Luku 5
1. Nefi 16–18
Johdanto
Oletko koskaan miettinyt, miksi ihmiset reagoivat samoihin olosuhteisiin eri tavoin? Tämä oli tilanne Lehin perheessä. Perheen koettelemusten aikana jotkut perheenjäsenistä katsoivat Jumalaan ja luottivat Häneen, kun taas toiset valittivat, olivat vailla uskoa ja kapinoivat. Sen, miten me suhtaudumme olosuhteisiin, tulisi saada aikaan pikemminkin kasvua ja vahvempaa uskoa kuin valittamisen ja kapinoimisen asennetta. Kun luet lukuja 1. Nefi 16–18, tutki haasteita, joita nämä ihmiset kohtasivat, ja sitä, kuinka Herra pystyi auttamaan Lehin perhettä, kun he olivat uskollisia. Huomaa, millaista kärsimystä kapinointi ja tottelemattomuus aiheuttivat. Pane merkille esimerkkejä siitä, kuinka voi olla uskollinen vaikeissa olosuhteissa, vertaamalla oman elämäsi haasteita Lehin perheen kokemuksiin.
Selityksiä
1. Nefi 16:2. ”Syylliset pitävät totuutta kovana”
-
Nefi julisti totuutta tottelemattomille veljilleen pyrkimyksenään auttaa heitä kääntämään sydämensä Jumalan puoleen. Ne, jotka loukkaavat Henkeä jumalattomuudella, usein loukkaantuvat saadessaan innoitettua ojennusta tai nuhtelua. Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, miksi meidän tulee hyväksyä Herran ojennus, vaikka se olisi tuskallista: ”Jumala on läsnä paitsi olemassaolonsa lempeimmissä ilmauksissa, myös kovilta näyttävissä ilmauksissa. Kun esimerkiksi totuus ’viiltää – – aivan sisimpään asti’ (1. Nefi 16:2), se saattaa olla merkkinä siitä, että meneillään on hengellinen leikkaus, jossa ylpeys poistetaan tuskallisesti sielusta.” (Ks. ”Kuitenkin sinä olet siinä”, Valkeus, tammikuu 1988, s. 28.)
1. Nefi 16:7–8. Avioliiton tärkeys
-
Luettuamme avioliittojen solmimisista Lehin ja Ismaelin perheen välillä meille kerrotaan, että Lehi oli täyttänyt kaikki käskyt, jotka Herra oli antanut hänelle (ks. 1. Nefi 16:8). Avioliitto on keskeisellä sijalla Herran suunnitelmissa lapsiaan varten. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat julistaneet Herran näkemyksen avioliitosta: ”Perhe on Jumalan säätämä. Hänen iankaikkisessa suunnitelmassaan on olennaista miehen ja naisen välinen avioliitto. Lapsilla on oikeus syntyä avioliitossa ja saada kasvatuksensa sellaiselta isältä ja äidiltä, jotka pitävät avioliittolupaukset kunniassa olemalla täysin uskollisia. Perhe-elämän onni saavutetaan todennäköisimmin silloin, kun sen perustana ovat Herran Jeesuksen Kristuksen opetukset.” (”Perhe – julistus maailmalle”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 101.)
1. Nefi 16:10, 26–29. Liahona
-
Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt Liahonan tarkoitusta ja verrannut sitä Pyhään Henkeen meidän aikanamme:
”Herra valmisti Liahonan, ja se annettiin Lehille ja hänen perheelleen heidän lähdettyään Jerusalemista ja kulkiessaan erämaassa (ks. Alma 37:38; OL 17:1). Tämä suunnannäyttäjä tai -osoittaja osoitti suuntaa, johon Lehin ja hänen seurueensa oli kuljettava (ks. 1. Nefi 16:10), vieläpä ’suoran reitin luvattuun maahan’ (Alma 37:44). Liahonassa olevat osoittimet ’toimivat sen uskon ja tarkkuuden ja varteen ottamisen mukaan’ (1. Nefi 16:28), jota kulkijat osoittivat, ja lakkasivat toimimasta, kun perheenjäsenet olivat riidanhaluisia, töykeitä, velttoja tai muistamattomia (ks. 1. Nefi 18:12, 21; Alma 37:41, 43).
