jumalaa vastaan

• Saatana, joka aikaisemmassa olemassaolossamme kapinoi Jumalaa vastaan (ks. Moos. 4:3; OL 29:36; 76:25), pyrkii lietsomaan kapinaa Jumalan pyhien keskuudessa. Tahallisen synninteon vaarallisuudessa on kyse siitä, mitä ääntä päätämme seurata. Kuningas Benjamin on varoittanut:

  ”Ja nyt, minä sanon teille, veljeni, että jos te sen jälkeen, kun te tiedätte ja teille on opetettu kaikki tämä, rikotte ja toimitte vastoin sitä, mitä on puhuttu, – –

  minä sanon teille, että ihminen, joka näin tekee, kapinoi avoimesti Jumalaa vastaan; sen tähden hän tahtoo totella pahaa henkeä ja tulee kaiken vanhurskauden viholliseksi; sen tähden Herralla ei ole sijaa hänessä, sillä hän ei asu epäpyhissä temppeleissä” (Moosia 2:36–37).

• Tähän liittyen vanhin Neal A. Maxwell on huomauttanut: ”Epäilemättä meidän tulisi tämänhetkistä useammin pysähtyä miettimään sitä, kuinka huolettomasti me toisinaan annamme [Saatanan], joka kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa ei osannut hallita omaa egoaan, niin kauhealla tavalla hallita meidän egoamme täällä. Nykyään me usein annamme vastustajan tehdä epäsuorasti sen, mitä me silloin emme sallineet hänen tehdä avoimesti.” (We Will Prove Them Herewith, 1982, s. 45.)

• Vanhin M. Russell Ballard on selittänyt edelleen, kuinka vaarallista on kuunnella Saatanan houkutuksia:

  ”Kuolevaisuutta edeltäneessä maailmassa, ennen kuin me lähdimme taivaan Isän luota, Hän varoitti ja neuvoi meitä niistä uusista kokemuksista, joita saisimme kuolevaisuudessa. Me tiesimme, että meillä jokaisella olisi lihaa ja luuta oleva fyysinen ruumis. Koska me emme olleet koskaan aiemmin olleet kuolevaisia, meillä ei ollut minkäänlaisia kokemuksia siitä, miten menetellä kuolevaisuuden kiusausten kohdatessa. Mutta taivaan Isä tiesi ja ymmärsi. Hän käski meidän hallita kuolevaista ruumistamme ja alistaa sen hengellemme. Meidän henkemme olisi voitettava ne fyysiset kiusaukset, joita ruumiimme kohtaisi ajallisessa maailmassa. Saamme hengellistä voimaa voittaa Saatanan vaikutuksen pitämällä Herramme Jeesuksen Kristuksen käskyt. – –

  Saatana pyrkii kiusaamaan meitä sellaisina hetkinä ja sellaisin tavoin, että hän käyttää hyväkseen meidän suurimpia heikkouksiamme tai tuhoaa meidän vahvuutemme. Mutta hänen lupauksensa mielihyvästä ovat lyhytaikaista pettämistä. Hänen pahana aikomuksenaan on houkutella meidät tekemään syntiä, koska hän tietää, että kun teemme syntiä, me loitonnamme itseämme taivaallisesta Isästämme ja Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Me alamme loitota taivaallisen Isän lupaamista siunauksista kohti kurjuutta ja tuskaa, jossa Saatana ja hänen seuraajansa viruvat. Tekemällä syntiä me antaudumme Saatanan valtaan.

  Nyt, rakkaat nuoret ystäväni, minä ymmärrän niitä kamppailuja, joita eteenne tulee joka päivä pitäessänne Herran käskyt. Kamppailu teidän sielustanne on yhä raivokkaampaa. Vastustaja on voimakas ja viekas. Teillä on kuitenkin fyysisessä ruumiissanne Jumalan pojan tai tyttären voimallinen henki. Koska meidän taivaallinen Isämme rakastaa teitä ja haluaa teidän tulevan tykönsä, Hän on antanut teille omantunnon, joka kertoo teidän hengellenne, milloin te pidätte Herran käskyt ja milloin te ette niitä pidä. Jos te kiinnitätte enemmän huomiota hengelliseen minäänne, joka on iankaikkinen, sen sijaan että kiinnittäisitte huomiota kuolevaiseen minäänne, joka on ajallinen, te voitte alati vastustaa Saatanan kiusauksia ja voittaa hänen pyrkimyksensä saattaa teidän valtaansa.” (Ks. ”Käskyjen pitäminen”, Valkeus, heinäkuu 1993, s. 6.)