Suunnannäyttäjä tarjosi myös keinon, jonka avulla Lehi ja hänen perheensä voivat saada suurempaa ’ymmärrystä Herran teistä’ (1. Nefi 16:29). Niinpä Liahonan ensisijaiset tarkoitukset olivat antaa sekä suuntaa että ohjeita pitkän ja vaativan matkan aikana. Suunnanosoittaja oli käsin kosketeltava laite, joka toimi ulkoisena osoittimena heidän sisäisestä hengellisestä tilastaan Jumalan edessä. Se toimi uskon ja tarkkuuden periaatteiden mukaan.
Aivan kuten muinoin Lehiä siunattiin, jokaiselle meistä on annettu tänä aikana hengellinen suunnannäyttäjä, joka voi opastaa ja neuvoa meitä matkallamme kuolevaisuudessa. Teille ja minulle annettiin Pyhä Henki, kun me tulimme pois maailmasta Vapahtajan kirkkoon kasteen ja konfirmoinnin kautta. Pyhän pappeuden valtuudella meidät konfirmoitiin kirkon jäseniksi ja meitä kehotettiin tavoittelemaan Totuuden Hengen jatkuvaa toveruutta. ’Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.’ (Joh. 14:17.)
Kun me jokainen kuljemme eteenpäin elämän polkua pitkin, saamme Pyhän Hengen ohjausta aivan kuten Lehiä ohjattiin Liahonan välityksellä. ’Sillä katso, vielä minä sanon teille, että jos te menette sisälle oikealla tavalla ja saatte Pyhän Hengen, se osoittaa teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä’ (2. Nefi 32:5).
Pyhä Henki toimii elämässämme aivan kuten Liahona toimi Lehin ja hänen perheensä hyväksi, uskomme, tarkkuutemme ja varteen ottamisemme mukaan.” (Ks. ”Jotta Hänen Henkensä olisi aina meidän kanssamme”, Liahona, toukokuu 2006, s. 30–31.)
1. Nefi 16:18. Jousi, ”joka oli tehty hienosta teräksestä”
-
Eräs alan tutkija on selvittänyt teräksen käyttöä Mormonin kirjassa: ”Kokonaiskysymys metallien käytöstä Mormonin kirjan kulttuureissa on tärkeä aihe, joka ansaitsee yksityiskohtaista huomiota [ks. John Sorenson, An Ancient American Setting for the Book of Mormon, 1985, s. 277–288]. – – Mormonin kirjassa on viisi selkeää viittausta metalliaseisiin ja -varusteisiin. Kaksi viittaa Lähi-idän aseisiin: Labanin miekan ’terä oli kaikkein parasta terästä’ (1. Nefi 4:9), ja Nefin jousi ’oli tehty hienosta teräksestä’ (1. Nefi 16:18). On osoitettu selkeästi, että varhain 500-luvulla eKr. Lähi-idässä on ollut teräksestä (eli hiiletyskarkaistusta raudasta) valmistettuja aseita. Robert Maddin kirjoittaa: ’Kokoavasti voidaan todeta, että viimeistään 600 eKr. mennessä itäisen Välimeren sepät olivat oppineet kaksi valmistustapaa, jotka tekevät raudasta hyödyllisen materiaalin työkaluihin ja aseisiin: hiiletyskarkaisu ja karkaisu’ [”How the Iron Age Began”, Scientific American, lokakuu 1977, s. 131].” (William J. Hamblin ja A. Brent Merrill, ”Swords in the Book of Mormon”, julkaisussa Warfare in the Book of Mormon, toim. Stephen D. Ricks ja William J. Hamblin, 1990, s. 345–346.)