3. Nefi 7:15–26. Nefin ja hänen seuraajiensa uskollisuus

• Yksi valopilkku muuten niin murheellisessa kertomuksessa nefiläisten kääntymisestä pois vanhurskaudestaan on Nefin ja hänen kansansa vankkumaton uskollisuus. Heidän esimerkkinsä antaa mallin, jonka avulla voimme säilyttää vanhurskautemme jumalattomuuden aikoina. Luemme Nefin lujasta todistuksesta, jonka hän sai omakohtaisen kokemuksen kautta (ks. 3. Nefi 7:15), ja siitä, kuinka hän opetti rohkeasti ”parannusta ja syntien anteeksi saamista uskon kautta Herraan Jeesukseen Kristukseen” (jae 16). Hän palveli voimalla ja valtuudella, koska ”suuri oli hänen uskonsa Herraan Jeesukseen Kristukseen” (jae 18), ja ne, jotka ottivat vastaan hänen todistuksensa, saivat itsekin Jumalan voiman ja Hengen (ks. jae 21). Ne, jotka uskoivat, parannettiin (ks. jae 22), he tekivät parannuksen, heidät kastettiin ja he saivat syntinsä anteeksi (ks. jakeet 24–25).

  3. Nefi 7:21–25

  Mitä tekivät ne, jotka kääntyivät? Mitä kokemuksia sinulla on näihin tärkeisiin periaatteisiin liittyen?

3. Nefi 7:21–26. Täydellinen kääntymys

• Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista on puhunut siitä, mikä ero on niiden välillä, jotka ovat täysin kääntyneitä, ja niiden, joiden kääntymys on vielä puutteellinen. Edelleen hän on opettanut, kuinka me tarvitsemme jatkuvasti sitä kääntymyksen kehää, joka luo vakautta Kristuksen tosi seuraajissa:

  ”Jokainen meistä on nähnyt, kuinka jotkut ihmiset kulkevat läpi elämän tehden jatkuvasti oikein. – – Kun heidän on tehtävä vaikeita valintoja, he näyttävät poikkeuksetta valitsevan oikein, vaikka heillä olisi muitakin houkuttelevia vaihtoehtoja. Tiedämme, että he ovat kiusauksille alttiita, mutta he eivät näytä välittävän siitä. Samoin olemme huomanneet, etteivät toiset ole valinnoissaan yhtä uskollisia. Voimakkaasti hengellisessä ympäristössä he päättävät toimia paremmin. – – He palaavat kuitenkin pian takaisin siihen, minkä olivat päättäneet jättää taakseen. – –

  Toisinaan sanaa kääntynyt käytetään kuvaamaan sitä, kun vilpitön henkilö päättää ottaa kasteen. – – Kääntymys tarkoittaa kuitenkin paljon muutakin – –. Presidentti Marion G. Romney selitti kääntymyksen oppia – –:

  ’[Englanninkielinen sana] convert tarkoittaa kääntymistä yhdestä uskosta tai toimintatavasta toiseen. Kääntymys on hengellinen ja moraalinen muutos. Sanalla kääntynyt tarkoitetaan paitsi Jeesuksen ja Hänen opetustensa hyväksymistä henkisellä tasolla myös liikkeellepanevaa uskoa Häneen ja Hänen evankeliumiinsa – uskoa, joka saa aikaan muutoksen, todellisen muutoksen ihmisen ymmärryksessä elämän tarkoituksesta ja hänen uskollisuudessaan Jumalaa kohtaan – mielenkiinnon kohteissa, ajatuksissa ja käyttäytymisessä. Ihmisessä, joka on todella kokonaan kääntynyt, halu tehdä jotakin vastoin Jeesuksen Kristuksen evankeliumia on itse asiassa kuollut. Ja sen tilalle on tullut rakkaus Jumalaa kohtaan sekä pysyvä ja hallitseva päättäväisyys pitää Hänen käskynsä.’ [Konferenssiraportissa Guatemalan aluekonferenssista 1977, s. 8.] – –