1. Nefi 16:21–25. Rikkoutuneeseen jouseen liittynyt kokemus
-
Vanhin Neal A. Maxwell on kertonut, kuinka suuria opetuksia saadaan usein vaikeuksien jälkeen: ”Rikkoutunut jousi aiheutti Nefissä epäilemättä jonkin verran harmistumista, mutta ei lamauttavaa katkeruutta. Hänhän vain yritti hankkia ravintoa sukulaisilleen, joten miksi hänen pitäisi joutua kamppailemaan myös rikkoutuneen jousen kanssa? Se välikohtaus muodostui kuitenkin suureksi opetustuokioksi. Harmistumista seuraa usein opetus.” (If Thou Endure It Well, 1996, s. 128.)
-
Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että vastoinkäyminen voi auttaa edistämään välttämätöntä kasvua elämässämme:
”Saanen nyt esittää muutamia ehdotuksia teille, jotka olette kohdanneet – – koettelemuksia, jotka viisas taivaallinen Isä katsoo tarpeellisiksi silloinkin, kun elätte kelvollisesti ja vanhurskaasti ja olette kuuliaisia Hänen käskyilleen.
Juuri kun kaikki näyttää sujuvan hyvin, haasteita ilmaantuu usein runsain määrin samanaikaisesti. Kun nämä koettelemukset eivät ole seurausta tottelemattomuudestanne, ne todistavat, että Herra tuntee teidän olevan valmiita suurempaan kasvuun (ks. Sananl. 3:11–12). Tämän vuoksi Hän antaa kasvua, ymmärrystä ja myötätuntoa edistäviä koettelemuksia, jotka hiovat teitä ikuiseksi hyödyksenne. Päästäksenne sieltä, missä olette nyt, sinne, minne Hän teidän haluaa pääsevän, teidän on venyttävä paljon, mikä yleensä tuo tullessaan epämukavuutta ja tuskaa.” (Ks. ”Luota Herraan”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 16.)
-
Nefin jousen menettäminen herätti epäilyksiä Lehin siirtokunnassa ja sai jotkut kääntymään pois Jumalan luota ja keskittymään kielteisiin asioihin. Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista on kehottanut meitä kääntymään Herran puoleen kohdatessamme koettelemuksia: ”Olen tullut ymmärtämään, kuinka hyödytöntä on vatvoa sellaisia kysymyksiä kuten miksi, mitä jos ja kunpa, joihin ei todennäköisesti anneta vastausta kuolevaisuudessa. Jotta saisimme Herran lohdutusta, meidän on osoitettava uskoa. Kysymykset Miksi minä? Miksi meidän perheemme? Miksi nyt? jäävät yleensä vaille vastausta. Nämä kysymykset vähentävät hengellisyyttämme ja voivat tuhota uskomme. Meidän on käytettävä aikaamme ja energiaamme uskomme vahvistamiseen kääntymällä Herran puoleen ja pyytämällä voimaa voittaa tämän maailman tuskat ja koettelemukset ja kestää loppuun asti, jotta saamme enemmän ymmärrystä.” (Ks. ”Sielun ja ruumiin paraneminen”, Liahona, tammikuu 1999, s. 16.)
-
Nurinasta ja valittamisesta näytti tulleen Lamanin ja Lemuelin toinen luonto. Jopa Lehi oli kyllin masentunut nuristakseen. Vanhin Marion D. Hanks seitsemänkymmenen johtokunnasta on korostanut Nefin suurenmoista luonnetta siinä, kuinka hän suhtautui tähän kriisiin:
”Mitä tehdä? Nefi kertoo, että hän teki jostakin saatavilla olevasta puusta jousen ja nuolen, otti lingon ja kiviä ja ’minä sanoin isälleni: ”Minne minä menen hankkimaan ravintoa?”’ Niin yksinkertaista se on, eikö olekin? – – Tämä tarkoittaa, että Nefi meni isänsä luo ja sanoi: ’Isä, Herra on siunannut sinua. Sinä olet Hänen palvelijansa. Minun täytyy tietää, mihin voin mennä hankkimaan ravintoa. Isä, kysyisitkö sinä Häneltä?’ Tietysti hän olisi voinut itse polvistua. Hän olisi voinut ottaa johdon käsiinsä.
Pidän tätä yhtenä kirjan todella merkittävistä elämän opetuksista, ja toistan, että sivut ovat täynnään niitä. Tällä pojalla oli kylliksi voimaa ja kylliksi nöyryyttä ja kylliksi miehuullisuutta mennä horjuvan vanhempansa luo ja sanoa: ’Kysyisitkö sinä Jumalalta?’ Sillä jotenkin hän tiesi, että juuri sillä tavoin ihmisiä vahvistetaan, että viisas luottaminen heihin kehittää heitä. Lehi kysyi Jumalalta, ja Jumala vastasi hänelle, ja Lehin johtajuus palautui.” (”Steps to Learning”, Brigham Young University Speeches of the Year, 4. toukokuuta 1960, s. 7.)
1. Nefi 16:23. Nefin luottamus Lehiin
-
Nefi osoitti suurta nöyryyttä menemällä isänsä luo siitä huolimatta, että Lehi oli nurissut. Nefi kunnioitti häntä yhä. Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on kertonut kokemuksesta, joka havainnollistaa sitä periaatetta, että meidän tulee pyytää neuvoa isältämme, vaikka hän ei ehkä olekaan täydellinen:
”Jokin aika sitten eräs nuori mies tuli toimistooni pyytämään siunausta. Hän oli noin 18 vuotta vanha, ja hänellä oli joitakin ongelmia. Hänellä ei ollut mitään vakavia siveellisiä ongelmia, mutta hän oli hämmentynyt ja huolissaan. Hän pyysi siunausta.
Kysyin häneltä: ’Oletko koskaan pyytänyt isääsi antamaan sinulle siunausta? Sinun isäsihän on kai kirkon jäsen?’
Hän sanoi: ’Kyllä, hän on vanhin, melko epäaktiivinen vanhin.’
Kun kysyin: ’Rakastatko isääsi?’ hän vastasi: ’Kyllä, veli Benson, hän on hyvä mies. Minä rakastan häntä.’ Sitten hän sanoi: ’Hän ei hoida pappeustehtäviään kuten hänen pitäisi. Hän ei käy kirkossa säännöllisesti. Minun tietääkseni hän ei maksa kymmenyksiä, mutta hän on hyvä mies, hyvä huoltaja, ja hän on kiltti.’
Minä kysyin: ’Entäpä jos puhuisit hänen kanssaan sopivana hetkenä ja kysyisit häneltä, olisiko hän halukas antamaan sinulle isän siunauksen?’
Hän vastasi: ’Minä luulen, että se pelottaisi häntä.’
Sitten kysyin: ’Haluatko yrittää? Minä rukoilen sinun puolestasi.’
Hän vastasi: ’Hyvä on, siinä tapauksessa minä yritän.’
Muutamia päiviä myöhemmin hän tuli takaisin. Hän sanoi: ’Veli Benson, se oli ihaninta, mitä on tapahtunut meidän perheessämme.’ Hän saattoi tuskin hillitä itseään kertoessaan minulle, mitä oli tapahtunut. Hän sanoi: ’Sopivan tilaisuuden tultua mainitsin siitä isälle, ja hän vastasi: ”Haluatko tosiaankin, poikani, että minä annan sinulle siunauksen?” Sanoin hänelle: ”Kyllä isä, kyllä minä haluaisin.”’ Sitten hän sanoi: ’Veli Benson, hän antoi minulle kauneimman siunauksen, mitä koskaan voisi odottaa. Äiti istui siinä itkien koko siunauksen ajan. Kun isä oli lopettanut, meidän välillämme oli sellainen arvonannon ja kiitollisuuden ja rakkauden side, jota meillä ei ole koskaan ollut kodissamme.’” (Ks. ”Sanoma nousevalle sukupolvelle”, Valkeus, huhtikuu 1978, s. 46–47.)