  Lyhyesti sanottuna todellinen kääntymys on uskon, parannuksen ja jatkuvan kuuliaisuuden hedelmä. Usko tulee Jumalan sanan kuulemisesta [ks. Room. 10:17] ja sen noudattamisesta. Saatte Pyhältä Hengeltä vahvistavan todistuksen asioista, jotka hyväksytte uskon varassa, tekemällä auliisti niiden edellyttämällä tavalla [ks. Et. 12:6]. Teidät johdatetaan tekemään parannus virheistä, jotka johtuvat väärän tekemisestä tai oikean tekemättä jättämisestä. Sen seurauksena teidän kykynne olla jatkuvasti kuuliaisia vahvistuu. Tämä uskon, parannuksen ja jatkuvan kuuliaisuuden kehä johtaa teidät suurempaan kääntymykseen ja tuo siitä koituvia siunauksia.” (Ks. ”Täydellinen kääntymys tuo onnen”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 26, 27.)

Pohdittavia seikkoja

• Mitä tarkoittaa olla Kristuksen opetuslapsi? (Ks. 3. Nefi 5:13.) Mikä auttaisi sinua olemaan omistautuneempi Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi?

• Nefiläisten keskuudessa vallitsevaa eriarvoisuutta pohditaan kohdassa 3. Nefi 6:14. Mitä tämä eriarvoisuus teki kirkolle? Mikä Mormonin sanojen mukaan oli todellinen syy tähän eriarvoisuuteen? (Ks. jae 15.) Mitä yleensä tapahtuu, kun ihmiset alkavat uskoa olevansa parempia kuin muut? Kuinka tämä osa Mormonin kirjan historiaa vahvistaa todeksi kohdan Sananl. 16:18?

• Meille on opetettu, kuinka tärkeitä ovat uskoon liittyvät teot ja kuinka tärkeää on kestää uskossa. Näissä luvuissa on sekä myönteisiä että kielteisiä esimerkkejä näistä ajatuksista. Mitä esimerkkejä sinä huomasit? Mitä me voimme oppia näistä esimerkeistä? Millä niistä on suoranaista merkitystä, kun pyrit pysymään uskollisena?

Ehdotettuja tehtäviä

• Luvuista 3. Nefi 1–7 opimme, kuinka tärkeää on omakohtainen todistus ja kääntymys. Jaa paperi kahteen sarakkeeseen ja kirjoita sarakkeiden yläosaan seuraavat kaksi otsikkoa:

  1. Asenteet, uskonkäsitykset ja teot, jotka johtavat omakohtaiseen todistukseen ja kääntymykseen

  2. Asenteet, uskonkäsitykset ja teot, jotka tuhoavat omakohtaisen todistuksen ja kääntymyksen

  Käy sitten läpi luvut 3. Nefi 1–7 ja merkitse asianomaisiin sarakkeisiin ne opetukset, tapahtumat, periaatteet ja opit, joita löydät. Kirjoita lyhyt selostus siitä, mitä olet oppinut tämän harjoituksen avulla, ja opeta se perheillan oppiaiheessa.

• Presidentti Ezra Taft Benson on opettanut, että monet tapahtumat juuri ennen Vapahtajan ensimmäistä tulemista Mormonin kirjan kansan luo ovat samanlaisia kuin tapahtumat ennen Hänen toista tulemistaan. Laadi lukujen Hel. 14 – 3. Nefi 7 pohjalta luettelo tapahtumista, opetuksista, opeista ja periaatteista, joilla uskot olevan yhtäläisyyksiä ”viimeisten aikojen” kanssa.

• Opettele ulkoa kohta 3. Nefi 5:13. Kun lausut näitä sanoja, mieti, millä tavoin sinä voisit julistaa Vapahtajan sanoja muille. Haluat ehkä aloittaa uskon julistuksesi sanoin: ”Minä uskon, että…”