1. Nefi 16:34. ”Paikkaan, jota kutsuttiin Nahomiksi”
-
Hepreankielinen sana nahom saattaa tarkoittaa ’lohdutusta’ verbin nahom mukaan, joka tarkoittaa ’olla pahoillaan, lohduttautua’. Eräässä Ensign-lehden uutisartikkelissa on kerrottu Arabian niemimaalla tehdystä arkeologisesta löydöstä, jossa oli nimi Nahom:
”Ryhmä myöhempien aikojen pyhiin kuuluvia tieteellisiä tutkijoita on äskettäin löytänyt todisteita, jotka yhdistävät erään paikan Jemenissä, Arabian niemimaan lounaisessa kulmauksessa, nimeen, joka liittyy Lehin matkaan, kuten se on kirjoitettu muistiin Mormonin kirjaan.
Warren Aston, Lynn Hilton ja Gregory Witt löysivät kivialttarin, jonka ammattiarkeologit määrittävät olevan peräisin ainakin jo ajalta 700 eKr. Tässä alttarissa on kaiverrus, joka vahvistaa, että ’Nahom’ oli todellinen paikka, joka oli olemassa niemimaalla ennen Lehin aikaa.” (”News of the Church”, Ensign, helmikuu 2001, s. 79.)
1. Nefi 17:4. Miksi tähän matkaan meni kahdeksan vuotta?
-
Kohdassa Alma 37:39–43 Alma kertoo meille Lehin perheestä, että he ”eivät kulkeneet suoraa reittiä” eli ”heidän matkansa [ei] edistynyt”, koska niin monesti Liahona lakkasi toimimasta. Se lakkasi toimimasta, koska monet heistä eivät osoittaneet uskoa vaan rikkoivat Jumalan lakeja. Tämä selittäisi sen, miksi matka, joka olisi voinut kestää paljon vähemmän aikaa, kesti niin kauan. (Katso liitteenä olevaa karttaa ”Lehin perheen mahdollinen kulkureitti”, s. 423.)
1. Nefi 17:6. Kaksitoista seikkaa Runsaudenmaan olosuhteissa
-
Lehin perhe riemuitsi tavattomasti tullessaan meren rantaan Runsaudenmaassa (ks. 1. Nefi 17:6). Runsaus on varmastikin ollut hedelmällistä aluetta. Seuraavassa on 12 seikkaa, jotka kuvaavat olosuhteita Runsaudenmaassa (mainittu Warren P. ja Michaela Knoth Astonin julkaisussa In the Footsteps of Lehi: New Evidence for Lehi’s Journey across Arabia to Bountiful , 1994, s. 28–29):
-
Raikasta vettä ympäri vuoden
-
monia hedelmiä sekä villihunajaa (1. Nefi 17:5–6; 18:6)
-
hedelmällinen maaperä sekä koko sillä seudulla (17:5, 8) että nimenomaan siinä paikassa (17:6), johon Lehin perhe leiriytyi
-
melko hyvä pääsy erämaan sisäosista rannikolle
-
vuori, joka oli kyllin huomattava antamaan Nefille aiheen nimittää sitä ”vuoreksi” ja kyllin lähellä, jotta hän saattoi mennä sinne rukoilemaan usein (ks. 18:3; ks. myös 17:7)
-
kallioita, joilta Nefin veljet olisivat voineet heittää Nefin ”meren syvyyksiin” (17:48)
-
merenranta (17:5), joka sopi laivan rakentamiseen ja vesillelaskuun (18:8)
-
malmia ja piikiveä Nefin työkaluihin (17:9–11, 16)
-
kyllin suuria puita, joista rakentaa merikelpoinen laiva (18:1–2, 6)
-
suotuisia tuulia ja merivirtoja kuljettamaan laiva valtamerelle (18:8–9)
-
asumaton alue
-
1. Nefi 17:7–19. Nefin usko ilmeni hänen teoistaan
-
Nefin vastaus Herran käskyyn rakentaa laiva auttaa meitä saamaan käsityksen siitä, kuinka merkittävä hänen uskonsa oli. Muutkin profeetat ovat toisinaan häkeltyneet Herran käskynä antamista tehtävistä. Mooses tunsi riittämättömyyttä, kun hänet kutsuttiin johtamaan israelilaisia (ks. 2. Moos. 4:1–5). Henok tunsi olevansa hidaspuheinen ja ihmetteli, miksi Herra kutsui hänet (ks. Moos. 6:31). Ajatus valtamerialuksen rakentamisesta olisi voinut tuntua Nefistä ylivoimaiselta. Sen sijaan hänen vastauksensa osoitti suurta uskoa: ”Minne minä menen, jotta löytäisin malmia sulatettavaksi, niin että voin tehdä työkaluja rakentaakseni laivan?” (1. Nefi 17:9.) Nefin luottamus ei todellakaan tullut mistään aikaisemmasta laivanrakennuskokemuksesta. Pikemminkin hänen luottamuksensa kumpusi valtavasta uskosta Jumalaan.
1. Nefi 17:23–34. Israelin lasten lähtö Egyptistä
-
Nefi rinnasti perheensä kokemuksen erämaassa muinaisen Israelin vaellukseen erämaassa (ks. 1. Nefi 17:13, 23, 30, 41–42). Eräs kirjoittaja on tarkastellut sitä, kuinka Mormonin kirja antaa todisteen Mooseksen johtamasta matkasta: ”Raamattuun kohdistuvan niin sanotun korkeamman kritiikin edustajat ovat herättäneet kysymyksen siitä, tapahtuivatko Mooseksen johtamaan Israelin lähtöön liittyneet ihmeet todella niin kuin ne on kirjoitettu muistiin Vanhaan testamenttiin vai eivät. (Ks. 2. Moos. 14:19–20, 26–31; 16:4, 15; 17:5–6; 4. Moos. 21:6–9.) Mormonin kirja kuitenkin vahvistaa näiden ihmeellisten tapahtumien todellisuuden. (1. Nefi 17:23, 26, 28, 29, 30, 41.) Koska Nefin tiedot näistä ihmeistä tulevat autenttisesta kertomuksesta Labanin pronssilevyiltä (1. Nefi 5:11), myöhempien aikojen pyhillä ei pitäisi olla epäilyksiä Raamatun kertomuksen luotettavuudesta. Jälleen kerran Mormonin kirja on todistajana sen pyhien kirjoitusten kumppanista Raamatusta.” (Daniel H. Ludlow, A Companion to Your Study of the Book of Mormon, 1976, s. 115.)
1. Nefi 17:45. Herkkyys hengelliseen kommunikointiin
-
Miksi Laman ja Lemuel eivät pystyneet edes enkelin näkemisen jälkeen ymmärtämään Herran tahtoa? Mikseivät he voineet saada hengellistä vahvistusta matkaansa kuten heidän nuorempi veljensä Nefi? (Ks. 1. Nefi 2:16.) Nefi mainitsi, että syynä heidän hengelliseen tunnottomuuteensa oli se, että he olivat ”kerkeitä tekemään pahaa” (1. Nefi 17:45). Presidentti James E. Faust (1920–2007) ensimmäisestä presidenttikunnasta on verrannut ihmisen kelvollisuutta saada Henki matkapuhelimen signaalin vastaanottamiseen:
”Suuri osa kommunikoinnista meidän aikanamme tapahtuu matkapuhelimien välityksellä. Aika ajoin huomaamme kuitenkin katvealueita, joissa matkapuhelimen signaali on liian heikko. Näin voi käydä, kun matkapuhelimen käyttäjä on tunnelissa tai kanjonissa tai kun on jotakin muuta häiriötä.
Samoin on ollessamme yhteydessä Jumalaan. Hiljainen, vieno ääni – vaikkakin hiljainen ja vieno – on hyvin voimallinen. Se ’kuiskaa läpi ja lävistää kaiken’ [OL 85:6]. – – Kenties jokin elämässämme estää meitä kuulemasta sanomaa, koska tuntomme on ’turtunut’ [1. Nefi 17:45]. Usein me siirrymme hengellisille katvealueille – paikkoihin ja tilanteisiin, jotka sulkevat pois jumalalliset viestit. Näitä katvealueita ovat viha, pornografia, rikkomus, itsekkyys ja muut tilanteet, jotka loukkaavat Henkeä.” (”Saitko oikean viestin?”, Liahona, toukokuu 2004, s. 67.)
-
Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on kuvannut hengellistä kommunikointia:
”Pyhä Henki puhuu äänellä, jonka te pikemminkin tunnette kuin kuulette. Sitä kuvataan hiljaiseksi vienoksi ääneksi [OL 85:6]. Vaikka me puhumme Hengen kuiskausten ’kuuntelemisesta’, niin useimmiten hengellistä ohjausta kuvataan sanomalla ’Minulla oli tunne…’ – –
Ilmoitus tulee sanoina, jotka me pikemminkin tunnemme kuin kuulemme. Nefi sanoi uppiniskaisille veljilleen, joille enkeli ilmestyi: ’Teidän tuntonne oli turtunut, niin että ette voineet tuntea hänen sanojaan’ [1. Nefi 17:45, kursivointi lisätty].” (Ks. ”Henkilökohtainen ilmoitus – lahja, koe ja lupaus”, Valkeus, tammikuu 1995, s. 59.)
-
Lamanin ja Lemuelin tunto oli turtunut, eivätkä he voineet tuntea Pyhän Hengen sanoja (ks. 1. Nefi 17:45). Vanhin Joseph B. Wirthlin (1917–2008) kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, ettei hengellinen tunnottomuus ole vain niiden ongelmana, jotka syyllistyvät vakaviin synteihin:
”Pelkään, etteivät jotkut Herran kirkon jäsenistä käytä lähimainkaan hyväkseen niitä etuoikeuksia, joita saamme Pyhän Hengen lahjan myötä. Toisia häiritsevät maailman asiat, jotka sulkevat pois Pyhän Hengen vaikutuksen estäen heitä tunnistamasta hengellisiä kehotuksia. Tämä maailma, jossa elämme, on meluisa ja kiireinen. Muistakaa, ettei kiireisyys ole välttämättä samaa kuin hengellisyys. Ellemme ole varovaisia, niin se, mikä on tästä maailmasta, voi työntää sivuun sen, mikä on Hengen.
Toiset ovat tulleet hengellisesti kuuroiksi ja turtuneet, koska ovat valinneet synnin tekemisen. Toiset yksinkertaisesti leijuvat hengellisessä itsetyytyväisyydessä vailla mitään halua kohota itsensä yläpuolelle ja olla yhteydessä Jumalaan. Jos he avaisivat sydämensä tämän Pyhän Hengen sanomattoman lahjan jalostavalle vaikutukselle, suurenmoinen uusi hengellinen ulottuvuus tulisi esiin. Heidän silmänsä katsoisivat näkymää, jota voi tuskin kuvitella. He saisivat itse tietoa siitä, mikä on Hengen, siitä, mikä on oivallista, kallisarvoista ja kykenee avartamaan sielua, laajentamaan mieltä ja täyttämään sydämen sanoin kuvaamattomalla ilolla.” (”Sanomaton lahja”, Liahona, toukokuu 2003, s. 27.)
1. Nefi 18:9. Tanssiminen ja laulaminen
-
Jotkut saattavat virheellisesti päätellä kohdan 1. Nefi 18:9 perusteella, ettei Herra hyväksy tanssimista tai laulamista. Nefi sanoi kahdesti, että he hairahtuivat, kun heidän tanssimisensa ja laulamisensa sai heidät puhumaan ”perin karkeasti” (1. Nefi 18:9). Sana karkea tarkoittaa raakuutta, rahvaanomaisuutta tai ruokottomuutta. Herra on sanonut, että Hän hyväksyy asianmukaisen tanssimisen ja laulamisen (ks. Ps. 149:1–4; OL 136:28). Huomatkaa, että näiden pyhien kirjoitusten kohtien perusteella me voimme ylistää Herraa tanssimalla ja laulamalla. Saatana voi kuitenkin käyttää tanssia tai musiikkia turmeluksen ja Hengen menettämisen keinona. Tästä syystä kirkon johtajat varoittavat meitä sen suhteen, millaista musiikkia kuuntelemme ja kuinka tanssimme. Ensimmäinen presidenttikunta on neuvonut:
”Valitse huolellisesti musiikki, jota kuuntelet. Kiinnitä huomiota siihen, mitä tunteita kuuntelu sinussa herättää. Älä kuuntele sellaista musiikkia, joka karkottaa Hengen, yllyttää moraalittomuuteen tai ihannoi väkivaltaa tai jossa käytetään rumaa tai loukkaavaa kieltä – –.
Tanssi voi olla hauskaa ja suoda mahdollisuuden tavata uusia ihmisiä. Mutta sitäkin voidaan käyttää väärin. Vältä tanssiessasi täyttä vartalokosketusta partnerisi kanssa. Älä käytä sukupuoliseen käyttäytymiseen vihjaavia asentoja äläkä liikkeitä. Suunnittele tanssitilaisuuksista sellaisia, että pukeutuminen, ulkoinen olemus, valaistus, laulujen sanat ja musiikki edistävät tervehenkistä ilmapiiriä, jossa Herran Henki voi olla läsnä, ja käy sellaisissa tanssiaisissa.” (Nuorten voimaksi – uskollisuus Jumalalle, 2002, s. 20–21.)
1. Nefi 18:25. Hevoset
-
On ollut väittelyä siitä, onko läntisellä pallonpuoliskolla ollut hevosia ennen Kolumbuksen saapumista. Nykyajan arkeologiset löydöt ovat kuitenkin tuoneet uutta valoa tähän aiheeseen: ”’Fossiilijäännöksiä todellisista hevosista, jotka eroavat vain hyvin vähän niistä pienemmistä ja alkukantaisista roduista, joita nykyään on olemassa, löytyy runsaasti viimeisimmän geologisen aikakauden kerrostumista lähes kaikkialta Amerikan mantereelta pohjoisen Escholz Baysta etelän Patagoniaan. Sillä mantereella ne kuitenkin kuolivat täysin sukupuuttoon, eikä siellä espanjalaisten valloituksen aikaan ollut ollenkaan hevosia, ei villejä eikä kesytettyjä. Se on mitä merkittävin seikka, sillä kun Euroopasta tuotuja hevosia pääsi vapaaksi, niiden nopea lisääntyminen Etelä-Amerikan ja Texasin tasangoilla osoitti, että ilmasto, ravinto ja muut olosuhteet olivat erittäin suotuisat niiden olemassaololle. Hevoseläinten (Equidae) aiempi suuri runsaus Amerikassa, niiden perinpohjainen sukupuuttoon kuoleminen ja niiden täydellinen sopeutuminen ilmastoon, kun ihminen jälleen toi niitä sille mantereelle, muodostavat erikoisia mutta toistaiseksi ratkaisemattomia ongelmia maantieteellisessä levinneisyydessä.’ (New Americanized Encyclopedia, 5. osa, s. 3197.)” (Joy M. Osborn, The Book of Mormon – The Stick of Joseph, 2001, s. 164.)
Pohdittavia seikkoja
-
Mitkä ominaisuudet tekivät Nefistä henkilön, johon Herra pystyi luottamaan?
-
Miksi se, että pyydät neuvoa vanhemmiltasi, vahvistaisi suhdettasi heihin ja Herraan?
-
Miksi on vaarallista olla piittaamatta Pyhän Hengen kuiskauksista tai turtua niihin?
Ehdotettuja tehtäviä
-
Kirjoita muutama rivi, joissa kuvaat Liahonan tarkoitusta ja niitä periaatteita, joiden mukaan se toimi.
-
Etsi opinkappale tai periaate kustakin seuraavasta viitteestä:
-
Vertaa Nefin aiempaa pelastumiskokemusta kohdassa 1. Nefi 7:16–18 kohtaan 1. Nefi 18:11–20. Vastaa sitten seuraaviin kysymyksiin:
-
Minkähän vuoksi Nefi vapautettiin ensimmäisellä kerralla heti ja toisella kerralla vasta neljän päivän jälkeen, vaikka hän oli kummallakin kerralla sama vanhurskas henkilö, jolla oli sama usko?
-
Mitä luvun 1. Nefi 18 mukaan täytyi tapahtua ennen kuin Nefi pääsi vapaaksi?
-